sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Laiskoissa Tiisala-tutkimuksissani tulin lukeneeksi Buchetheadin pikea numero 26 kuunnellessani ja kirjoittaessani 4krt4-runoelmaa tämän:
"Tiisalan tapaus on tärkeä, koska se antaa niin tarkat kasvot lukemattomille käsittelemättömille tässä maassa tapahtuneille taiteilijamurhille. Kaikkia murhattujen taiteilijoiden aikalaisia taiteilijoita on arvioitava uudelleen murhattujen kautta. Yhtäkään ei saa päästää kunnialla jos ei kunniaa ole. Kaikki on kyseenalaistettava, jokainen joka on silmänsä sulkenut ja suunsa tukkinut. Kunnes oikeudenkäynti ehkä vapauttaa. Toki on niin, että näissä tapauksissa on monta puolta ja murhatuissa syytä itsessäänkin, kun olivat tänne syntyneet. Ei pidä syntyä. Yhden oikeudenkäynnin vieminen loppuun toivottavasti ehkäisee edes jotenkin samanlaisia rikoksia uusiutumasta."
Lähde

Jotenkin köyhästi ymmärsin myös, että näiden henkilöiden lähellä en pääse laiskistumaan, mikä on heti tuolla huorariennoissa uhkaamassa, mutta laajalla huonotapaisuudellani olen teettänyt itselleni jo paljon ns. taiteellista vapautta. Sanotaan nyt muodon vuoksi ja huvin: haista sinä Jyrki Vainonen, pitkä vittu.

Ei kommentteja: