lauantai 30. kesäkuuta 2018

Soitin tänään kitaraa Piritorilla kahdeksan tuntia mutta sain vain turpaani. Kummallista. Edelliskerran kymmenen euroa tuntuu nyt unelmalta, jota en enää saavuta. Kävin myös soittamassa kuusi tuntia Harjutorilla, mutta siellä ei kukaan edes huomannut. Viimenä yönä soitin kymmenen tuntia Torkkelinmäellä ja olin hiljaa. Nämä ovat vastuksia. Luullakseni olen jo Jimi Hendrixin tasolla soittamisessani.

Ei kommentteja: