Jonkin verran valehdellen voin sanoa kirjoittaneeni kaksi (2) liuskaa, vaimo on Helsingissä ja aion sanoa hänelle kirjoittaneeni maanantaina, tänään, kolme (3) liuskaa, ja tiistaina, huomenna, kolme (3) liuskaa. Hyvä kun tietää nämä jo etukäteen. Todellisuudessa kuuntelen 80-lukulaista populaarimusiikkia, mutta aion kertoa kuunnelleeni Bachia. Se ei ole edes suuremmin valehdeltu, sillä 80-lukulaiseen populaarimusiikkiini kuuluu yhtye, jonka laulaja oli nimeltään Bach. Nyt soi tämä:

Aika kiva. Mietin, kun kuuntelin laulajan selostusta, ettei sellaista ole sittemmin ollut, muttei ollut aiemminkaan, eikä silloinkaan, kun tätä oli, selostusta, hänellä. Nykyään vähempi puhuu. Esitykset ovat tietenkin pituudeltaan kahta ja kolmea tuntia (kyseinen tallenne on pituudeltaan 2 tuntia, 26 minuuttia ja 36 sekuntia), sisältävät sooloja, jotenkin niihin joutuu kuulija keskittymään ja se on ihan kamalaa. Olen tuollaisen eksessiivisyyden ihailija, laatu ja määrä yhdistetään niin a vot. Tilasinkin tänään toistatuhatta sivua runoutta. Se oli hauskaa. Saan kirjat noin helmikuussa (2014). Tämä nyt oli vähän ikävästi sanottu, muttei ollut, sillä nauratti viimeksi, kun Poesian postivastaava sähelsi ja oli siitä pahoillaan ja minulle tuli olo, ettei tarvitse olla pahoillaan, kun sattuuhan sitä.