Viimeisiä Paljastuksia

Koska huomenna tulee maailmanloppu, ajattelin (?) kertoa loputkin. 1990-luvulla, ns. hullulla vuosikymmenellä (termin lienee lanseerannut Lauri Viljanen), minulla oli pitkä seksuaalispainotteinen suhde Wilma Schlizewskin (ent. Hantta Krause) kanssa.

Tapailimme kerran-pari kuukaudessa Helsingin ja naapurikuntien tuntihotelleissa villin seksin merkeissä, eräänä lauantaina Kirkkonummellakin. Suhde kuitenkin päättyi saatuani tietää, että Wilma Schlizewski oli pannut kirjailija Kari Hotakaista Helsingin Seurahuoneen miestenpaskiksen kolmoskopissa (ovelta lukien). Kirjailija Hotakainen kirjoitti tapauksesta sittemmin omaelämäkerrallisessa teoksessaan Klassikko (1997), mutta silloin minuun ei enää sattunut, ei tuntunut missään, sillä olin päässyt kavalasta naisesta "yli".

Vaikeuksien aikana ystävä "tutaan". Näin kävi tuolloinkin. Löysin nimittäin salaisen ystävän, jonka kanssa menikin ilta jos toinenkin todella sairaissa "leikeissä". En voi paljastaa rouvan henkilöllisyyttä hänen huomattavan yhteiskunnallisen asemansa vuoksi, mutta vihjaan sen verran, että kutsuin häntä "Pirjoksi". Toivottavasti en paljastanut liikaa.