Kiertelin kirjablogeissa. Siellä on vireää toimintaa ja ällistyttävää lukeneisuutta. Ihan normaalia on että kirjabloggari lukee vuodessa yli sata kirjaa. Heillä on myös monenlaisia kilpailuja, jatkuvasti on jotakin menossa.  Itse luen paljon vähemmän kuin he vaikka rehvastelenkin lukemisellani.

Eilen luin Ville Ropposen Uralilaista ikkunaa. Siellä sitten mainittiin:

"Muutamien vähemmistökielisten nettisivujen menestys on vasta ensimmäinen askel tiellä, joka johtaa aktiiviseen kielenkäyttöön internetissä, grafomaanien pyörittämien blogien vyöryyn, joka tunti vaihtuviin facebook-päivityksiin, tiedostusvälineiden ja e-kirjan kaltaisten instanssien keskeytymättömään graafiseen sarjatuleen ja niin edespäin. Mutta se on askel."

Lihavointi minun. "Tiedostusvälineet" on ehkä kirjoitusvirhe, mutta luova sellainen. Näitähän löytyy mm. Leevi Lehdon kirjasta Alussa oli kääntäminen. Facebookissa en ole, etten sitä sitten päivitä kymmenen minuutin välein, mutta grafomaniasta olen alkanut itseäni epäillä. Monomania nyt on selvä juttu, mutta piti sitten grafomaniankin iskeä. No, ei kai se ole paha juttu, mutta oikeastaan mietin kirjoittamista jatkuvasti ellen sitten ole kirjoittamassa. Vaikkapa kävelyllä voi olla hankalaa, kun tulee lauseita mieleen, en pidä siitä kun ei voi olla rauhassa. Muistan, miten joku viittasi että on hauskaa se luovuus, mutta ehkä minulla ei ole luovuutta vaan pelkkää maniaa. Luovuus voi olla hauskaa, en minä tiedä. Kai se on. Toivottavasti. Mutta että sanat tulevat uniinkin. Tämä nyt oli rehentelyä, mutta totta. Tulkaa nyt vittuilemaan, mutta ei tämä aina helppoa ole. Lukekaapa, rakkaat possut, Juri Joensuun väitöskirjasta näistä asioista, se on hyvä kirja, vaikka totta kai (miten muuten voisi olla) minua historian puolen pösilönä ärsyttää muutama asia. Historiaihmiset kun aina natkuttavat arkistotyöskentelystä. Eräskin on minua siitä moittinut.

Sitten on "tajunnanvirta". Että se on huono asia, pitäisi kahlita, hillitä. Miten se nyt sopii siihen, että muualla ollaan hyvin kahlitsemattomia? Ei täällä hillitä. Ollaan vapaita ja tasa-arvoisia. Siksi sanoin, että tasa-arvo on sanoista irstain, kun sen kanssa irstaillaan, sitä suorastaan raiskataan. Tai eniten sanoin niin siksi, että ihmisiä ärsyttäisi.

Seuraan muutamien grafomaanien blogeja. Sven Laakso tietysti, mutta Kaisa Kyläkoski on hänkin selkeä tapaus. Ihailen heitä rajusti. En pysty heidän tasolleen ja he ovat aivan-oikeasti luovia, kun itse olen tällainen kaupunginosaidiootti.

Vielä muutama sana "vittuilusta". Miten on mahdollista, että joku lukee Vätin Sanomia niin, että löytää sieltä, kirja-arvosteluista, "vittuilua"? Vätin Sanomia tehdään nimenomaan sillä tavalla, ettei siinä ole "vittuilua", jota en ylipäänsä hyväksy ja koetan vältellä. Vätin Sanomien kirja-arvosteluissa pyrin hyväntahtoisuuteen, kunniantekoon, mutta pitää sekin erikseen kertoa. Kaivakaa sitä malkaa omasta silmästänne. Olin tyrmistynyt, kun minulle eilen sanottiin, että eräs kirja-arvostelu on "vittuilua". Ei ole. Ainoa, mikä minua hieman arvelutti, oli uutis-osion Savukeidas-viittaus mutta lieventelin sitäkin kahden virkkeen verran. Mutta onhan totta, että Savukeidas tunnetaan ns. hajataitostaan. Tuossa Ropposenkin kirjassa on kaikenlaista, muttei se haittaa, kokonaisuus on loistava Savukeitaalla ja ihailen heidän toimintaansa. Mutta "vittuiluna" tietenkin pidetään. Pesen käteni.