lauantai 22. joulukuuta 2012

Kemiaa


Bret Easton Ellisin Amerikan Psykon (1991, suom. 1993 Erkki Jukarainen, Pikku-idis) päähenkilö, tekijänsä vain hieman peitelty omakuva Parick Bateman, kuvaa sitä intoa mitä kokee kuunnellessaan Whitney Houstonin, Huey Lewis & The News'in ja etenkin Phil Collinsin musiikkia, joka myös minulle on tärkeää eettisyydessään ja tiedostavuudessaan.

Phil Collinsin suomalaisia vastineita ovat Kari Tapio, Kirka, Pave Maijanen ja ennen kaikkea jo monien sukupolvien omantunnon tulkki Hector. Kuuntelen näiden nerojen taidetta päivittäin. Silti toisinaan kuuntelen jotakin ns. kevyempää ja saatan panna levylautaselle Neon 2:n tuotantoa. Neon 2 on kotoisin Vakka-Suomesta, Laitilasta, mistä kirjailija Juhani Laulajainen julkaisi vuosi sitten kattavan historian.

Jussi Rainion ja Rami Alangon muodostaman Neon 2 -duon debyytti Polku (Sony Music 1992) on sellaista hyvän mielen poppia, mistä kuitenkin riittää pitkäksikin aikaa pureksittavaa. Levyn nimikappale on klassikko, samoin kuin tummiakin sävyjä sisältävä "Tässä talossa".

Viime aikoina, kun on tätä kaamostakin, olen kuunnellut erityisesti mielen virkistyksenä ihanaa pop-sävelmää "Kemiaa". Jos sen jälkeen ei ole voimaantunut olo niin ei sitten millään.

Tahdonkin osoittaa tämän kappaleen, "Kemiaa", blogini anonyymeille kommentoijille ja muillekin. Siitä tulee jouluinen mieli.

Ei kommentteja: