keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Matti Klingen julkaistujen päiväkirjojen 13. osa Tanskan sää kertoo 27. kesäkuuta 2011 hämmästyttävän asian, jota harvemmin tulee ajatelleeksi toisesta maailmansodasta:
"Yhdysvaltojen arvellaan menettäneen sodassa 466 000 (314 000 kaatunutta ja 152 000 kadonnutta) miestä, Neuvostoliiton seitsemän miljoonaa (Molotovin ilmoittaman tiedon mukaan, luultavasti paljon enemmän), Yhdysvalloissa ei kai yhtään siviiliä, Neuvostoliitossa miljoonittain, puhumattakaan tuhotuista kaupungeista, tuotantolaitoksista ja infrastruktuurista."
Italikointi minun. Kohdassa Klinge tarkastelee sitä, että kenen ansiota oli että Saksa ei voittanut ja kenen ansiota se ei ollut. Laajemmin tarkasteltuna Eurooppa oli v. 1945 aivan paskana Volgalta Brestiin ja sodan traumoista toivutaan yhä, huonommalla tai paremmalla menestyksellä. Toisessa yhteydessä päiväkirjan kirjoittaja ihmettelee, että oliko todella oikeutettua tappaa ne kaikki ihmiset, koska muutama kahjo harrasti ilmamatkailua omin lupinensa syyskuussa 2001. Hyvä kysymys ja siihen löytyy helposti oikea vastauskin.

Olin tahditon syyskuussa 2001, kun englannin kurssilla kerroin iowalaiselle opettajallemme, joka oli hyvä opettaja, että Eurooppa oli toisen maailmansodan jäljiltä raunioina. Tahdoin vähän suhteuttaa.

Wikipedia ilmoittaa, että toisessa maailmansodassa kuoli 1 700 yhdysvaltalaista siviiliä. Neuvostoliitolla luku on 12,7 - 14,6 miljoonaa! Pearl Harbourissa kuoli 68 siviiliä ja Oregonissa kuusi siviiliä v. 1945 Japanin "tulipalloiskussa". Japanilaiset toki pahoittelevat tapahtunutta yhä, mikä onkin oikein, sillä japanilaiset ovat säällistä väkeä, eivätkä maailmanvalloitusta jatkuvasti, vaikka aina epäonnistuen, tavoittelevia öykkäreitä. Vielä kuoli japanilaisten ja saksalaisten internoimia yhdysvaltalaisia siviilejä. Ja joutui joku raukka Auschwitziinkin, olisi se ollut kamalaa, jos ei maailman vapauttajakansasta ketään olisi tyrkätty uuniin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Päiväkirjoista tuli mieleen Palsan päiväkirjat. Piti ottaa nimittäin pienet tyypit tissutellessa. Paljonko niistä on saksittu tuohon painettuun laitokseen ja mitä? Muistan lukeneeni niistä täältä, mutta en muista tästäkään asiasta enää mitään. Klingen päiväkirja-showsta olen lukenut debyytin: ainakin siinä hiihdettiin.

T: Kalervo Summanen-Kekäläinen

Sami Liuhto kirjoitti...

Olen lukenut alkuperäiset päiväkirjat alusta vuodesta 1962 vuoteen 1973 saakka. Poistoja on paljon, mutta kokonaiskuvan julkaistuista päiväkirjoista saa. Esim. kieltämttä hauskat Vesa Junttilaa koskevat merkinnät on pois, vaikkeivät ne ole sen loukkaavampia kuin muutamat ns. tavallisista ihmisistä kirjoitetut merkinnät. Yhden nimenmuutoksen löysin ja siitä tulikin parranpärinää, kun mainitsin asiasta... Myös on pois peilikirjoituksella tehdyt merkinnät, jotka toimittajan mukaan olivat "salakirjoitusta".

Tieteellinen editio päiväkirjoista olisi syytä tehdä, tieteen kannalta julkaistut päiväkirjat ovat epäluotettavia poistoineen ja vähine eli olemattomine selityksineen, niissä kun on vain esipuhe. Mainitsen vielä, ettei ihan kannata uskoa niitä juttuja, etteikö päiväkirjoja olisi sensuroitu, koska niitä on sensuroitu, muttei ole kerrottu miksi joku on sensuroitu ja miksi joku ei ole sensuroitu. Veikkaan, että syy löytyy ystävyys- ja riippuvuussuhteista, ystävää ei ole tahdottu suututtaa (Vesa Junttila? ja "Maikki"?), mutta jonkun mökinelävän kännisekoilut on julkaistu. Siinä sitä on moraalia.

Anonyymi kirjoitti...

Palsan olisi pitänyt olla kirjailija.
- Tai olihan se sitäkin...

Sami Liuhto kirjoitti...

Se oli vähän arpapeliä, kumpi hänestä tuli, kirjailija vai maalari. Sama kuin Mukalla. Särestöniemikin runoili eikä yhtään hassummin.