perjantai 28. joulukuuta 2012

Mitä AnaLeena merkitsee minulle


AnnaLeena Härkösen tuotanto on perinteisesti merkinnyt minulle paljon. Se koskettaa juuri niitä jänteitä sielussani, jotka ovat muutenkin vireinä, sanalla sanoen AnnaLeena koskettaa minua syvästi ja saa minut ajattelemaan elämää ainut kertaisena lahjana.

Tutustun AnnaLeenan tuotantoon lukiossa, taisin olla 16, kun luin Sonja O:n ja siitä alkoi trippi joka ei näytä päättymisen merkkejä. Matkallamme on ollut muutamia erityisen sykähdyttäviä hetkä, kuten esimerkiksi AnnaLeenan puhutteleva naisten väki valtaisuutta käsittelevä järkäle romaani Pellon maantiede, johon palaan usein sillä aihe on iätön. Erityisesti romaanin loppu, missä AnnaLeena palaa takaisin Niclasin luo ja he etsivät yhdessä pompulaa, on jäänyt mieleeni.

Mutta tärkein romaani on sittenkin Ihon aika. Siinä AnnaLeena hyvästelee kuolevan isoäitinsä ja kertoo siitä kokemuksesta, mitä on olla lapsi. Minulla on Inhon ajasta pokkari-painos, jota kuljetan mukanani aina.

Vielä tahdon mainita Syys pinssin kevätretken, AnnaLeenan testamentin ex poikaystävälleen, joka ei saanut AnnaLeenaa mielestään vaan kirjoitti romaaninsa Hyvästit tytöt, jonka haikeus ja koskettavuus lyö laudalta kaiken lukemani.

Teeveessä AnnaLeena kertoi kirjoittavansa meille kaikille eikä fiineille ihmisille. Ehkä siksi pidän AnnaLeenasta niin kovasti kun voin samaistua hänen henkilö hahmoihinsa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En ikinä unohda sitä koskettavaa hetkeä kun tartuin ALH:n teokseen Avoimien ovien päivä - tällaisiakin naisia siis on. Muistin samalla Akvaariorakkaudessa morsmaikulle annetun ohjeen: - Muista antaa aina!

Sami Liuhto kirjoitti...

Avoimien ovien päivää luin Suomen yllä tapsana 1998. Sitä ennen olin kiduttanut itseäni Ystävän muotokuvalla.

Luullakseni en aivan heti tule lukemaan ALHia.