maanantai 17. joulukuuta 2012

Selailin monen vuoden tauon päätteeksi (ajatella, jos tekisi jtkn kesken tauon) Alex Matsonin Muistiinpanoja. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista, se on blogintapainen kirja. Musilista ja kumppaneista Matson sanoo:
"Elinvoimaisimmat romaanit ovat ne, joiden hahmo sanoo enemmän kuin juoni, jos juonta on lainkaan. Karamazovin veljekset, Mennyttä aikaa etsimässä, Musilin Mies vailla ominaisuuksia – näistä voidaan väittää, ettei tekijä ole saattanut niitä loppuun, joten ne eivät voi olla kokonaisuuksia. Niillä on kuitenkin torson ehjyys. Jos torson suhteet ovat oikeat, siltä ei puutu taideteoksen ehjyyttä. Parasta Louvren veistotaideosastolla ovat mielestäni Kreikan taiteen arkaaiselta kaudelta peräisin olevat veistosten palaset."
Musilista Matson sanoo myös:
"Jatkoa varten tehdyistä muistiinpanoista huomaa, ettei Musililla ollut valmista suunnitelmaa, ei mitään loppua, jota kohti hän olisi pyrkinyt; hän olisi jatkanut niin kauan kuin kirjan teemoista olisi riittänyt sanottavaa."
Matsonilta löytyy paljon hyvää. Tällaistakin: "Fysiikka ei tapaa missään jälkiä Jumalan olemassaolosta, mutta ei fysiikka tunne rakkauttakaan eikä kunniantuntoa." Uniaan Matson kuvaa ja analysoi ja on unilääkkeitä kohtaan skeptinen: "Valvotut yön tunnit ovat kauan olleet minulle vuorokauden hedelmällisimmät." Sitten tämä: "Uskovainen tietää uskovansa, ateisti uskoo tietävänsä." Eikö vuosi tai kaksi sitten julkaistu kirja Uskon tietäväni – tiedän uskovani, tuontapaisen niminen kirja. Kirjekirja. Viitataankohan siinä Matsoniin?

Esko Valtaoja & Juha Pihkala: Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Keskustelukirjeitä. En pysty lukemaan tuollaisia kirjoja. Ahdistaa jo ajatuskin. Tuon Valtaojan ylimielisyys on niin hirvittävää, etten pysty edes ajattelemaan häntä. Hän toki on monien mielestä aivan hulvaton mies, rehellinen ja reilu. Olen eri mieltä ja mielipiteeni suotakoon minulle niin kuin minäkin suon monenlaisia mielipiteitä ja jos en suo niin yritän suoda ja tiedän että olisi suotavaa suoda monenlaisia mielipiteitä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voi kun joskus tulis luettua Mies vailla ominaisuuksia uudestaan. Muistan että se teki hyvän vaikutuksen. Saan mutsilta joululahaksi Neuromaanin, se voisikin olla eka kaunokirjallinen ehkä neljään vuoteen. Edellinen oli Tri Faustus, josta en ala tässä sen enempää ylisanailemaan.

Ht