sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Sitä vanhaa III



(Vanhan blogini liuskat 351-400. Kommentteja ei ole valitettavasti mukana, ne ovat hävinneet, tekstiä on muokattu kirjoitusvirheiden osalta, tehty kursivointeja ym. Suurempia sensurointeja ei ole.)


Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 2 kommenttia Kommentoi

Vuodenajat
23.05.2006 - 01:19

Eihän täällä ole edes pimeä. Vuodenaikoja on kaksi. Ensin puoli vuotta pimeää ja sitten puoli vuotta valoisaa. Pohjoisilla leveysasteilla on neljä vuodenaikaa noin välillä 50-65. Enkä minä ole erityisen onnellinen syksystä, sitä ilman selviäisi helposti, samaten keväässä on jotain kaameaa. Talvi on hirvittävä. Sitten kun kesään tottuu, se häipyy. Ylipäänsä kun vuodenaikaan tottuu niin se on jo mennyt. Aivan kieroa. Ja nykyään eletään helppoja aikoja, vielä pari sataa vuotta sitten Savon järvet saattoivat olla kesäkuussa jäässä. Ja neandertaleilla oli aina kylmä. Ei ollut roomalaisilla suurta hinkua näin ylös. Pohjoinen on kuriositeetti, matkailunähtävyys.

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

Hannu Salama
22.05.2006 - 19:23

Minullapa lukee Saavalaisen Velipoika löi kerran -kirjan etulehdellä: "Takatalvinen tervehdys Hanskille S. Päästellään pitkin ja poikin tätä ihmiselonperkelettä vielä kotva. Mitä? Tampereella 10.5. -84 Teuvo S. eli Mölinä"

Viimeiset kaksi sanaa vaikuttavat myöhemmiltä, ehkä jopa horjuvasti tehdyiltä lisäyksiltä. Myöhemmin illalla tehdyiltä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Teeskennelty elämä
22.05.2006 - 17:43

Jumalat ovat minut hyljänneet
lopultakin olen herännyt huomaamaan
lotossa vain kolme oikein
olemattomat valtiaat iskivät salamansa
tähän poloon sekä parkaan
kaikki on sallittua sodassa ja siinä toisessa
sisäavaruuteni eetteripyörteissä
pyörähteleeheilahtelee epätoivon tunne
syytän eduskuntaa

.... pöh tätä muuta yhtään! pyörähteleeheilahtelee on Kauko Niemisen eetteripyörrekäsitteistöä.

Oot mulle niin tärkee
miks kaikki merkittävä
on törkee et oo
hyväks mulle
herkälle pojalle
liian monta kertaa
lauletut laulut
otetaan nämä taulut
vedän sauhut jaksaa
taas pari tuntii
ei vissii oltu
niinku samalla viivalla
vedän mitä vedän
mitä se mulle kuuluu
karseet halut ja hallut
voiko huonommaksi
enää mennä
teeskentelen jopa sekavaa

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

19.05.2006 - 17:56

Jumalat ovat minut hyljänneet
lopultakin olen herännyt huomaamaan
lotossa vain kolme oikein
olemattomat valtiaat iskivät salamansa
tähän poloon sekä parkaan
kaikki on sallittua sodassa ja siinä toisessa
sisäavaruuteni eetteripyörteissä
pyörähteleeheilahtelee epätoivon tunne
syytän eduskuntaa

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Toinen Yksinäisyys
19.05.2006 - 02:22

kirjoitan vailla ymmärrystä muut suorittavat
lukuaktin ikäloput lapset yhdessä sekä erikseen
he tavaavat etsien merkityksiä vaikka
ainoa merkitys on siinä että he ovat idiootteja
perusolotilana sietämättömyys minulla
ei ole heille mitään sanomista ylimielisesti ammun
pilkkaan jos ei satu olemaan muuta tekemistä

Mietin että tämän nimi voisi olla Yksinäisyys, mutta voisi se olla myös Itsekkyys. Kai jokaisen itseään kunnioittavan jne. pitää kirjoittaa yksinäisyys-aiheesta? ja kaikki muut perusjutut (odysseiajne).

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Yksinäisyys
18.05.2006 - 18:42

Tosi kiva skrivata kun tietää etteivät "läheiset" ymmärrä ja silloin harvoin kun ymmärtävät niin ymmärtävät väärin. Ei haittaa. Vissiin oon päättänyt etten enää oo lapsenvahtina aikuisille. Kaikki pitäisi selittää yhdessä ja erikseen. Yksinäisyys. Perusolotila. Idioottien ympäröimänä aina. Onneksi he eivät ymmärrä tätäkään. Minulla ei ole mitään sanomista. Voi tämmösestäkin valittaa jossei muuta valittamista keksi.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

sanoa (paha)
18.05.2006 - 17:13

Katsoin Euroopan karttaa
Itä-Eurooppa on Suomesta länteen

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 1 kommentti Kommentoi

Surun suura
17.05.2006 - 16:31

Kysyit, onko sulla joku kaava näissä jutuissa, vastaan, on, muttei ehkä semmonen kuin luulit.
sanoin äsken jotain jota en enää muista
en vastaa sinulle pelästyisit lisää
kätken sanasi sydämeeni en mieti mitään
märehdin olen kiva tunnustus baarissa
aika monen bissen jälkeen ootko sä ollu senkin kanssa!
mut se on selavii että muistan sanasi
yksi kaunis päivä niistä muistutan

*

pikkasen muunneltu versio. muismuis.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 6 kommenttia Kommentoi

paha (sanoa)
16.05.2006 - 21:38

en vastaa sinulle
kätken sanasi sydämeeni
märehdin
mut se on selavii
yksi kaunis päivä
niistä muistutan
pahimmalla hetkelläsi

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Tuntemattomalle ihmiselle
16.05.2006 - 03:16

päivä kerrallaan
mäyräkoira minun vaakunaeläimeni
räksyttää tuo rakki
öisinkin minua ahdistaa joka päivä
se ulkoiluttaa minua
valomerkkiini saakka
huomenna aina sama kuvio
sketsi ihmiseksi

*

päivä kerrallaan mäyräkoira
minun vaakunaeläimeni
räksyttää tuo rakki
öisinkin minua ahdistaa joka päivä
koira ulkoiluttaa minua
valomerkkiini saakka huomenna
aina sama kuvio sketsi ihmiseksi

*

En jotenkin totu siihen, että olutpakkausta nimitetään eläimeksi. "Varis minun vaakunalintuni", kirjoittaa Melleri. Vatsalihakset on olutpakkaus. Lopun aikoja eletään, niin kuin aina.

Kuvio ja sketsi? Huonot on jutut.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 4 kommenttia Kommentoi

apeus
16.05.2006 - 01:33

päivä kerrallaan
mäyräkoira minun vaakunaeläimeni
räksyttää tuo rakki
öisinkin
minua ahdistaa joka päivä
se ulkoiluttaa minua
valomerkkiini saakka
huomenna aina sama kuvio
sketsi ihmiseksi

*

Piti tulla tästä erilainen, sävyltään, mutta tuli tämmönen kun ei hotsittanut tehdä semmosta. Holotna ollut.

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Tuntemattomalle jumalalle
12.05.2006 - 23:08

saatanan vittu
tapasi tulin tuntemaan moni tuli
tulit itsekin muttet tuntemaan
kai ymmärsitte siellä takarivissäkin
et ollut poliittisesti korrekti
eikä tämä lähde menemään
elikkä tulemaan
saatanan vittu vailla virikkeitä
lastit tosi monet siis tooosi monet
saapu ajattomasti olit ikuinen huora
saatanan vittu vittu saatana
puhuit ja puhuit ja puhuit
mitään et tehnyt vaadit kaiken
en antanut mitään poliittisesti
korrektisti enkä muutenkaan
saatanan vittu että vihasin sinua
onneksi onneksi onneksi
sinua ei enää ole

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 8 kommenttia Kommentoi

ääääähhähähhähäh
12.05.2006 - 21:04

tapasi tulin tuntemaan moni tuli
tulit itsekin muttet tuntemaan
kai ymmärsitte siellä takarivissäkin
et ollut poliittisesti korrekti
eikä tämä lähde menemään
elikkä tulemaan

saatanan vittu vaikka on kirjotttanu päivittäin 15 vuotta niin tämmöstä skeidaa tää silti on. Aina on uimassa mukaan kulttuurinen ja muu lasti, pitäs muuttaa tunturin taakse lammen rantaan mökkiin kamiinan kanssa kaksin. vailla virikkeitä. pitäs lukea vain hyviä kirjoja. pitäs ja pitäs saatanan vittu.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Sana-Lugun Coitus
12.05.2006 - 19:39

tapasi tulin tuntemaan
moni tuli
tulit itsekin muttet tuntemaan

jatkunnee...

selasin Etymoloogista, aika kiva tää D. Jusleniuksen Suomalaisen Sana-Lugun Coetus, ihana ompi suomen kieli! Puhutaan että montaako (euro)kieltä osaat, mutta entä miten hyvin sujuvat murteet ja vanhat suomen sanat? Vaikka diggaankin Klingeä niin olen tässä kohdin sitä mieltä, että on hienoa oppia uusia suomen sanoja, lukea vanhoja lauseita, löytää murreilmauksia.

Kohta Torniossa sataa. Putsasin LMH VII:stä pari kulttuurista jätettä Vitin ohjeesta. Kuka hänkin lienee! Ei ole yhteystietoja... Hyvä että joku kannustaa muuhunkin kuin knoppinokkeluuteen. Se on aina vaarana, tosiaan, voi sanoa että AINA.

Luen syvällä ihailulla Helinin blogeja ynnä muita runojansa. Jumalauta että olisi joskus edes puoliksi noin taitava! Nyt sataa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

*tika
12.05.2006 - 19:36

olen sika
mutten se miellyttäväksi
tunnettu eläin
olen mielikuvien sika
sikamainen
olen sika
mutten se miellyttäväksi
tunnettu eläin
olen mielikuvien sika
sikamainen
Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

LMH VII, uusin yrite
12.05.2006 - 19:34

olen sika
mutten se miellyttäväksi
tunnettu eläin
olen mielikuvien sika
sikamainen tahkoo
tapparan terää syön sanani
metsänreunan kaukalosta
myös sinun
kaikkien perkele
luet minua
avointa kirjaa
vitun avoimena
tirkistellä luukkuasi
kiinnyin tavaraasi
maalliseen mammonaasi
kokoavana teemana
ilmeisyys
avoimien ovien yö
päättyy aamulla suljetulle

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Opissa
12.05.2006 - 18:28

Yhteen aikaan olin kirjoitusopissa. Opettajina oli kaksi katujen kasvattia, tosin toinen asui äidin luona ja toinen eli naisen rahoilla, mutta kuitenkin.

Opettajille kaikki kirjoitus oli täyttä paskaa. Mitään hyvää ei ollut! Melleri: skeidaa. Strindberg: sitä samaa. Kaikki pelkkää paskaa. Kerran vein heille näytille Célinen Niin kauas kuin yötä riittää, tuomio oli armoton: säälittävä sotakuvaus!

He olivat niin kriittisiä kirjoittamista kohtaan etteivät itse kirjoittaneet lainkaan. Siinä he kenties tekivät oikein.

Kuulen vieläkin heidän jylinänsä: tautologiaa! Tosin he yleensä tarkoittivat tautofoniaa, mutta mitäs siitä. Elämä oli täyttä paskaa, kirjoittaminen oli täyttä paskaa, kaikki oli jumalauta täyttä paskaa.

Nykyään he ovat filosofian maistereita ja opettajia, mutteivät kirjoittamisen opettajia. Jylisenevätköhän luokissaan: paskaa!

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

LMH VII - uusi yritys
11.05.2006 - 02:49

olen sika
mutten se miellyttäväksi
tunnettu eläin
olen mielikuvien sika
sikamainen miesi tahkoo
tapparan terää syön sanani
haanpään metsänreunan kaukalosta
myös sinun
kaikkien perkele
luet minua
avointa kirjaa
vitun avoimena
tirkistellä luukkuasi
kiinnyin tavaraasi
maalliseen mammonaasi
kokoavana teemana
ilmeisyys
avoimien ovien yö
päättyy aamulla suljetulle

Kategoria: LMH 2 kommenttia Kommentoi

LMH VII
10.05.2006 - 18:26

syön sanani
myös toisten
röhkin ne ulos
luet minua
avointa kirjaa
kirjasi auki
vitun levällään avoimien ovien yö
päättyy suljettuun aamuun
en voi
sanoa sitä
mitä kaikkea tiedät kyllä
kieli meni huoltoon
sen päältä löytyy kitalaki
kuulemma näin on
eikä kokoavaa teemaa ole näkyvissä
paitsi se ilmeinen
hoettu
röhröh

*

ihan niinku tää ei olis vielä ihan niinku vielä valmis ihan mut melkein? otetaas uusiks:

olen sika
mutten se miellyttäväksi
tunnettu eläin
olen mielikuvien sika
sikamainen miesi tahkoo tapparan terää
syön sanani kaukalosta
myös sinun
kaikkien perkele
luet minua
avointa kirjaa
vitun avoimena
tirkistellä luukkuasi
kiinnyin tavaraasi
maalliseen mammonaasi
kokoavana teemana
ilmeisyys
avoimien ovien yö
päättyy aamulla suljetulle

*

tätä täytyy "sulatella". Lehmällä on tää jännä ruuansulatus.
Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Kriitikosta
10.05.2006 - 16:37

Lueskelin tuossa erään kriitikon juttuja netissä ja ihmettelin että mikähän se häntäkin elämässä pännii. Hän ei ole ainoa, joka näyttäisi ulkoistavan omat ongelmansa, eli ärisee muille kuin itsellä on paha olla. Suuri on hänen pelkonsa "uuden" ja "kokeilevan" suhteen, mitään ei saisi tehdä, pitäisi ikuisesti jollottaa päälauseproosaa ettei joudu "kirjalliseen umpikujaan". Kyllä on hankalaa elämä.

On toivottu "analyyttistä kritiikkiä" ja toiveessa saattaa olla jotain perää. Loppujen lopuksi mariseva kriitikko vain munaa itsensä, varsinkin kun SKS on keksinyt laittaa klassikkosarjaansa kritiikkiosuuden, josta on mukava lukea jonkun liikaa masturboineen hölmön pelkoja enemmän tai vähemmän uutta kohtaan.

Säälittävintä on se että kriitikkomme ei voi edes tunnustaa että häntä vituttaa, ja miten voisikaan tunnustaa, kieltäminen kuuluu hänen luonteeseensa, ilman kieltämistä hän ei valittaisi jatkuvasti vaan voisi joskus myös ymmärtää jotain.

Tämmöisiä kriitikoita riittää. Ilmeisesti teimme aikoinaan väärin, kun pilkkasimme heitä koulunpihalla tosikoiksi, nyt he "kostavat". Siinähän kostavat. Minulle se on ihan sama mutta jättäkää herkät runoilijat rauhaan!

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

mitä on?
10.05.2006 - 02:57

Luet minua avointa kirjaa. Kirjasi auki. Vitun levällään. Avoimien ovien yö. Suljetut aamut. En voi sanoa sitä. Vulgarialainen versio.

Kieli meni huoltoon, sen päältä löyty kitalaki. kuulemma näin on.

syön sanani
myös toisten
röhkin ne ulos
luet minua
avointa kirjaa
kirjasi auki
vitun levällään avoimien ovien yö
päättyy suljettuun aamuun
en voi
sanoa sitä
mitä kaikkea tiedät kyllä
kieli meni huoltoon
sen päältä löytyy kitalaki
kuulemma näin on
eikä kokoavaa teemaa ole näkyvissä

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Yön melleriläinen tunnelma
10.05.2006 - 02:12

58 aiheutti Mellerille taikauskoista kauhua! Ivanhoe jäi tuolle sivulle ja sitten Melleri meni vielä lukemaan Kenilworthia, josta puhutaan sivun 194 runossa. "Yksi mies luki niin että siltä/ meni pää sekaisin, tämä on varma tieto,/ on Peellä nyt"

Pee lienee Piirimielisairaala tai jotain. Tai jotain... huonoa kieltä taas, taasen, taas en (osaa). Olen itsekin käynyt lasaretit, tuuria pitää olla että saa hyvän huonetoverin, eikä mitään perkeleen hullua! Tämä yksi epäili olevansa Britanniassa tappamassa kuninkaallista, sukellusvene Kursk oli hänet sinne vienyt eli tuonut. Masentavan fraasillinen oli hänen fantasiansa, ei lainkaan persoonallinen. Tietysti hän oli uskovainenkin, tuommoiset ovat helppoa riistaa törkeille kristityille.

Sanoin viime viikolla: Lähi-idän kolme uskontoa ovat maailman epäinhimillisimmät, ja niistä inhimillisin on juutalaisuus. En ollut aivan ensimmäinen joka näin sanoi. Mutta yritin tehdä vaikutuksen. Tosin pilkun jälkeinen osuus voi aiheuttaa ihmisissä vastustusta.

Mellerin runoissa on usein maalaiskauhua. Samoin Kauko Röyhkän sanoituksissa. Paha maa. Maaseutu ei ole tehty ihmisiä varten, ja aika vähän siellä ihmisiä asuukin, tässä saattoi hieman olla monimielisyyttä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

päivän kolmas mellerimäinen lastu
09.05.2006 - 19:48

Rakas,

kuulemma näytti surulliselta kun ei ollut uusia kirjoituksia! Mutta löysin sentään sivulta 194 runon "Piirikirjasto", jossa se sanotaan: "Alan heti lukemaan, korjaan: rupean lukea". Lukion, joka ei ollut lyseo, ruotsin tunnit vietettiin opiskellen englantilaisia alatyyli-ilmaisuja, lisäksi luulin pitkään että 'sanity' ja 'insanity' viittaavat saniteettiin. Tämmöistä oli elo Hyvinkäällä. Samastuin siellä Axl Roseen, Helsingissä Cobainiin. Nykyään en samastu enää mihinkään. Samastu, samaistu. Tosin muutaman kerran on sa-maisteltu, niinkuin kenties muistat...

Ehkä eniten pidin Appetite for Destructionin kakkosbiisistä, se oli jotenkin jo niin pimee että sopi mulle. tietyllä tavalla ahdisti yliopistolla, kun siellä puhuttiin enintään Jim Morrisonista. Vittuillakseni pidin lukiessani Historian laitoksen Suomen historian kirjastossa GN'R-paitaa yllä, päällä, ylläpäällä. Näihin aikoihin lainasin mielelläni Bukowskia (olen varastanut tämän yhteen runoonikin): "I've read all the classics", pienenä vihjeenä siitä etten ole turha jätkä vaikka kuuntelenkin paskamusaa.

En ole käynyt Hyvinkäällä vuosiin. Hyvinkäätä voisi verrata Helvetin keskimmäisiin piireihin, joissa mitättömyydet asustavat. Unionilla ruotsin tuntia viettäessämme munasin itseni väittämällä, että ruotsin 'nussia' alkaa n:llä vaikka se alkaa koolla. Ei ollut helppoa. Myös kirjoitin väärin englannin d-alkuisen sanan. Pitkä on ollut tie.

Mietin lakituksen päätteeksi, että täältä on päästävä. Ja nopeasti. Pääsin. Kaikki eivät päässeet. Eivät tainneet halutakaan.

Kategoria: entiedämiksikutsua 9 kommenttia Kommentoi

hauhau
09.05.2006 - 17:35

Joskus kehuskelin viettäväni loppuelämäni, tarvittaessa, lukien etymologisia sanakirjoja. Kenties voisin viettää loppuelämäni kirjoittaen löysästi. Minulla oli puoli tuntia sitten aihe, mutta unohdin sen. Tämmöiset lauseet raivostuttavat monia!

Melleri ei usko Cobainin itsemurhaan. Ei kukaan usko. Tyttärensä toi Mellerille Nirvana-kalenterin ja oli ollut Roskildessa, kai silloin kun Pearl Jamin esityksen aikana ihmisiä kuoli puristuksissa/ puristuksiin. Ihmisiä kuolee. Aika moni on loppupeleissä kuollut. Olin kuulevinani teeveen englanninkielisestä ohjelmasta joskus sanan 'endgame' ja se oli suomennettu 'loppupeli'. Hyvä että kieli laajenee, kehittyy, yritän välttää kielipuritanismia kuin ruttoa, kohta jo kirjoitan: alan kirjoittamaan. Mellerillä on jossain runossa tähän viittaus, on minulla nuo nuoruuden runot, joista se löytyy, mutten etsi.

Yritin etsiä, en löytänyt, en hakenut tarpeeksi pitkälle. En ollut etsivä. joka löytää. Heitin runovihkoni Saimaaseen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Tänään en hauku ketään
09.05.2006 - 16:03

Bertrand Russellilla on semmoinenkin loistava essee, jossa hän kertoo tapaamistaan kuuluisista ihmisistä, essee löytyy kirjasta Filosofiaa jokamiehelle, jota en löydä, vaikka se on tässä ihan lähellä, kolmen metrin sisällä. Esseen nimi todellakin taitaa olla "Tapaamiani kuuluisia ihmisiä".

Mellerillä taas on lastuset "Kirjoja, joita olen yrittänyt lukea, läpi saakka pääsemättä" ja heti perään "Naisia, joita olen himoinnut vaan en saanut". Nämä löytyvät teoksesta Kummitusjutun ilmakehä, jonka luin pari vuotta nimellä Kummitusjunan ilmakehä. Luen tätä kirjaa kun vituttaa. Osaan sen lähes ulkoa, tosin monesta kohtaa väärin ulkoa. Joku amanuenssi moitiskeli kirjaa, ettei kai Melleristä tule surkeaa muistelijaa, puhuiko modernista Taatasta, en muista. Joka tapauksessa ostin Mellerin Runot Suomalaisesta kirjakaupasta kanta-asiakasalennuksella hintaan 19,90 viime keskiviikkona, mutta kirja jäi etelään, josta sen ehkä joskus saan.

Muistelin, että Kuningatar hysteria olisi paska kokoelma, muttei se ollutkaan. Tein kirjaan merkintöjä, lähinnä alleviivailin, yhden runon kohdalle kirjoitin erään nimenkin, olin luetuttanut runon tuolla henkilöllä. Olisin halunnut lausua sen mutta hän mieluummin luki sen itse. Istuttiin sohvalla, semmoisella sinisellä, tumman sinisellä, henkilö luki runon, joka löytyy Viiden aistin todistuksesta, sieltä loppupäästä. Kokoelma on omistettu Nadjalle, minusta se on kaunista.

Kuten Mellerin lastuissa, ei minullakaan ole mitään asiaa, kunhan höpisen ja höpäjän, kulutan aikaa. Oma parantolani on Tornion kaupunki, jota olen lievästi sanoen moitiskellut, mutta turhaan! Itse olen helvettini tehnyt. Otan nyt tavoitteekseni, että lähipäivinä kertoilen junamatkoistani viimeisen kahden viikon aikana. Ei se nyt ole ihan Palsan tasoa, muistamme hänen kertomuksensa Mukan hautajaisista, mutta jotain... kuitenkin.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Perkele, retkahdin
07.05.2006 - 17:41

Menikin syys ja talvi viinoitta mutta jotenkin tuli dokattua ja diogeeninen päivystykseni joutui katkolle. Olen havainnut hämmästyksekseni että tätä luetaan joten jatkossa en paljasta itsestäni mitään, ainoastaan toisista... (ääääh) Joka tapauksessa huomenna haukun Hannu Salaman. Tosin se on vaikeata.

No niin.

Kategoria: blogosfääri 2 kommenttia Kommentoi

niinniin
01.05.2006 - 12:42

Lahtela: Sirkus (anteeksi Arto Virtanen), Hallitsija, Yksinäinen mies (erityisesti).

Saavalainen: Velipoika löi kerran, Ja poika vaikenee.

Kolme viimeksi mainittua erittäin kovia kirjoja, henkilökohtaisella tasolla kovia. Jos jatketaan samaa sarjaa:

Kontio: Lajinsa viimeinen.

Virtanen: Tyhjä testamentti, ei niinkään Koiran vuosi, joka on vikinää. Tykkäsin seuraavasta novellikokoelmasta, en muista nimeä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

sanansyöjä
30.04.2006 - 22:55

syön sanani
myös toisten
röhkin ne ulos

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Jukka Petäjä
30.04.2006 - 15:05

Matti Klingeltä meni vappuaattoaamu vituiksi, koska HB:n kulttuurisivujen etusivu kertoo amerikkalaisesta kirjallisuudesta. Henkilökohtaisesti ilahduin kun huomasin jutun tekijäksi Jukka Petäjän. Tarina alkaa näin:

"Michiganjärveltä puhaltava tuuli ujeltaa tunnetun purukumiyhtiön Wrigley Buildingin ja paikallisen sanomalehden Chicago Tribunen toimitalon väliin jäävällä varjoisalla kujalla. Rahan kahina lähes kuuluu korvissa täällä Chicagon ydinkeskustassa, magnificent milellä.

Juuri raha ja kova poliittinen peli ovat niitä aiheita, joita useat chicagolaiskirjailijat ovat kirjoissaan käsitelleet.

Kävellesä huomaa, että kirjallisuus kätkeytyy hyvin, se ei näy juuri katukuvassa. Homma toimii päinvastoin Chicagossakin. Katukuva vilahtaa usein kirjoissa."

Tuuli ujeltaa varjoisalla kujalla. Rahan kahina. Raha ja kova poliittinen peli. Katukuva vilahtaa. Ihanaa. Huomionarvoinen on myös vieraskielinen termi "magnificent mile", Petäjän genreen kuuluu olennaisesti ulkolaisten sanojen käyttö, erityisesti englantilaisten.

Kirjallisia ilmauksia riittää jatkossakin: "yrittää tunkeutua kaupungin ytimeen", "tuuli paukuttaa... lippuja", "pahuuden katkeamaton kierre", "runoilijoiden kummisetä". Paukutuskappaleen Petäjä päättää: ""Mieleen tulee stereotypia kirjailijasta, joka ei halua astua samaan ruotuun muiden kanssa." On syytä muistaa, että Jukka Petäjä on meritoitunut kirjailijanakin, vaikka tuskin hänen katuromaaninsa, joita en valitettavasti ole lukenut, yltävät samaan kielelliseen virtuositeettiin kuin hänen lehtiartikkelinsa, joille olen nauranut vedet silmissä viisitoista vuotta. Sen muistan, että jonkun romaanin lopussa lukee: "The Soundtrack of this book is not available."

Olisiko liikaa pyydetty, että Pekka Tarkan tavoin Petäjän artikkeleita julkaistaisiin kovissa kansissa? Kustantajana Like tai Johnny Kniga, tietenkin. Julkkarit pidettäisiin kapakassa ja varmasti hakisin Petäjältä omistuskirjoituksen. For sure, niinkuin piireissä sanotaan.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Olen pettänyt humanismini
30.04.2006 - 13:00

Olen lopulta pääsemässä humanismista eroon ja ehkä joku päivä minusta tulee humaani. Nokanvarsiasenne lähtenee minusta joku päivä, jatkuva pälpätys ja haluttomuus tekoihin, minusta saatttaa joku päivä tulla toimija. Eilen jouduin parannusta etsien osallistumaan teknillisten ja ekonomillisten ylioppilaiden prevappujuhlallisuuksiin, jotta saisin vastalääkettä humanistiseen sairauteeni. Aluksi olin humanistisesti järkyttynyt-närkästynyt, ihmiset kulkivat haalareissa, hoilasivat typeriä laulujaan, joku kaupitteli Hässi-nimistä lehteä, jossa ihan avoimesti pilkattiin pyhiä humanistisia arvoja kuten stalinismia, terrorismia ja sosiaalituilla elämistä ja eikö joku solvannut Tarja Halostakin. Kamalaa. Olin villi-ihmisten parissa!

Sitten näin käytävällä Profeettani kuvan ja rauhoituin... eikä mikään ollut entisellään... enkä viitsi kirjoittaa enempää. Vittuako se kellekään kuuluu mitä teen. Onneksi Helin kirjoittaa runoja, joita viitsii lukea. Onneksi elämä on täällä eikä tarvitse mennä taksijonoon. Onneksi ja onneksi. En ole juonut liki kahdeksaan kuukauteen enkä juo seuraavaan kahdeksaan tuhanteen kuukauteen. Sitten juon. Maitoa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

LMH VI
29.04.2006 - 15:14

latelen ääliönä
kauneimmat
sanat kymmenentuhatta vuotta vanhat
ei oo uutta
neandertalilaisten erektusporukan osaamat
ei vissiin mikään muuttunut
mies rakastaa naista niinkun aina

***

Viisas blogisti sanoi että ihminen oli onnellisimmillaan 8000 - 10 000 vuotta sitten. Toivottavasti osaamme vielä jotain siitä mitä esivanhempamme silloin. Osasivat.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

LMH V
29.04.2006 - 15:03

Olet olet olet
sammumaton
tähti tahti
tähtitaivaallani (ei mitään vaan)
moniplaneettaisen
kuntani universumini galaksini
ja niin edelleen
tiedät
kyllä kyllä kyllä

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

äääh
27.04.2006 - 02:18

syksy oli sesonkini
huomaa aikamuoto
***

en nyt jaksa viitata Freudiin
kaikki siis todella kaikki viittaa äitiin

***

etymologia epäselvä
kuinka lohdullista niin minunkin

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Tänään haukun Haanpään
26.04.2006 - 18:01

Parnasson verkkosivuilla on essee Pentti Haanpäästä, jota en ole millään jaksanut lukea ensimmäistä kappaletta pidemmälle, koska minulla on salainen aavistus että siinä jälleen kerran aivan väkisin legendarisoidaan hyvä kirjailija, koska häntä on joskus sanottu huonoksi kirjailijaksi. 50-luvulla, tuolla pahuuden vuosikymmenellä, Alex Matson sanoi Haanpäätä kehnoksi, mutta 60-luvulla Veijo Meri oikeutetusti hieman korjali Matsonin käsityksiä ylipitkällä esseellään "Pentti Haanpään henkinen kehittyneisyys". Tämä oli vielä sangen hyvä, mutta loppu ei. Nyt tilanne on mennyt siihen, että joka helvetin Haanpään lausekin on julistettu todeksi ja nerouden ilmentymäksi. Erno Paasilinnako tosiaan sanoi, että Haanpäällä ei ole epätosia lauseita? Tästä opimme ainakin sen, että kaikki Paasilinnan lauseet eivät ole tosia.

Pitikö mennä toiseen äärimmäisyyteen? Muutamat Haanpään jutut ovat, kuten on sanottu, luonnosmaisia, jopa suoranaisia töherryksiä. Kaaleppi Köyhkänä on huono kirja, raakile, laiskasti tehty romaanintekele. Yhdeksän miehen saappaat kömpelö, ja ne kolmet pisteet vielä. Romaaniteknisiä ongelmia Haanpäällä on kautta tuotannon, Töräpäistä Jauhoihin, siitä ei päästä mihinkään, ei kaunistelemalla ja väittämällä, että Haanpää halusi "rikkoa muodon" tai muut sellaista, yksinkertaisesti Haanpää ei aina hallinnut aineistoaan. On Dostojevskistäkin samaa sanottu. Bahtinin kunnianpalautus oli kunnianpalautuksena turha, Dostojevskin ansiot ovat jossain muualla kuin juonen koherenssissa, joka sivumennen sanoen Dostojevskillä kuitenkin on toimiva.

Onko tieteen tehtävä selittää asiat parhain päin tai huonoin päin? Lienee lapsellista etsiä totuutta, sanoa se, ja kuitenkin arvostaa kohdetta, tässä tapauksessa kirjailija Pentti Haanpäätä. Olen sitäkin mieltä että Sillanpää on Haanpäätä "parempi" kirjailija, kaikin puolin. Sillanpää on syvällisempi, tarkempi itseanalyysissään, johon Haanpää ei juuri sortunut, ja ylipäänsä Sillanpää on INHIMILLINEN toisin kuin Piippolan näyttelijä (Vrt. Taivalvaaran näyttelijä), jonka typerän roolin saattoivat uskoa vain Paavolaisen kaltaiset hölmöt.

Joskus kirjoitin seitsenkohtaisen ohjelman "Miksen aio kirjailijaksi". Lisään siihen kahdeksannen pykälän: En halua enkä aio kirjailijaksi, koska minua inhottaa ajatus, että tutkijat käyttävät minua irstaasti hyväkseen omissa kiistoissaan.

Kategoria: entiedämiksikutsua 6 kommenttia Kommentoi

Kirjat jotka ovat muuttaneet elämäni
25.04.2006 - 19:14

Ainoat kirjat, jotka varsinaisesti ovat muuttaneet elämäni, ovat olleet ala-asteen rikolliseen uskonnonopetukseen sisältyvät kirjat, saivarrellakseni, mutta muutama kirja ja kirjailija on ollut minulle ja on edelleen todella tärkeä. Tässä alustavaa listaa. Kaunokirjat.

Suomalaisia:

Saarikoski: Tiarnia, Aika Prahassa, Kirje vaimolleni.
Haavikko: Talvipalatsi.
Salama: Siinä näkijä missä tekijä, Finlandia-sarja.
Haanpää: Taivalvaaran näyttelijä, Noitaympyrä oli nuorena kova juttu.
Jotuni: Huojuva talo.
Sillanpää: Hurskas kurjuus, Ihmiset suviyössä, Sillanpään lyhyistä tarinoista pidän paljon.
Turkka: Häpeä, Selvitys oikeuskanslerille.
Rintala: Jumala on kauneus.
Selo: Pilvihipiäinen, Diiva.
Kilpi: Alastalon salissa.
Aho: Papin tytär ja Papin rouva, Juha.
Carpelan: Axel.
Korpela: Tohtori Finckelman, Martinmaa, mieshenkilö. Tunnustuksen voi lisätä tähän.
Tapio: Aapo Heiskasen viikatetanssi, Arktinen hysteria 1.
Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema, Ehdotus rakkausromaaniksi.
Melleri: Puukkobulevardi, Elävien kirjoissa, Viiden aistin todistus.
Lehtonen: Putkinotko.
M. Y. Joensuu: Harjunpää-sarja tiivistettynä.

Ulkolaisia:

Dostojevski: ne neljä suurta romaania.
Tolstoi: Anna Karenina, Sota ja rauha, Kreutzersonaatti. Paljon hyviä kertomuksia.
Gogol: Kuolleet sielut, Reviisori... pietarilaisnovellit, upea "Riita".
Soltzenitsyn: Ensimmäinen piiri, Syöpäosastosta pidän ehkä vielä enemmän.
Céline: Niin kauas kuin yötä riittää ja erityisesti Kuolema luotolla, siinä on tajunnanvirtaa joka on jo aivan käsittämätöntä.
Strindberg: Palkkapiian poika, Hullun puolustuspuhe, joku Ulkosaaristossa on hyvä sekin.
Stendhal: Punaista ja mustaa, Parman kartusiaaniluostari ei niinkään.
Joyce: Odysseus. Keskiaikainen summa.
Woolf: Majakka.
Mann: Taikavuori.
Kafka: koko tuotanto, jota en ole kokonaan lukenut.
Sandemose: Pakolainen ylittää jälkensä.
Ellroy: LA Confidential.
Kiinalainen runous
omaelämäkertoja...
jatkuu....
Kategoria: entiedämiksikutsua 7 kommenttia Kommentoi

Suuren syntisen elämä
25.04.2006 - 16:39

Jos laintuntijoilta kysyisi, on kysyttykin, niin Isä-Karamazovin tappoi Smerdjakov, mutta syyllinen oli Ivan. Ivan myös tiesi tämän ja kävi kohkaamassa oikeudessa. Saattoi se olla Aljošakin, jos miettii miten romaanin olisi pitänyt jatkua, jos Aljošasta(kin) olisi tullut paha.

Karamazovin veljekset on niin valtava romaani, että sen kanssa on yksin ihan tarpeeksi tekemistä mutta sietämättömäksi tilanteen tekee se että romaani vertautuu suoraan Riivaajiin, ehkä vielä parempaan teokseen, joka sittenkin taitaa olla Dostojevskin romaaneista suosikkini. Ensimmäisellä kerralla pääsiin Riivaajia siihen kun Stavrogin tuli huoneeseen, uuteen yritykseen latasin voimia toista vuotta. Aika jännästi alun humoreski kuvaus Stepan Trofimovitšistä ja kuvernementtikaupungin eliitistä leikkautuu Stavroginin, itse saatanan, saapumiseen, sen jälkeen on vedettävä henkeä. Monet pitävät tätä heikkoutena että kirjassa on kaksi kirjaa, anarkistikuvaus ja Stavroginin elämä, mutta ei se minusta tunnu heikkoudelta, voisi jopa sanoa, että oikeassa elämässä asiat kulkevat noin, aivan törkeästi.

Alunperin sensuroidussa luvussa kerrotaan että Stavrogin oli lapsenraiskaaja. Hänellä oli muitakin ongelmia. Hän ei ollut laupea idiootti Myškinin tapaan, vaan älykäs ja vaarallinen, ihminen joka tajusi tekevänsä väärin ja kuitenkin teki. Ja, kuten tiedämme, Dostojevskillä itsellään oli suuri salaisuus, jonka hän kuulemma joskus kertoi Turgeneville, joka ihmetteli miksi Dostojevski hänelle tämmöistä oli kertonut ja Dostojevski vastasi: "Osoittaakseni miten paljon teitä inhoan." Yleisesti ajatellaan, että Dostojevskillä oli joku lapseensekaantuminen tunnollaan, vaikkei mitään todistetta olekaan paitsi se, että Dostojevskin kirjoissa usein käsitellään aihetta ja tunnelma on silloin hieman outo.'

Ehkä Dostojevski kuvitteli olevansa suuri syntinen. Ehkä hänen olisi pitänyt toteuttaa kirjasuunnitelmansa "Suuren syntisen elämä" omaelämäkerrallisesti. Ehkä Dostojevski tiesi, että meissä jokaisessa asuu jonkinkokoinen pedofiili, murhaaja, ylipäänsä roisto. Hän tiesi sen. Hän tiesi olevansa rikollinen vaikkei ollut tehnyt rikosta, hän tiesi että hänen olisi mahdollista olla rikollinen, mikään luonnonlaki ei estäisi häntä tappamasta ihmistä, tai yrittämästä sitä. Tässä lähestytään Rikosta ja rangaistusta. Harold Bloom, jota suomalaisilla kriitikoilla näyttäisi olevan varaa pilkata, sanoo, ettei "meistä" kukaan lounastaisi mielellään Svidrigailovin kanssa, vaan valitsi Porfirin, mutta Dostojevskin suhteen Bloom ei ole varma, Dostojevskiä Svidrigailov voisi kiinnostaa. Ja miksi Bloom höpisee, että maanalaisen seiniin voisi kirjoittaa "Svidrigailov elää!", ehkä siksi että Svidrigailov tappoi itsensä, lähti "Amerikkaan", Bloomin kotiin.

Ehkä kysymys on ajatusten ja tekojen suhteesta. Kuvitelluista synneistä ja todellisista synneistä. Yksi kysymys. Dostojevski melkein teloitettiin pikkujutusta, mutta ehkä hän ajatteli että hänen olisi pitänyt kuolla, koska oli suuri syntinen. Ehkä ja ehkä. Ei edes tiedetä, tappoivatko omat maaorjat Dostojevskin isän vai eivätkö. Mitään ei tiedetä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Seppo Heikinheimo
24.04.2006 - 13:50

Turkan olen tavannut kerran. Hän tuli vastaan Erottajan liikennevaloissa, olin tulossa Bulevardilta, hän Esplanadin suunnalta. Turkka mulkaisi minua. Samoin teki Kemppinenkin Pohjois-Esplanadilla talvella, tosin miedommin, Turkka suorastaan antoi pahaa silmää.

Heikinheimoa en tavannut koskaan. Kerran soitin hänelle, huhtikuussa 1997, olisin kiittänyt parista upeasta kolumnista mutta hän ei ollut kotona. Sitten hän tappoi itsensä. Heikinheimon ja Tarkan takia Helsingoerischer Beobachterin kulttuuriosastoa viitsi lukea, ylipäänsä lehteä saattoi silmäillä koska siinä heidän lisäkseen kirjoittivat myös Hytönen ja Kajava. Kaikki ovat menneet, vähän eri suuntiin tosin. Nyt kulttuuriosastolla on pikkuvittuilijoita, joista ei millään jaksa innostua, ilmeisesti on menossa välikausi ennen seuraavaa älykästä sukupolvea.

Muistamme Tarkan kolumnin kun Finlandia oli 1998 jaettu. Se oli viiltävä, näennäisesti naista puolustava hyökkäys homokirjailijaa vastaan. Jos kolumnisteja opetetaan jossain koulussa niin tuo teos olisi heti alkuun analysoitava ja opeteltava ulkoa. Siinä on kaikki.

Heikinheimon Mätämunan muistelmat on keskeisiä kirjojani. Tosin minua hämää siinä se, että muistelija kehuu Jukka Petäjää, jonka vasemmistomenneisyydestä kyllä oikeudenmukaisesti muistutetaan. Toisaalta on inhimillistä että suurmieskin joskus lankeaa, vaikkapa Petäjään, jonka lukukelvottomat kirjallisuusarvostelut ovat tietyssä huumorimielessä mukavia. Muistan kun aikoinaan Petäjä haastatteli Röyhkää ja Yrjänää Suomalaisessa kirjakaupassa, oli Taiteiden yö. Petäjä joi kaljaa. Hän sanoi alkuun, että tässä haastattelussa vaihdetaan paikkaa, haastateltava istui haastattelijan tuolille ja toisin päin. Vähän ajan kuluttua joku sekopää keskeytti Petäjän, joka meni puihin, aukko käsikirjoituksessa. Sitten taas ylistettiin kirjailijaa. Kun ensimmäisestä kirjailijasta oli päästy (taisi olla Yrjänä), Petäjä vain rankensi tahtia: nyt käännettiin tuolitkin ylösalaisin. Meidän oli pakko lähteä paikalta, hävetti.

Arvostelijat eivät aina ole käsittäneet Mätämunan muistelmien monimielisyyttä. Muistelija pilkkaa lähes kaikkea, myös itseään, mutta hänellä on muutama kiintopiste elämässä, tärkeä henkilö. Siitä on jaksettu marmattaa, että Segerstamia on pilkattu, vaikka tuskin Heikinheimo on päästään keksinyt lentokenttäkohtausta. Mutta omaa hölmöyttään ja "lahjattomuuttaan" muistelija ruoskii myös. Hän on sellainen, se on hänen luontonsa. Vähän äkkipikainen. Ja ironiaa, myös itseironiaa, on pelissä jatkuvasti. Jotkut ovat tietenkin ottaneet tosissaan kirjan toisen motonkin, joka on Maolta: "Meillä on suuri joukko tovereita, jotka kuvittelevat olevansa suuria taiteilijoita. Kansan ja kriitikoiden tehtävänä on paljastaa nämä loiset ja petturit, jotta ne, joilla on edellytyksiä luoda todellista taidetta, voisivat menestyä." Tosissaan tämä pitääkin ottaa, mutta kymmenen prosenttia huumoria mukana. Ja muistettava ensimmäinen motto Keijo Kylävaaralta: "Parasta toimittaja-ainesta ovat huonosti sopeutuvat ja rähinöintiin taipuvaiset yksilöt."

Kun 50 vuoden päästä ennen itsemurhaani kirjoitan muistelmani kevättalvella, muistan kaiken. En näitä mulkkuja päästä vähällä. Aion esimerkiksi kertoa, mitä eräs keskustalainen poliitikko kertoi minulle vaalirahoituksestaan. Tai mitä Benkku kysyi naiselta yökerhossa. Aion myös kertoa omat toilailuni. Kirjani yhdeksi laajaksi luvuksi tulee "Kuuluisuuksien seksielämä". Englannissa oli divarissa opus Sex Life of the Famous People, jota en ostanut, olisi maksanut ehkä kaksi puntaa. Olen katunut päätöstäni usein, käytännössä päivittäin. Muistan kuitenkin kirjan anekdootin Eva Peronista: Evita oli jonkun amiraalin kanssa Italiassa autoilemassa ja kansa huuteli teiden ja katujen varsilta Evitalle "huoraa", jolloin Evitä kysyi amiraalilta, miksi kansa tuolla tavoin käyttäytyy. Tähän sanoi amiraali, ettei hänkään ole ollut vakipalvelussa enää viiteentoista vuoteen, mutta siltä häntä yhä kutsutaan amiraaliksi.

"Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu." - Ismo Alanko

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

LMH
23.04.2006 - 20:21

Olen aloittanut tuhannen runon sarjan otsikolla LMH. Neljä on jo kasassa.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

toinen kolme yritystä
23.04.2006 - 16:51

Aamulla (AA-mulla?) oli mielessä joku hieno rivi mutta unohdin sen. Järjestelin jo aiemmin näitä vanhoja uusiksi:

Aurinko paistaa Ruotsista kaupungin yli
josta minulla ei ole hyvää
sanottavaa Koivut näyttävät edelleen kylmiltä
erityisluokkalainen kävelee mudassa jota vuokranantaja
kutsuu nurmikoksi Katot ovat romahtaneet
lumesta Kemi on hävitettävä päättää
puheen ajallisen maankohteen kaupunginhallituksen ikuinen
puheenjohtaja Euroopassakin itsensä ryssinyt de facto
kusipää Juridiikkaa täällä ei ole
armo ei halua tänne tulla
he ovat siis väkivaltaisia Aikani
käy loppuun en enää puhu
näille ihmisille en poistu asunnostani
pennut soittavat vitsikkäästi ovikelloa tälle
kaupungille en ole paikalla näin

Tekisi mieli kaivautua Arabian hiekkaan
toinen käsi kuunsirpissä tai puussa
taatelipalmussa hartautua hetkeen
Matkani tarkoitus epäselvä Turismi Todella rohkeat
eivät ruksaa maahantulopaperiin turismia
itse en ole siihen pystynyt Vakoilu
Kekkonen ei kiivennyt taatelipalmuun
Karjalainen näki lasiensa läpi lasit
Leskinen kuorsasi uima-altaassa joka oli lintujen
Syksyn uutuudet jäänevät väliin
Kameli tai dromedaari on aavikon laiva
miten omaperäistä silmiesi keitaat satamat virvoittava vesi
Ison Poetiikan teemat moititaan vielä vähän nykyaikaa

Auringot nousevat ja laskevat
yhä elämä on täällä
eikä täältä pääse taksilla
asiakas on aina vasuri
paremmissa maanpaikoissa Libanonissa
roomalaiset kehuivat naisiansa
Beiruthless kuuluisa kunnianperässäjuoksija
eikä muuta Jordanin kolmonen
kuningatar Nooria kupoliin
pyhässä maassa majoitun pyhään maahan
rakkauteni kaivokseen en louhi nukun unessa
Lou Andreas-Salomé pakitti
Nietzschen unohti ottaa ruoskan tapaamiseen
herään käväisen nähtävyydet

Jokainen itseään edes aavistuksen kunnioittava moderni runohenkilö on kirjoittanut säeryppään Nietszchestä, on se Mellerilläkin, kokoelmassa Viiden aistin todistus, siinä mainitaan salvarsaanin keksimisvuosi. Oliko se 1909? Jos Cipramil ja kumppanit olisi keksitty 1970-luvulla, Leif Färdingin ei olisi tarvinnut kuolla. Minun ei tarvinnut, kiitos.

Joskus vituttaa todella paljon ja joskus vielä enemmän terapiatouhuilu. Paljonko Suomessa tehdään vuodessa itsemurhia? Yli tuhat. Ainakin kolmasosa, uskallan väittää, voitaisiin estää kunnollisella lääkityksellä, mutta ei, puhumisen on riitettävä. Sitten "asiakas" ei tule enää vastaanotolle, tais tappaa ittensä. Nooh, kyllähän asiakkaita riittää. Niitä tulee koko ajan lisää tässä hullunmyllyssä. Tärkeintä on, että psykodynaaminen lähestymistapa voi hyvin, että "keskustellaan" oikeista aiheista, paneudutaan auktoriteettien määrittelemiin kysymyksiin. Muista ei väliä.

Liikenteessä kuolee vuodessa reilut neljä sataa ihmistä. Saman verran kuolee terapioihin. Aika turhia kuolemia.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 2 kommenttia Kommentoi

Lukenut ihminen
22.04.2006 - 21:34

http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/unohtumattomat/unohtumattomat.html:

"ANJA SNELLMAN, kirjailija

Unohtumattomat
Eino Leino: Helkavirret
Löytyivät kotikirjahyllystä ja niitä ahmin ristiin rastiin Aku Ankkojen, Runotyttöjen ja Peppi Pitkätossujen kanssa.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
12-vuotiaan Anjan päiväkirjalleen esittämä kysymys pätee yhä: Miten suomalainen kirjailija on voinut kirjoittaa näin huikean tarinan?

The Complete Poems of Emily Dickinson
Parikymppisen englantilaisen filologian opiskelijan löytö 70-luvun lopulla: sairaalloinen, vuoteeseensa sidottu amerikkalainen naisrunoilija 1800-luvulta joka kirjoittaa intohimoista, raivokasta runoutta.

John Conrad: Heart of Darkness
Kaikki oleellinen ihmisestä vähän yli sadalla sivulla. Kannattaa muuten lukea Sven Lindqvistin Tappakaa ne saatanat, jossa hän kuvaa hienosti Conradin teoksen syntyhistoriaa ja taustoja.

Marguerite Duras: Un barrage contre le Pacifique
Suuren kirjailijantyön alkua; näyttää jo tässä miten henkilökohtaisen ja univeraalin voi yhdistää nautittavasti.

Elie Wiesel: From The Kingdom of Memory
Kaikki tärkeät kysymykset 1900-luvun ihmiselle - mitä tapahtuikaan todella?

Lukematta jääneet klassikot
Koskapa olen ollut sekä kotimaisen kirjallisuuden että yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, olen pakostakin joutunut lukemaan kaikki asiaankuuluvat klassikot. Mutta jotkut ovat kyllä olleet mustempaa tervaa kuin toiset. Esimerkiksi Volter Kilven Alastalon salissa ei kuulu lempikirjoihini. Dostojevskiä enemmän pidän Tsehovista."

***

Onhan tuo, "olen pakostakin joutunut lukemaan kaikki asiaankuuluvat klassikot" ironiaa ja itseironiaa? Anja Snellman on lukenut kaikki klassikot, siihen ei ole pystynyt edes Kai Laitinen, Kotimaisen kirjallisuuden emeritusprofessori! Kun näen lehdestä Anja Snellmanin haastattelun, pyrin lukemaan sen, koska pidän huumorista. Käpylän-Kumpulan eliitin suosio mitattiin aikoinaan sillä, kuulemma, kuka saa kutsun Snellmanin lasten syntymäpäiville, joissa emäntä lateli vitsiä tiiviiseen tahtiin. Tai isäntä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

LMH IV
22.04.2006 - 21:10

rakkaus rymisteli porstuassa
kutsuin sisään ilman
sivumerkityksiä melkein
meillä ei tartte ottaa kenkiä
jalasta hattu päästä
valistan kasvoni sinulle
torvi menee torveen
putki katon läpi
koivu palaa kivasti
savustaa merkityksiä
takassa roihuaa hymiö
asiankannattajana pyydän
istumaan tule liki iholle
kaikki kauneus
yhtyneenä dialogiin sydän
painettuna ikkunaan katsovat
rouvaskaiset

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Suurin häpeä
22.04.2006 - 20:21

Turkan sikiövaiheessa Suomessa elettiin puutteessa, Jatkosodan aikaa: "Niinpä minulta puuttuu kyrvänpäästä se herkullisin sentti pari. Siinä minun uhrini että Suomi on vapaa ja kansakunta itsenäinen." Turkka haluaa tehostaa, kun kyrvässä ei ole tarpeeksi mittaa, ja siitä lähtee luovuus: "Jäytävä epäily, katkeruus, riittämättömyyden ja avuttomuuden tunne ovat tehneet minusta taiteilijan."

Turkan suurin häpeä on se, että hän oli uskollinen armaalleen kuusi vuotta: "Enkö koskaan opi että jos teen lumiukosta laulujoutsenen, tämän totta kai täytyy paskantaa silmilleni tähtitaivaalta. On pakko, se on elämän laki." Turkka kasvoi naisten keskellä, alussa itkevien ja sitä kautta rumien sotaleskien keskellä, heidän ihailemanaan. Myöhemmin olivat teatterikoulun nuoret kauniit naiset. Ja lihapullaan Turkka ratkesi! Maalaislihapullaan.

Aikuisena Turkka saa kuulla äidiltään, että "Din far var impotent!" ja vielä tätä ennen: "Nu kan du gå till dina homor." Turkkaa pidettiin homona, koska hän suostui aisankannattajaksi, hän oli ihmisten mielestä homoseksuaalinen masokisti. Isä ja poika, molemmat homoja? "Muuten hintelän isäni pitkänä roikkuva suuri muna oli ollut siis pelkkä vetelä koriste."

Itsekin olen kasvanut naisten keskellä, sotaleskien ja lottien, tosin 30 vuotta Turkkaa myöhemmin. Puhuin kuin mummot kolmevuotiaana. Vanhat ämmät kysyivät minulta, kun eivät itse muistaneet, kuka se nyt olikaan Suomessa sisäministerinä. Isäni toinen vaimo epäili että tämmöinen "kasvatus" oli tehnyt minusta kieron.

Kamalaa, suorastaan hirveätä oli mennä seurakunnan päiväkerhoon joskus nelivuotiaana. Jouduin ikäisteni seuraan! Kaiken lisäksi ympärillä oli poikia, joista en ymmärtänyt mitään. Suoraan sanoen ihmettelen ettei minusta tullut homoa. E. Saarinen sanoo, että jokaisen on syytä miettiä, olisiko hänestä homoksi. Olen miettinyt. Minusta ei ole. Homona olisin päässyt helpommalla, homous on nykyään niin tunnustettua ja hienoa että se on kuin NSDAP:n jäsenyys Natsi-Saksassa, mitä vain voi tehdä, kaikki teot ovat hyväksyttäviä.

Joskus koulussa opin "olemaan" poikien kanssa, lähinnä siksi, että olin hyvä urheilussa ja minut valittiin joukkueeseen kolmen ensimmäisen joukossa. Jos olisin ollut huono urheilussa, minun olisi ollut tehtävä homo itsestäni vaikka väkisin, urheilu "pelasti" minut homoudelta. Stereotyyppimaailmassa, jota melkein kaikki elävät, on tärkeää valita puolensa, dikotomisoida itsensä jompaan kumpaan ryhmään, oli aihe mikä hyvänsä. Minä halusin heteroryhmään, ja vielä sen määrääväksi jäseneksi. Vielä en ole saavuttanut lopullista tavoitettani, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

Kaikki kauneus
22.04.2006 - 18:18

rakkaus rymisteli porstuassa
kaikki kauneus on täällä
kutsuin sisään ilman
sivumerkityksiä melkein
meillä ei tartte ottaa kenkiä
jalasta hattu päästä
valistan kasvoni sinulle
torvi menee torveen
koivu palaa kivasti
takassa roihuaa hymiö
semmonen kiva

ei tää nyt oikein lähe... takassa roihuu sydän, torvi on tyhmä ja vagina, pää on alapää, just joo. "Se oli kuin metrinen halko se lemmensalko" laulo Popeda.

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Miksi en aio poliitikoksi?
22.04.2006 - 03:22

1. En siedä sitä, että minua ei kuunnella ja typerät toimittajat puhuvat päälleni television keskusteluohjelmissa.
2. Poliitikko edustaa kansaa. Minä en edusta kansaa.
3. Kansa, jota poliitikko edustaa, halveksii aivottomalla tavallaan poliitikkoja.
4. Poliitikko on kansaa, "laskeutuu kansan pariin".
5. Enemmistöt eivät kiinnosta minua. Olen kiinnostunut vähemmistöistä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

etyydi yöhön
22.04.2006 - 03:13

tienvarressa kattelen ylös
syljeskelen kattoon
vaikka aika korkeella
mutta sitä mulla on
ei oo kortilla
niinku aika
jumala paskonu tiet tähän
kuntoon
omapahan on häpeensä
mulla omani
nimeni on teivas
tosin synnyin torstaina
kuulemma sen huomaa
seittemäntenä päivänä lepäsin
myös halusin korostaa
tota tosiasiaa
jumalauta

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

LMH III
21.04.2006 - 17:19

ainakin yksi tosiasia
maailmassa
se on tullut viime päivinä
helvetin selväksi
en lopeta ajoissa
tais kysyntä kohdata tarjonnan
kysymys tarpeen
bådeoch ranskaksi
antingeneller filosofiaksi
maailma on olemassa
mun monadissa on ikkuna
kaakkoon
sitä ilmansuuntaa diggaan
jo kolme viikkoo
taivaan ja helvetin etäsuhde
rapiat 700 kilometriä
helvetti on se väli
matka kiirastuli
taivas hyvin välitön
aamulla herään puhelimeen
sanon roolistani ohi

"'Mitä merkitsee sana taivas? Muinaispreussilainen deiwas? Liettualainen devus, intialainen devas. Gallialaiset devo ja divo. Latinalaiset divus ja deos. Kiinalaisten tao. Kreikkalaisten theos?.. Ne merkitsee taivaallista, ja sitä tietä, joka meissä johtaa taivaaseen. (Joten kreikan theosta ei siis voida kääntää 'jumalax', kuten on käännetty Bibliaan.)'" - Selo, Pilvihipiäinen, s. 12.

"taivas, balttilaina. Liettuassa dieavas on jumala, latvian kielessä dievs. Muinaispreussissa jumala oli deiws tai deywis. Vanha yleisbalttilainen sana oli deivas. Se oli samaa juurta kuin muinaisintian devah, taivaalinen, jumalallinen, jumala. Muinaisiranissa eli arjalaisten kielessä sana oli daeevoo, vanha umala eli paholainen. Samaa juurta ovat latinan deus, jumala, kreikan ylijumala Zeus, muinaisgermaanien teiwa-. Indoeurooppalaisen kantakielen sana oli deiuos. Muinaisiranissa se sai myös muodon deiuas. Sana on voitu lainata suomalaisten esi-isien kieleen arjalaisista vanhoista muodoista, koska ne tarkoittivat jumalan ohella myös taivasta. Sitä balttien sanat eivät tee." - Meri, Sanojen synty.

Day, dag, tag? Adrian Roomin Who's Who in Classical Mythology, kohta Zeus: "- - It contais the root for 'sky' or 'day' in a number of languages, for example the actual word for 'day' in Latin (dies), French (jour), German (Tag), Russian (den) and English 'day' itself. The name is reflected in those of other similar 'sky' gods, too, such as the Scandinavian Tiw or Tiu, whose name comes in our 'Tuesday'. More importantly, his name is 'god' itself, as in Latin deus, Greek theos and French dieu. In fact, we get the same powerful amalgam that can be found in the name of Diana (which see). In addition, there have been attempts to associate his name with zao, 'to live'."

Ja tao on suomeksi 'tie'.

Buddha sanoi tähän tapaan: "Onnellisuuteen ei ole tietä, tie on onnellisuus." Happiness is the way.

Tie?

Webster's Online Dictionary: "Etymology: Day \Day\, noun. [Old English day, dai,, dei, Anglo-Saxon d[ae]g; akin to Old Saxon, Dutch, Danish, & Swedish dag, German, tag, Icelandic dagr, Gothic dags; compare to Sanskrit dah (for dhagh) to burn. Compare to Dawn.]."

Diogenes? 'Dio' Roomin mukaan 'of the gods' ja 'from the gods'. Genes? Alkuperä?

Euroopan reunassa Saarikoski puhui deivaasta. Teivas Oksalasta hän puhuu myös.

The Penguin English Dictionaryn mukaan kreikan 'genos' on 'rotu'.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Siinä vaan kävi niin
20.04.2006 - 22:26

Häpeä on hyllyssäni, tosin nyt pöydälläni. Jouko Turkka, Häpeä, sivu 181: "Aina se osapuoli jolla on pahempi ja villimpi hormoonitalous on saanut sitä vastaavat estot, ja aina käy niin että se jolla olisi paljon pahempi pakko pettää, jonka paine on moninkertainen toiseen verraten kärsii ja kestää uskollisena, kun se toinen ihastuu vaan ja se tapahtuu."

Eikö tämä ole oleellista? Kamala yliminä valvoo jokaista katsettasi ja tuomitsee armotta, "kun se toinen ihastuu vaan ja se tapahtuu." Monilla ihmisillä pikku sivuloikka ei tunnu missään, "se tapahtuu", se on luonnollista, se vain on. Itse kehittelee itselleen kuvitteellisia rikkeitä, kärsii perkeleesti, on epätoivoinen koko ajan. Tosin minulla ei taida olla hurja hormonitalous, ihan tavallinen, perustalous on.

Ei antanut Tellervo Koivisto Turkalle Finlandiaa Häpeästä. On se upea kirja. Selvitys oikeuskanslerille on finaalinen syy, lopullinen selitys, sen jälkeen ei tule mitään. Matti Pulkkinen sanoi 15 vuotta sitten että Suomen mielenkiintoiset ihmiset ovat Turkka, Nykänen ja Linkola. Tilanne ei ole muuttunut. Tuossa on kolme paisetta Suomi-"neidon" perseessä, jotka eivät lähde ikinä pois.

Jonkin verran mielenkiintoa kohdistan E. Saariseen, Kemppiseen, Haavikkoon, Klingeen ja ehkä vielä johonkuhun muuhun. Naisia tällä listalla ei valitettavasti ole. Ennen oli sentään Minna Canth, mutta nykyiset naiset eivät ole nousseet odottamalleni ja toivomalleni, suorastaan kaihoamalleni tasolle. Monet ovat hyviä, mutta kukaan ei ole loistava. Suomalaisia naisälykköjä ei tällä hetkellä ole, näitä Merete Mazzarelloja en semmoisiksi laske, Simonsuuria.
Kategoria: entiedämiksikutsua 9 kommenttia Kommentoi

Leif Färding -pastissi
20.04.2006 - 18:01

Minun sanat
aina
sinusta

Sanani
aina
sinusta

Minä
sanon aina
sinusta

Färding oli hyvä runoilija. Kaveri käveli Kosmokseen ja kertoi, että tässä on mun postuumi runokokoelma. Meri hätkähti. Oliko siinä Ojaharjukin. Färding oli Vaasasta Ojaharjun tapaan. Selokin kävi siellä, luin verkosta (siis "netistä").
Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

Menestystä
20.04.2006 - 16:22

Blogilista kertoo näin:

"Sijoitus top-listalla
Tilaajia Lukijoita viikossa**) Kuumuus
876 21 51 +44.7°
noussut 5 sijaa! 1 uusi tilaaja!"

Viikossa nousua yli 1000 sijaa! Tilaajia tullut 15 lisää. Lukijoita enemmän ja enemmän, kuuma oon. Tavoitteeni on tunkeutuminen sadan listalle! Tätä on suosio. Nyt tiedän miltä Ville Valosta tuntuu. Vitun hienolta.

Kategoria: blogosfääri 1 kommentti Kommentoi

Kolme yritystä
20.04.2006 - 15:39

Aurinko paistaa Ruotsista kaupungin yli, josta minulla ei ole hyvää sanottavaa. Koivut näyttävät edelleen kylmiltä, erityisluokkalainen kävelee mudassa, jota vuokranantaja kutsuu nurmikoksi. Katot ovat romahtaneet lumesta. Kemi on hävitettävä, päättää puheen ajallisen maankohteen kaupunginhallituksen ikuinen puheenjohtaja, Euroopassakin itsensä ryssinyt de facto kusipää. Juridiikkaa täällä ei ole, armo ei halua tänne tulla, he ovat siis väkivaltaisia. Aikani käy loppuun, en enää puhu näille ihmisille, en poistu asunnostani, pennut soittavat vitsikkäästi ovikelloa, tälle kaupungille en ole paikalla. tälle näin, näille täin.

***

Tekisi mieli kaivautua Arabian hiekkaan, toinen käsi kuunsirpissä tai puussa, taatelipalmussa, hartautua hetkeen. Matkani tarkoitus epäselvä. Turismi. Todella rohkeat eivät ruksaa maahantulopaperiin turismia, itse en ole siihen pystynyt. Vakoilu. Kekkonen ei kiivennyt taatelipalmuun, Karjalainen näki lasiensa läpi lasit, Leskinen kuorsasi uima-altaassa, joka oli lintujen. Syksyn uutuudet jäänevät väliin. Kameli tai dromedaari on aavikon laiva, miten omaperäistä, silmiesi keitaat, satamat, virvoittava vesi, Ison Poetiikan teemat, moititaan vielä vähän nykyaikaa.

***

Auringot nousevat ja laskevat yhä elämä on täällä eikä täältä pääse taksilla asiakas on aina vasuri paremmissa maanpaikoissa Libanonissa roomalaiset kehuivat naisiansa Beiruthless kuuluisa kunniajuoksija eikä muuta Jordanin kolmonen kuningatar Nooria kupoliin pyhässä maassa majoitun pyhään maahan rakkauteni kaivokseen en louhi nukun unessa Lou Andreas-Salomé pakitti Nietzschen unohti ottaa ruoskan tapaamiseen herään käväisen nähtävyydet

***

Olisi kiva selittää mitä olen näillä sanaryhmillä tarkoittanut. Harmitti aikoinaan, kun kehuskelin epäomaperäisesti opiskelijakapassa "etsiväni hyvää lausetta" niin yksi toinen sanoi etsivänsä hyvää sanaa. Olisi pitänyt vastata, että etsin hyvää kirjainta. Tämmöiset asiat voivat kaihertaa vuosia.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Hans Selo
19.04.2006 - 18:31

Hans Selo kirjoitti kaksi parisataasivuista kirjaa, Diivan ja Pilvihipiäisen, jotka pitäisi julkaista uudelleen esipuheella varustettuna mahdollisimman nopeasti. Ne voisi laittaa samoihin kansiin, ei se olisi kuin 400-500 sivua. Perikunta tuskin panee vastaan, miksi panisi.

Selo ei ole helppo kirjailija, hän on avoimesti vaikea, ja juuri siksi häntä pitäisi muistaa tässä 50-luvun modernistien pilaamassa kirjallisuudessamme. Muistamista ei ole auttanut se, että Selon suurin piirtein ainoa julkinen tukija on ollut Markku Eskelinen, joka tunnetusti ärsyttää keskinkertaisuuksia, näitä FM-tutkintoisia hölmöjä. Mutta jos tehtäisiinkin asiasta jotain muuta kuin henkilökysymys, ensimmäistä kertaa sataan vuoteen Suomen sivistyshistoriassa (tosin Suomen sivistyshistoria ei ole satavuotias), ja keskityttäisiin kirjallisuuteen eikä kirjallisiin henkilöihin. Olisipa se mahdollista.

Jos hakee verkosta maininnat Selosta niin huomaa että viisainakin pidetyt ihmiset alentuvat juoruilemaan, jos kohde on sallittu juoruilulle. Supisisivat välillä vaikka Väinö Linnasta tai Veijo Merestä, siinä olisi rohkeutta eikä laumasieluisuutta. Esimerkiksi Meri on kännissä paljastanut tuntemalleni henkilölle totuuden 50-lukulaisuudesta, mutten sitä tässä paljasta, koska en halua. Olen ennenkin tästä valittanut, että miksi esimerkiksi Panu Rajalasta saa puhua mitä paskaa tahansa, mutta auta armias jos moittii Kari Hotakaista niin saa kimppuunsa nämä perässähiihtäjät, joiden omaperäisyys on suorastaan ällistyttävää. Hotakaisella varmaan tulee paskalla käynti halvaksi kun ei kulu paperia.

Näin päädyimme Hans Selosta Kari Hotakaisen (tuottanut Harri Haanpää) perseeseen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

LMH II
19.04.2006 - 16:29

Pikkasen muotoiltu uusi versio:

Yökatuja takomassa
muistan kyllä nuoruuteni
tuskani ihan
vapaaehtoisestiko tässä
iässä paskat olen
liian kiltti maailmaan
en ole kiltti
kovikseksi en halua tulla
olen siis vitun idiootti
vakipano vain seksiä selvät pelisäännöt
niitä minulla ei ole
haluaisin olla tunteeton
nussija olen tunteellinen panija
yökadun takoja
luotan kykyihini etten saavuta
tavoitettani
rakastan sinua niin paljon
että voin olla kanssasi
neiti nättivittu neiti kaunispillu
ja muut jumalattaren tuhat nimeä
öisten katujen apea takoja minä
empatiakankkuinen hölmö
rakas et kenties tiennyt mutta
sukuni miehet eivät ole miehiä
ja äitini oli huora
isäni roikkuja
genomini vanki selittelen
takoja
roikun siis olen
haluan panna
sata runoa olen kirjoittanut
miehisyydestäni
ennen kuin tulit
jeremiadini alkusoittoa huitomaan
persettäsi heivailemaan
rintojesi vaaroja tästä oli puhetta
esittämään todellisuutta
eikä sanoja
ihanuutesi on lähellä
hoen hämmästyttävää
sydämeni on murtunut etuajassa
vain seksiä takaapäin
ensin osuvaan aukkoon
keskittymisvaikeuksissa tuuletin katossa
älysin en
ole koskaan nainut päiväntasaajalla
enkä sen eteläpuolella
talvipalatsissa on yhdeksän runoa
teemaa en muista
ja seminaariesitelmäni yksitoista
vuotta sitten ei ollut
soraäänetön menestys
en nauti elämässä mistään
vähiten nautinnoista
öööhhhhh sönkkään suuhusi
punat naamalla
ehkä tulin
jos äiti tietäisi
hänellä ei ollut näitä ongelmia
katselee saastepilveltä
tyhmää poikaansa
joka puheissaan vieraissa käy
syksy rakkauteni vuodenaika
normaaleilla vähän toinen
vittu kun ei ollut ensirakkautta
eikä nuoruutta
rassaa jatkuva epätoivo ja masennus
ei musta oo elämään
vitun valittamista aina
miten jaksaa
eipä tartte enää teeskennellä
rakkauden tuskia raukkauden olin kirjoittaa
korjasin rakkauden
jotain todellisuutta
munkin elämässä
eikä tätä sanaleikkiä tee mieli jatkaa
ehdotus virtuaalirakkausrunoksi
kirjoittanut pusi malkkanen
haestakkee vittu
uskaltais olla vapaa
matkustaja erotiikan valtamerellä
voi luoja valtiolaiva karilla
avioliitto vuosia sitten
niinku riu'uttava ikävä
huussissa juostava jatkuvasti
huussiksessa harvemmin
en liene normipoika
elämäni unelmia ei oo
naisystävä toisen naisen kanssa
tässäkin kohin
mussa on vikaa
kaikenlisäksi jukka tarkka siinä helvetin
aamuohjelmassa vuonna 94
kertoi matkastaan kameran eteen
espoosta sillä oli koti
tunsin kateutta
kukkokiekuu kanalassa
juontajana ylen sonni
mutta tämä oli äidin mukaan
mitä surisi seuraavaksi
olispa vanhuus
niinku se syys
kuvaannollisesti
ehkä se on vale
voi hyvin se tiedetään
mulla on siitä kokemusta
ei tarvii olla latinisti tietääkseen
tako ne yökatuja roomassakin
perkele catullus ihan hulluna rakkaudesta
en muista yhtään sen runoa ulkoa
vitut muistan
duunissa en kestänyt
pikkujoulut kuin varastomiehillä
kaikki panee kaikkia
tosi hienoa
olen negaatio elämässä tai jotain
takoja kadun
syysyössä hiivin
romaanihenkilönä vakipanona
edellisen sukupolven lääkityksellä
metsässä puiden holvistoissa
ja muissa latteuksissa
eli suomeksi sanottuna hiivin pillussasi
mietin älä mieti
carpe diem koppaa nättivittu

***

Sain eilen kuulla että yksi entinen tuttavani piti minua "outona". Olipa yllätys. Minun elämääni eivät kuulu ryhmäseksi, irtosuhteet ja pettäminen, joten lienen outo. Kiva elää tämmösellä aikakaudella, tosin kaikki aikakaudet on tämmösiä. Silloin kun vielä dokasin, alistuin aikakauteni tapoihin ja tavattomuuksiin, mutta raittiina en voi sietää näitä tekopyhiä paskiaisia. Minä petin koska dokasin, en muusta syystä. Kännissä saa välillä hyviä ajatuksia, siksi. Eksän kanssa tajuttiin erota ennen kuin homma meni käsistä. Avioliitto on "pyhä", muttei sillä tavalla että sitä on pakko pitää kasassa, kärsien loppuelämä.

Taidan lukea seuraavaksi Homerosta. Akhilleus on raivona, jotenkin pidän hänestä, kaveri on lähdössä himaan kesken sodan, ei viitti enää kuunnella paskanjauhantaa Agamemnonilta, joka kerää kunnian ja Akhilleukselle ei jää mitään. Katsotaan miten tilanne kehittyy. Harmi ettei Saarikoski saanut käännöstään valmiiksi, julkaistut kohdat ovat loistavia, mutta on Manninenkin suvereeni.

Tuli mieleen tuosta Anger of Achilles -teemasta, että olen ihaillut Gravesin omaelämäkerran nimeä Goodbye to All That, muttei ole huono Nina Berberovankaan muistelmateos Kursiv moi, ilmeisesti suomennettu nimellä Kursivointi minun. Pitäisi itselle keksiä jotain napakan nasevaa. Haista paska mennyt aika. Nuorena kirjoitin kaksi "muistelmaa", toinen oli nimeltään "Virhe universumissa" ja toinen "Runkkari". Edellinen käsitteli peruskouluaikoja, jälkimmäinen lukiota. Olen niitä joskus lueskellut, 300 liuskaa vuodatusta. "Runkkari" ei ole ihan huono, siinä on aitoa vihaa ja katkeruutta, mutta ensiksi kirjoitettu "Virhe Universumissa" on teeskentelevä ja valheeellinen, silloin en vielä osannut olla rehellinen edes jälkikäteen. Ai niin, sitten on vielä trilogian päättävä osa "Hullun muistelmat", yliopistokuvaus, joka on suunnilleen saman pituinen kuin kaksi edellistä yhteensä. Kerron siinä kaikkea kivaa tunnetuista ihmisistä. Aina löytyy joku paskiainen joka ei pidä suutaan kiinni.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Vitun valitus
19.04.2006 - 01:58

Yökatuja takomassa
muistan kyllä nuoruuteni
tuskani ihan
vapaaehtoisestiko tässä
iässä paskat olen
liian kiltti maailmaan
en ole kiltti
kovikseksi en halua tulla
olen siis vitun idiootti
vakipano vain seksiä selvät pelisäännöt
niitä minulla ei ole
haluaisin olla tunteeton
nussija olen tunteellinen panija
yökadun takoja
luotan kykyihini etten saavuta
tavoitettani
rakastan sinua niin paljon
että voin olla kanssasi
neiti nättivittu neiti kaunispillu
ja muut jumalattaren tuhat nimeä
öisten katujen apea takoja minä
empatiakankkuinen hölmö
rakas et kenties tiennyt mutta
sukuni miehet eivät ole miehiä
ja äitini oli huora
isäni roikkuja
genomini vanki selittelen
takoja
roikun siis olen
haluan panna
sata runoa olen kirjoittanut
miehisyydestäni
ennen kuin tulit
jeremiadini alkusoittoa huitomaan
persettäsi heivailemaan
rintojesi vaaroja tästä oli puhetta
esittämään todellisuutta
eikä sanoja
ihanuutesi on lähellä
hoen hämmästyttävää
sydämeni on murtunut etuajassa
vain seksiä takaapäin
ensin osuvaan aukkoon
ihan sama
tuuletin katossa
älysin en
ole koskaan nainut päiväntasaajalla
enkä sen eteläpuolella
talvipalatsissa on yhdeksän runoa
teemaa en muista
ja seminaariesitelmäni yksitoista
vuotta sitten ei ollut
soraäänetön menestys
en nauti elämässä mistään
vähiten nautinnoista
öööhhhhh sönkkään suuhusi
punat naamalla
ehkä tulin
jos äiti tietäisi
hänellä ei ollut näitä ongelmia
katselee saastepilveltä
tyhmää poikaansa
joka puheissaan vieraissa käy
rakkauteni syksy rakkauteni vuodenaika
normaaleilla vähän toinen
vittu kun ei ollut ensirakkautta
eikä nuoruutta
rassaa jatkuva epätoivo ja masennus
ei musta oo elämään
vitun valittamista aina
miten jaksaa
eipä tartte enää teeskennellä
rakkauden tuskia raukkauden olin kirjoittaa
jotain todellisuutta
munkin elämässä
eikä tätä sanaleikkiä tee mieli jatkaa
ehdotus virtuaalirakkausrunoksi
kirjoittanut pusi malkkanen
haestakkee vittu
uskaltais olla vapaa
matkustaja erotiikan valtamerellä
voi luoja valtiolaiva karilla
niinku riu'uttava ikävä
huussissa juostava jatkuvasti
huussiksessa harvemmin
en liene normipoika
elämäni unelmia ei oo
naisystävä toisen naisen kanssa
tässäkin kohin
mussa on vikaa
kaikenlisäksi jukka tarkka siinä helvetin
aamuohjelmassa vuonna 94
kertoi matkastaan kameran eteen
espoosta sillä oli koti
tunsin kateutta
kukkokiekuu kanalassa
juontajana ylen sonni
mutta tämä oli äidin mukaan
mitä surisi seuraavaksi
olispa vanhuus
niinku se syys
kuvaannollisesti
ehkä se on
vale voi hyvin
se tiedetään mulla on siitä kokemusta
ei tarvii olla latinisti tietääkseen
tako ne yökatuja roomassakin
perkele catullus ihan hulluna rakkaudesta
en muista yhtään sen runoa ulkoa
vitut muistan
duunissa en kestänyt
pikkujoulut kuin varastomiehillä
kaikki panee kaikkia
tosi hienoa
olen negaatio elämässä tai jotain
takoja kadun
syysyössä hiivin
romaanihenkilönä vakipanona
edellisen sukupolven lääkityksellä
metsässä puiden holvistoissa
ja muissa latteuksissa
eli suomeksi sanottuna hiivin pillussasi
mietin älä mieti
carpe diem koppaa nättivittu

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

paha
18.04.2006 - 18:50

Rahvaallekin on viimein kerrottu, ettei Juudas Iskariot ollut paha mies vaan välttämätön paha. Ilman Juudasta ei olisi ollut Jeesusta. Luin alkuvuodesta Matti Myllykosken (viisas mies) kirjan Jeesuksen viimeiset päivät, jossa ihmeteltiin, miksei Jeesus antautunut itse. En nyt muista miten Myllykoski ratkaisi ongelman vai ratkaisiko. Eikö ollut Jeesukselta hieman itsekästä käytöstä panna Juudas kärsimään? Suorastaan "epämiehekästä".

En jotenkin diggaa Pietaria. Valittaja, sanansyöjä, mutta ehkä juuri siksi Jeesus piti hänestä, näki Pietarissa itsensä. Johannes on minulle ollut jotenkin hankala, etäinen, en oikein näe hänen funktiotaan. Jeesuksen ja Johanneksen suhteen homoeroottinen vire on kuitenkin mielenkiintoinen, samoin kuin Jeesuksen ja Maria Magdaleenan lähinnä perimätietoon perustuva heteroerotiikka.

En ole lukenut Kazantzakisin Viimeistä kiusausta, mutta olen nähnyt Scorsesen elokuvan, jossa tuli hienosti esiin Juudaksen ja Jeesuksen suhde. Juudas on länsimaiden keskeisin marttyyri, eikä Sokrates ja Jeesus, vaikka hekin ovat kärkijoukossa. Mutta Juudas otti vastaan kansakoulunopettajien ja muiden hölmöjen ikuisen halveksunnan, sitä eivät tehneet Sokrates ja Jeesus. Ketkä tuomitsivat Sokrateen? Aristofaneskin joutunut tulilinjalle, loistava komediakirjailija. Sofistit lyöty maahan. Ihmiset löytäneet syylliset.

Entäs sitten yhdysvaltalainen laatutuotanto Lost? Siitäkin löytyy vapaaehtoiskärsijä, nimittäin Sawyer, joka tuli sellaiseksi pahaksi, joka hänelle ja vanhemmilleen teki pahaa. Hämmästyttävää. Sawyer antoi kiduttaa itseään, koska hän ei välittänyt itsestään eikä toisista. Sarkasmi. Kaikki. Lostin saarella ei syntipukkia tarvitse etsiä kauan. Se helpottaa ihmisten kärsimyksiä oleellisesti.

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

rakas et kenties tiennyt mutta
17.04.2006 - 18:14

Yökatuja takomassa
muistan kyllä nuoruuteni
tuskani
ihan vapaaehtoisestiko
tässä iässä
paskat olen
liian kiltti
maailmaan
en ole kiltti
kovikseksi en halua tulla
olen siis vitun idiootti
vakipano vain seksiä selvät pelisäännöt
niitä minulla ei ole
haluaisin olla tunteeton
nussija olen tunteellinen panija
luotan kykyihini etten saavuta
tavoitettani
rakastan sinua niin paljon
että voin olla kanssasi
neiti nättivittu neiti kaunispillu
ja muut jumalattaren tuhat nimeä
öisten katujen apea takoja minä
empatiakankkuinen hölmö
rakas et kenties tiennyt mutta
sukuni miehet eivät ole miehiä
ja äitini oli huora
isäni oli roikkuja
genomini vanki selittelen
roikun siis olen
haluan panna
sata runoa olen kirjoittanut
miehisyydestäni
ennen kuin tulit
jeremiadini alkusoittoa huitomaan
persettäsi heivailemaan
rintojesi vaaroja tästä oli puhetta
esittämään todellisuutta
eikä sanoja ihanuutesi on
lähellä hoen hämmästyttävää
sydämeni on murtunut etuajassa
vain seksiä takaapäin
ensin osuvaan aukkoon
ihan sama
tuuletin katossa
älysin en
ole koskaan nainut päiväntasaajalla
enkä sen eteläpuolella
talvipalatsissa on yhdeksän runoa
teemaa en muista
ja seminaariesitelmäni yksitoista
vuotta sitten ei ollut
soraäänetön menestys
en nauti elämässä mistään
vähiten nautinnoista
öööhhhhh sönkkään suuhusi
punat naamalla
ehkä tulin
jos äiti tietäisi
hänellä ei ollut näitä ongelmia
katselee saastepilveltä
tyhmää poikaansa
joka puheissaan vieraissa käy
rakkauteni syksy vuodenaika
normaaleilla vähän toinen
vittu kun ei ollut ensirakkautta
eikä nuoruutta
rassaa jatkuva epätoivo ja masennus
ei musta oo elämään
vitun valittamista aina
miten jaksaa
eipä tartte enää teeskennellä
rakkauden tuskia raukkauden olin kirjoittaa
jotain todellisuutta
munkin elämässä
eikä tätä sanaleikkiä tee mieli jatkaa
ehdotus virtuaalirakkausrunoksi
kirjoittanut pusi malkkanen
haestakkee vittu
uskaltais olla vapaa
matkustaja
niinku riu'uttava ikävä
maha sekasin
en oo normipoika
elämäni unelmia ei oo
naisystävä toisen naisen kanssa
tässäkin kohin
mussa on vikaa
kaikenlisäksi jukka tarkka siinä helvetin
aamuohjelmassa vuonna 94
kertoi matkastaan kameran eteen
tais olla espoosta
sillä oli koti olin kateellinen
kukkokiekuu
juontajana ylen sonni
mutta tämä oli äidin mukaan
mitä surisi seuraavaksi
olispa vanhuus
niinku se syys
kuvaannollisesti
ehkä se on

***

Viime yönä kirjoitin tämän vihkoon. Muuttelin aika paljon. Huomenna muuttelen lisää. Mikä sen Ylen sonnin nimi oli ja on? Ehkä vielä tulee mieleen. Aika tarkasti tunnen yleisradiolaisten sukupuolielämän. Ja Helsingoerischer Beobachterin toimittajien. Niillä on pikkujoulut kuin varastomiehillä, kaikki panee kaikkia. Tosi hienoa.

Kategoria: Roinaa 3 kommenttia Kommentoi

Junarata, ent. rautatie
13.04.2006 - 23:00

Junarataa 800 kilometriä sivistystä kohti, etelään. Oulusta tuli junaan 15-18-vuotiaita junioreita, jotka kertoivat toisilleen ja koko vaunulle olevansa poikakotilaisia. Oli siinä joku tyttökin. Pääjehu vertasi poikakotia vankilaan ja kertoi olleensa alaikäisenä juomassa kapakassa viinaa ja joku nelikymppinen ämmä/eukko/muija/huora oli tullut pokaamaan. Poika oli kuitenkin ollut vaikeasti tavoiteltava ja kieltäytynyt. Mustalaispoika oli pukeutunut tunnuksiinsa sekä mustiin aurinkolaseihin, jotka hän oli pudottanut puolivarteen nenää. Lasien yli hän tarkkaili maailmaa. Musta poika oli minua ennen kusella ja oli unohtanut nostaa rinkulan. Ravintolavaunun myyjä ihmetteli, että luuleeko ne että me luullaan niitä kaikkia samannäkösiks kun kaks poikaa tulee samoilla papereilla ostamaan kaljaa. Toisella oli viikset, toisella ei ollut. Poliisi nouti yhden poikakodista karanneen junasta. Laiskaääninen pääjehu nauroi. Onko pääsiäisperinteenä erityisluokkalaisten kokoontuminen Etelä-Suomessa?

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Kuka oli Kula?
12.04.2006 - 16:09

Kauko Kula on ollut arvostelija, eli kriitikko. Löysin hänen exlibristämänsä kirjan Hagelstamilta, nyt kuuklasin nimensä. Tietomääräni on lisääntynyt. Joka päivä ei käy niin.

Ulkona ei sada. Mitään. Harvemmin sisälläkään sataa. Onko se edes mahdollista. Onko "sisällä sataa" epälooginen lause? Onko "ulkona sataa" analyyttinen lause? Tervo on korostanut, että lause "ulkona on sankka pyry" on sama kuin "pyrytti", sillä 'pyry' on aina sankka ja pyryttää aina ulkona ja olla-verbin voi suomessa liittää pääverbiin. Tosin en ole varma, kannattaako aina kirjoittaa 'pyrytti' vaikka se olisikin järkevää ja lyhyempää. Tässä on modernismin ongelma, kompaktiudessa ja järkevyydessä. Modernistinen dialogi on välillä kiusallista lukea, kun se on tällaista:

- Mitä?
- Ei mitään.
- Lähden.
- Moi.
- Moi.

Ja kun se on tätä aina, ei silloin tällöin. Tekisi mieli jopa sanoa, että ihmiset eivät aina puhu näin. Tosin todellisuuteen vetoaminen on raukkamaista. Ketä kiinnostaa todellisuus? Monia.

Kategoria: entiedämiksikutsua 5 kommenttia Kommentoi

K. Palsa II
12.04.2006 - 03:04

Syksyllä 2002 Palsa-seminaarissa yleisöstä kysyttiin Maj-Lis Pitkäseltä, paljonko prosentteina kaikista Palsan päiväkirjoista on julkaistussa laitoksessa. Emme saaneet vastausta. Kiusallisesti tätä tärkeää asiaa ei mainita esipuheessa ja seminaarissakin Pitkänen alkoi jaaritella siitä miten kustantaja olisi halunnut vielä lyhyemmäksi kirjaa.

Anna Makkonen oli käynyt tutkimassa alkuperäisiä päiväkirjoja ja selvittänyt Palsan "salakirjoituksen". Kyllä, se oli peilikirjoitusta. Makkonen korosti sitä, että julkaisemattomissa päiväkirjoissa on myös "hyviä" hetkiä, mm. kuvaus purjehdusreissusta, ja joihinkin päiviin on otettu vain joku masentava merkintä, ei kokonaisuutta.

Julkaistuissa päiväkirjoissa on hieno draaman kaari, Palsan todellisen elämän draaman kaari. Olen lukenut ne 10-15 kirjaa, keskimäärin, parhaat kohdat sadasti.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Ilkeä tositarina
11.04.2006 - 16:23

Vuosi sitten tapailin naista, joka kertoi olevansa kotoisin J:n kaupungista. Sanoin, että hienoa, kuulemma kaunis paikka. Sitten hän korjasi, että onkin kotoisin K:n kaupungista, jonka asujaimiston ja maisemuuden kehuin. Hän kertoi olevansa nimeltään M. kunnes korjasi että on E., toinen nimensä on M. Sanoin, että sepä mukavaa. Vähitellen sain tietää että hänellä on lapsi. Kerroin pitäväni lapsista, heissä ja nuorissa on tulevaisuus, laulussakin niin sanotaan. Nainen kertoi että lapsen nimi on S. Kiitin nimenvalintaa, pidän perinteisistä nimistä. Sitten sain tietää että S. on lapsen toinen nimi, J. on ensimmäinen ja sillä häntä myös kutsutaan. Sanoin, että hyvä tietää, ei tule ongelmia jos tapaan lapsen, en kutsu väärällä nimellä. Nainen sanoi olevansa töissä markkinointialalla, vastasin, että työ lienee mielenkiintoista. Sitten hän kertoi, että oikeasti on hoitoalalla. Sanoin kunnioittavani tuon alan työntekijöitä. Hän osti itselleen prepaid-liittymän, josta soitti minulle ja johon saatoin soittaa. Lopulta hän antoi varsinaisen numeronsa. Kerroin arvostavani sitä, että minuun luotettiin.

Lopulta tunnustin naiselle, etten ole uskollista sorttia, käyn vieraissa ehtimiseen, en ole luotettava. Pahoittelin tilannetta ja kehotin naista hakemaan parempaa seuraa. Minulle soitettiin naisen ystävien taholta muutamia puheluja, joissa minun kerrottiin olevan epäluotettava sika, naisten hyväksikäyttäjä. Myöntelin.

Voi meitä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

K. Palsa I
11.04.2006 - 00:40

Talvella 1981 lappilaiset taiteilijat Aulikki Nukala ja Tapani Rantala närkästyivät, kun heidän työnsä olivat esillä yhdessä Kalervo Palsan maalausten kanssa. Asiasta käytiin keskustelua Pohjolan Sanomissa ja Lapin Kansassa. Päiväkirjassaan Palsa kehottaa kriitikkoaan Armi Harjua tulemaan Kittilään, huomaamaan että kriitikon painajaiset ovat todellisia. Kittilässä ihmiset kuolevat "luonnottomasti" luonnon keskellä. Julkaistuista päiväkirjoista olen laskenut seuraavat kuolemantapaukset ja aiheeseen liittyvät teemat Kittilässä:

"Pikku-Moilanen on hirttänyt itsensä tuppivyöllä haarakuuseen mustalaisten perällä."15.8.65

Joutuu lopettamaan oman rakkaan Hemppu-koiransa. 1.2.67

Keskustelee Onnin kanssa, jolla on ollut outo tunne koko kevään: "'Mimmonen?' 'Semmonen että aina on sanonu: Tapa ittes, tapa ittes.'" 3.7.68

Palsalla itsellään itsemurhakauhu jängällä, mutta tuskatila hellitti. 3.9.68

Reijo kertoo Tiinan olleen mielisairaalassa. 4.9.68

Reino sanoo hirttävänsä itsensä. 28.8.75

Moni hautoo itsemurhaa Kittilässä. 11.9.75

"Tämä seutu on kirottu." 13.9.75

Jukka Jaskari kertoo ystäviensä Kontion, Stierncreutzin, Eyvind Johnsonin, Jevgeni Ruhinin ja Sinkkosen kuolemista. 17.9.76

"Täällä ovat kaikki sairaita." 22.10.76

Eero ja Voitto sanovat tekevänsä itsemurhan, mutta Palsan pakko elää, "tulkata aikaansa ja ihmisiä". 23.10.76

Kittilä: "Kokea ulkonainen, luonnollinen kylmyys jotta saisi vastapainoa inhimilliselle kylmyydelle. Siten oppii tajuamaan jälkimmäistä paremmin." 11.3.77

Körri kuollut. 1.6.77

Leppäsen Jouko ampunut itsensä. 23.6.77

Painii Eeron kanssa ja hakee kirveen. 2.7.77

Paavo on palanut saunassa muutama vuosi takaperin, Raution Aimo kuoli sinkkimyrkytykseen juotuaan kiljua sinkkikauhasta, Pauli jäi Oulussa auton alle. "Aimolla oli tapana sanoa humalassa useasti että 'ammutaan'." 15.7.77

Reino kuollut. 6.8.77

Samppa Kivelä kuollut viime keväänä keuhkokuumeeseen, ei pyytänyt apua, "siis eräänlainen itsemurha". 9.8.77

Humalassa lyö kaksi kertaa Taunoa paistinpannulla päähän. 28.8.77

Katuu aggressiivisuuttaan: "Sandemose löi Ivar Lo-Johanssonia tukholmalaisessa kapakassa ilman mitään syytä. Richard Dadd murhasi isänsä. Van Gogh heitti Gauguinia kohti juomalasin." 29.8.77

Kinnus-Kallelta amputoitu jalat, on kuolemassa. 1.9.77

Harjun Santeri kuollut. 11.1.78

Manto-Paavo ja "hullu" Tohnonen kuolleet, "hullu" paleltui. 2.2.78

Taunolla taipumusta itsemurhaan, kävi humalassa uimassa ja oli hukkua. 2.2.78

Löi Jussilan Paavoa saksilla käteen. 26.3.78

Saa kuusi kuukautta ehdollista, puolitoista vuotta koeaikaa, sekä korvaukset. 14.4.78

Olli kutsuu hautajaisiinsa pullakahville. 24.4.78

Äiti kuolee. 26.6.78

Nikkisen Topi kuolee ja Eero ihmettelee tapetaanko heitä tahallaan. 4.9.78

"Tänään viimeksi juodessa meitä oli kymmenen miestä. Kolme sammui heti alkuun. Kaksi heti perään. Me olemme melko loppuja jo nyt." 7.9.78

Onni kertoo, että Rönköharju syttyi tuleen, kun oli juonut tenttua ja pistänyt sitten tupakaksi. Sota-aikana nuori mies oli kuollut nälkään. 5.10.78

Kaukosen Paavo ampunut itsensä. 3.11.78

Pätsin Arvo puukottanut Harjun Voittoa. 18.12.78

Sanoo Helsingissä: "Kotona Kittilässä on väkivaltainen loppu edessäni." 4.3.79

Kuolleita: Kitti-Olli, Paason Taisto, Ollilan Veikko. 22.11.79

Pitkäsen Pekka paljastanut itsensä kolmivuotiaalle pikkutytölle. 17.2.80

Poliisit hakkaavat Pekan ja ampuvat käteen. 7.3.80

Aihan Mara yrittänyt tappaa itsensä. 11.5.80

"Turtiainen kuoli tänään. Täytyy lähettää kukkia." 8.10.80

Lassi kuollut. 5.7.82

Eerolla syöpä "pahinta laijia", Palsa epäilee että se tulee häneenkin, on paskantanut verta. 29.3.83

Toivas-Antti raiskannut kahdeksanvuotiaan, Noita-Anttikin raiskannut, sekä Ossi joka pahoinpiteli Noita-Santerin rautaputkella hengiltä. 10.7.83

Kallossa (kylä Kittilästä etelään) kuollut mies kylmään. 19.1.86

Armi Harju ei tainnut käydä Kittilässä. Harva käy. Raskain kuolema äidin ohella oli Palsalle Reidar Särestöniemen kuolema. Mukan hautajaisista lähtenyt suhde oli Palsalle tärkeä. Homosteltuaan Palsan kanssa Reidar sanoo, että he menevät naimisiin. Molemmat ihailevat Stalinia, Reidar kertoo gruusialaisista homoista ja Palsa kommentoi Reidarin Stalin-maalausta: "Sitä kuvaa hän jatkuvasti maalaa." (17.2.78) Palsa epäilee, että Lapin taiteilijat ovat homoja kaikki. Reidar veisaa Palsalle puhelimessa virren. Reidar on menossa linnajuhliin. 27.5.81 on merkintä: "Reidar kuoli yöllä. Tulin silloin junalla Helsingistä." 14.6.: "Reidar on luonani. Päivisin käymme pitkiä keskusteluja taiteesta ja minä yritän tehdä sitä. - - Reidar haluaa unissa oikeastaan kaikkein eniten sitä että minä jatkaisin."

Särestöniemi ja Saarikoski taisivat olla Kekkosen keskeisimmät hovitaiteilijat. "Voitto ja Kari olivat olleet kaksin niin Reidar oli tullut ja kysynyt, haluavatko he rahaa. 'Mie soitan Kekkoselle', Reidar oli sanonut. 'Poltatko hashista?' 'Mie tillaan kuution.' Kuutiossa on vissiin kilo. Tämän Voitto kertoi myöhemmin." (20.1.86)

Palsa ei pitänyt siitä, että Brita Polttila elämäkerrassaan paljasti Särestöniemen homouden, tosin Palsaa mainitsematta. Ruotsissakin Palsa pelkää Särestöniemen homouden paljastumista, luullaanko Palsaakin homoksi.

Julkaistuissa päiväkirjoissa on yksi maininta heteroseksuaalisesta seksistä. Miehet panevat Siljaa vuorotellen, "Minäkin vaikka en oikein kyennyt." (9.6.77.) Muutamia mainintoja on nukeista, 9.7.83 Palsa kertoo tilaavansa vinyylinuken. 10.2.84 puhutaan kahdesta muovinaisesta, joista muovinainen 2 on "teinityttö" tai "lollipop". 17.7.84 nuken vyötärössä on reikä, Palsa tarvitsee nukkea vaikka "Nainen olisi parempi." Hän katsoo Miss Universum -kisat, panee nukkea ja päättää tilata neekerinuken.

Kategoria: entiedämiksikutsua 5 kommenttia Kommentoi

Miksen aio kirjailijaksi
10.04.2006 - 19:33

Päätin etten ala kirjailijaksi. Päätös kypsyi pitkän ajan kuluessa, joten sitä voi pitää harkittuna, kenties lopullisena. Perustelut päätökselleni:

1. En halua jäädä Helsingoerischer Beobachterin (huom. kirj.asu) julmien kriitikoiden (aka SA) armoille, sillä maassamme vain he päättävät kuka saa elää ja kuka ei (saa elää).
2. Minusta ei ole enää masentumaan. Olen ollut masentunut tarpeeksi elämässäni.
3. Epäilen kustannustoimittajia. Heitä kaikki kehuvat, asiassa on oltava jotain väärin, sen sanoo vaisto.
4. En millään jaksa laukata seminaareissa, matineoissa ynnä muissa tilaisuuksissa.
5. Kari Levola vaikuttaa epäilyttävältä.
6. Minusta ei ole suuttumaan jonkun runkkarin "arvostelusta" eikä minulla ole aikaa kirjoittaa vastineita.
7. Kehut ovat minulle yhdentekeviä, koska ne ovat lähes aina valheellisia ja johtavat luulemaan että olen kova jätkä.

Näistä syistä en enää pyri kirjailijaksi.

Kategoria: entiedämiksikutsua 8 kommenttia Kommentoi

LMH I
10.04.2006 - 17:09

Historian ensimmäinen sydäntäni koskeva kirjainrykelmä
huonot sanat huonossa lauseessa
sohjossa mulkkuani myöten
en ole omimmillani r-alkuisuuksissa
viikko sitten väitin
tunne-elämäni on kuollut
nyt ei muuta olekaan
toivoin rauhakasta vanhuutta kolmekymmentäneljävuotiaana
erakkoelämää
en ole parhaimmillani missään tunne-elämän kuvauksissa
on vaaransa tekee itsensä naurettavaksi
kaihoan etäisyydestä kommentoimaan maailman tilaa
tunnottomasti kylmästi armottomasti
ja katson seinää valtani menettäneenä
etten vielä menettäisi tyyliäni alentuisi anelemaan
vaaroja on liikaa kumpuilevat vaarasi rintasi
tässä sohjossa en haluaisi olla
masentavimmat kielikuvat ovat löytyneet tuokaa keinotekoinen
maailmani takaisin keinotekoiset vaarani
pitikin r-alkuisuutta tulla elämääni
vaarojesi diktatuuri apua olen vanha mies
ja niin vitun sekaisin kumpujen aamussa huonoissa kirjainrykelmissä
jeremiadi ilman poljentoa olen ääliö vitun ääliö
vittusi ääliö huonoin sanapari on löydetty
kylmän raivokkaan soturin kantapää
luonnollisuus on hankalaa kaipaan hakkuuaukeaa
pistettä iin alle
hybridistä elämää säännönmukaisuutta
omakotitaloa lonkkavikaista rotukoiraa ja takkatulta
kemiallis-insinööristä turvaa
vitut

***

TULKINTA: kertoja tässä kertoo parisuhteen mahdollisuuden tuomasta pelosta, toivoo tasaista ja ei-mieltäjärkyttävää elämää, mutta kuitenkin viimeinen sanansa murtaa pitkän jollotuksen, hän ottaakin haasteen vastaan, onpa hän rohkea mies.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Mitä pajattelin tännään
10.04.2006 - 11:25

Yritän kirjoittaa mahdollisimman huonosti. Onnistun jossakin. Viidentoista vuoden harjoittelun jälkeen treenaan lähtöä. Humanistit eivät arvosta tätä kielikuvaa koska heidät valittiin viimeisenä joukkueeseen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Miksen pidä pilvenpoltosta ja pilvenpolttajista
10.04.2006 - 02:22

En pidä pilvenpolttajista, koska heidän "kulttuurinsa" on masentavaa. Se on esittämistä, pintaa. Pidän esittämisestä ja pinnasta, mutta se on tehtävä hieman monitahoisemmin kuin nämä pellet tekevät. He pukeutuvat samalla lailla, "ajattelevat" samalla lailla, ovat samalla lailla. Masentavaa. He ovat yhdessä persoonallisuuksia, yhdessä aina, yksin he eivät osaa olla. Heitä varten ovat kommuunit.

Pilveä poltetaan salassa, pyhässä toimituksessa. Palvojat näyttävät tietämystään termistön hallinnalla ja teknisellä osaamisella. Joku sanoo "Dami", onpa hienoa. Hihitellään. "Seksi on pilvessä sata kertaa parempaa kuin selvänä." Ai jaa. Millaistahan se on näillä selvänä sitten? "Pilvestä ei tule krapulaa." Ei tule. Siitä tulee hulluksi. Mutta ei tule krapulaa.

Kannabiksen voisi puolestani laillistaa. Saatan kuvitella miten paljon se vituttaisi pilviuskovaisia, koska keskeinen elementti mystisyydestä häviäisi. Se olisi heille oikein. Rauhanmerkkiäkään ei kehtaa pitää kun hörhöt pitävät niitä. Ylipäänsä nämä nuijat ovat pilanneet monia asioita. Pilvenpolttajien takia en voi ottaa tosissani Vasemmistoliittoa, Vihreitä, Amnestyä, Green(!)peaceä enkä edes kettutarhaajien jahtaajia. Tämä viimeinen on raskainta, pidän ajatuksesta, ettei pohjalainen nuija saa nukutuksi kun tarhaisku vaanii lähimetsässä. Ylipäänsä maaseutua pitää kurittaa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Vaarojesi diktatuuri
10.04.2006 - 02:08

Historian ensimmäinen sydäntäni koskeva kirjainrykelmä
huonot sanat huonossa lausessa
sohjossa mulkkuani myöten
en ole omimmillani r-alkuisuuksissa
viikko sitten väitin
tunne-elämäni on kuollut eläköön
nyt ei muuta olekaan piti tällä iällä langeta
toivoin rauhakasta vanhuutta kolmekymmentäneljävuotiaana
erakkoelämää
en ole parhaimmillani missään tunne-elämän kuvauksissa
on vaaransa tekee itsensä naurettavaksi
kaihoan etäisyydestä kommentoimaan maailman tilaa
tunnottomasti kylmästi armottomasti
ja katson seinää valtani menettäneenä
etten vielä menettäisi tyyliäni alentuisi anelemaan
vaaroja on liikaa kumpuilevat vaarasi rintasi
tässä sohjossa en haluaisi olla
masentavimmat kielikuvat ovat löytyneet tuokaa keinotekoinen
maailmani takaisin keinotekoiset vaarani
pitikin r-alkuisuutta tulla elämääni
vaarojesi diktatuuri apua olen vanha mies
ja niin vitun sekaisin

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

elämä on ponnahdusikkuna
06.04.2006 - 17:49

naurettavan suuret tiet liittymäkompleksit
Pahkasian vitsi 80-luvulta liittymään kadonnut retkikunta
ne vitsit ovat ennenkin tulleet tosiksi
onko muissa maissa samanlaista
pitäisi matkustella niin tietäisi radion kanavanvaihtoa
ei huomaa cd soimassa vai radiostako meteli tulee
tunnukset tunnusmusiikki ja melu raastava kokemus
EEENERZIII
istutetut puut artifikiaaliset nautinnot
tehty mäki asfalttia neliökilometrejä
paljonko Suomesta on asfaltin peitossa prosentti
montako ärsykettä sinulla on keskimäärin tv radio tietokone puhelin
EEENERZIII
hirveä hiljaisuus miten voi autoilla ilman ärsykkeitä
puhelimeen on syytä pölöttää koko ajan
maanteillä pitäisi olla valonvälähdyksiä
teissä ja teiden laidoilla erilaisia ääniä mahdollisimman hermostuttavia
mainokset ja pelkät ärsykkeet ilman sisältöä jota tuotetaan
ulkoisuudentuottajat ärsykkeetön kauppakeskus
mahdottomuus musiikki mainokset häly valot
EEENERZIII
onneksi puut on istutettu kauniisti
geometriseen järjestykseen onko Suomessa vielä
istuttamattomia metsiä rumia sekaisin olevia
onhan maanviljelijä kyntänyt suoraan
kamalan näköistä kun lumen alta vyöryy esiin vääristynyt
perverssi kynnös luonnollinen on tästedes perverssiä kauniit
maantievalot kallioleikkaukset tunneli on rumempi
huonommin esilläoleva
EEENERZIII
hylätty bensa-asema siellä voisi piileksiä sarjamurhaaja
miksei meillä ole sarjamurhaajia pitäisi saada autiomaakin
kyllä autiomaan ja sarjamurhaajan voisi järjestää
EEENERZIII

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Särki lohiverkon
06.04.2006 - 17:15

ruskea ja märkä maantie
tasaista tehty joki niitä ei täällä kasva luonnossa
artifikiaalinen kylä
keskustalaisia ja kommunisteja
yhdistää vaimonhakkaus erittelevät
tekniikoita taktiikoita peräti strategioita
shekkiväärentäjä ui kartanonrouvan vuoteeseen
kuin särki lohiverkon läpi ja minua ahdistaa
verrata hienoa kalaa paskapäähän
antaako särki anteeksi sitä toivon
kartanonherra ampui kuulan kalloonsa
muistan sanamuodon näin mustan keilapallon osumassa päähän
kaksi mötikkää vierekkäin
asiasta ei oikein voinut puhua aikuiset olisivat hermostuneet
savisella maantiellä laukkaa koira traktorin perässä
jääden jälkeen punainen kieli vilkkuu näyttää ihan älyttömältä
läheisessä puhelintolpassa laulaa sukulaismies
traktorinsa pylväässä sekin loput traktorit suossa
ilkeä ihminen soitti poliisit ei selvinnyt ehdollisella enää
pimeässä ruskealla tiellä näkyy valo
mummu polttaa tupakkaa salassa mutta jää aina kiinni
se ei kuitenkaan estä yrittämästä uudelleen
nuorisolla auto sladissa mutkassa syvä oja odottaa
kännissäajo pitäisi opettaa autokoulussa realismia sen verran
muttei liikaa rumat laatikkoevakkotalot liikaa liikaa
hirviä ammutaan ne haittaavat autoilua
aidataan tiet vallihautaojat oiva alku
oijjoiotaan muutama mutka muttei liikaa menisi jännitys
nuori-isäntä pikataipaleella haaveena ralliautoilijuus
todellisuutena aivovammaisuus
kukaan ei sano mitään
maisema on täynnä sanoja huutoa täynnä kirkunaa
selät puhuvat selän edessä selille
kuoli kylähullukin ketä seuraavaksi säälitään
rehellisemmät nauravat rehellisimpiä ei ole
hullun velipoika meni hirteen joskus sieltä tullaan
alkavat olla puheenaiheet
selillä vähissä ikävää kunnioitetaan välillä vanhaa ikäluokkaa
puhein tekoja ei ole näkynyt
jäävät mummujen talot maalaamatta heitä arvostetaan
ei ehdi korjauspuuhiin akat tapetaan jos ne muuten lähtisivät
metsä sentään tottelee rivit suorat harvennushakkuu menestys
jumalauta jos hirvi koskee vuosikasvuihin sekin tapetaan
tapetaan kaikki eivät välitä mistään
opettaja kaulailee kylän tytöt mutta vain nätit
sotaveteraanilla on oikeus tekee
pilkkaa taivaanrantaan jo pilkistää
autonvalo kuuden mutkan takaa nuori-isäntä ralliratteilee
kuin viimeistä päivää joka saattaa olla totta jollekin
kevätjuhlassa veteraanin panopuulotalla ruma
kansallispuku lapset haisevat näyttävät
siltä mitä ovat kauppa konkassa myös puoluekirjalainen
VSOP ei todellakaan elämä ole kauneus
muistellaan ihmisiä ääneen hyvällä
jotka pilasivat elämänsä muistelemalla äänettä pahalla
samoin teemme me
mutainen kylä muttei mustavalkoinen
ruskea vihreä harmaa haalea uusia värejä ei tämän kuvaamiseen
tarvitse keksiä yksi antaa kaikille toinen ei kenellekään
lehmä kävelee maantiellä hän antaa siltä väliltä
he ovat herran kansaa uskovat omalla tavallaan
tapaisesti tapailevat tappailevat
Jumala itkee kun katsoo heitä sataa usein
vallihautaojat nekään eivät riitä keinojoki
tulvii sillat löytyvät Vantaalta
ei ole muuta mahdollisuutta vain siksi
ihminen oppii tyytymään

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

tekee pilkkaa taivaanrantaan
05.04.2006 - 19:49

ruskea ja märkä maantie
tasaista tehty joki niitä ei täällä kasva luonnossa
artifikiaalinen kylä
keskustalaisia ja kommunisteja yhdistää vaimonhakkaus
erittelevät tekniikoita taktiikoita
peräti strategioita shekkiväärentäjä ui kartanonrouvan vuoteeseen
kuin särki lohiverkon läpi ja minua ahdistaa
verrata hienoa kalaa paskapäähän
antaako särki anteeksi sitä toivon
kartanonherra ampui kuulan kalloonsa
muistan sanamuodon näin mustan keilapallon osumassa päähän
kaksi mötikkää vierekkäin
asiasta ei oikein voinut puhua aikuiset olisivat hermostuneet
savisella maantiellä laukkaa koira traktorin perässä
jääden jälkeen punainen kieli vilkkuu näyttää ihan älyttömältä
läheisessä puhelintolpassa laulaa sukulaismies
traktorinsa pylväässä sekin loput traktorit suossa
ilkeä ihminen soitti poliisit ei selvinnyt ehdollisella enää
pimeässä ruskealla tiellä näkyy valo
mummu polttaa tupakkaa salassa mutta jää aina kiinni
se ei kuitenkaan estä yrittämästä uudelleen
nuorisolla auto sladissa mutkassa syvä oja odottaa
kännissäajo pitäisi opettaa autokoulussa realismia sen verran
muttei liikaa rumat laatikkoevakkotalot liikaa liikaa
hirviä ammutaan ne haittaavat autoilua
aidataan tiet vallihautaojat oiva alku
oijjoiotaan muutama mutka muttei liikaa menisi jännitys
nuori-isäntä pikataipaleella haaveena ralliautoilijuus
todellisuutena aivovammaisuus
kukaan ei sano mitään
maisema on täynnä sanoja huutoa täynnä kirkunaa
selät puhuvat selän edessä selille
kuoli kylähullukin ketä seuraavaksi säälitään
rehellisemmät nauravat rehellisimpiä ei ole
hullun velipoika meni hirteen joskus sieltä tullaan
alkavat olla puheenaiheet
selillä vähissä ikävää kunnioitetaan välillä vanhaa ikäluokkaa
puhein tekoja ei ole näkynyt
jäävät mummujen talot maalaamatta heitä arvostetaan
ei ehdi korjauspuuhiin akat tapetaan jos ne muuten lähtisivät
metsä sentään tottelee rivit suorat harvennushakkuu menestys
jumalauta jos hirvi koskee vuosikasvuihin sekin tapetaan
tapetaan kaikki eivät välitä mistään
opettaja kaulailee kylän tytöt mutta vain nätit
sotaveteraanilla on oikeus tekee
pilkkaa taivaanrantaan jo pilkistää
autonvalo kuuden mutkan takaa nuori-isäntä ralliratteilee
kuin viimeistä päivää joka saattaa olla totta jollekin
kevätjuhlassa veteraanin panopuulotalla ruma
kansallispuku lapset haisevat näyttävät
siltä mitä ovat kauppa konkassa myös puoluekirjalainen
VSOP ei todellakaan elämä ole kauneus
muistellaan ihmisiä ääneen hyvällä
jotka pilasivat elämänsä muistelemalla äänettä pahalla
samoin teemme me

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Kuningas Lear Euroopassa
05.04.2006 - 19:15

Turgenevin Kuningas Lear arolla - käännöksessä vuodelta 1886, joka uudelleenjulkaistiin 1980, puhutaan vielä herrainen aika ja hevoinen. Kapinen on kopinen, ilkeä tai häijy on häjy, suuret kourat ovat aimoiset kourat ja pyyhkimet ovat pyyhkeet. Pitäisi lukea vanhaa kieltä, pyrkiä sillä tavoin lähemmäs sanojen alkuperää. Suomentajaksi on mainittu Samuli S., sadan vuoden päästäkään ei voi kertoa koko nimeä, on ollut perikunta tiukkana.

Wallinia inhottaa Egyptissä länsimaiset vaikutteet, hän on todellakin tullut etsimään islamilaista kulttuuria ja haluaa kokonaan olla poissa länsimaisista paheista (ja hyveistä). "Qotta tuntuu olevan taitava mies, mutta hänelläkin on vähäsen tuota puoliranskalaista löperyyttä ja kohteliaisuustermejä, joita suureksi närkästyksekseni olen täällä tavannut monilla ihmisillä." Ajatella, kun ranskalainen matkaaja saapuu Suomeen ja tapaa heti pääkaupungissa emeritusprofessorimme mielin kielin kumartelemassa ja hokemassa silvupleetä. Tietävätkö engelsmannit mitä emeriitta heistä kertoilee päiväkirjoissaan?

21. maaliskuuta 2004 ilmenee, että täysinpalvellut on lukenut brittiläisen, filosofian historiaa käsittelevän kirjan Wittgensteinin hiilihanko. "- - Cambridgen ja yleensä englantilaisen yliopistomaailman sisäpiirijutuilla on sentään varsin rajoitettua mielenkiintoa saarivaltakunnan ulkopuolella. - - Tähän tulee liikaa komisario Morsen seikkailujen sävyä, täältä katsoen Oxfordilla ja Cambridgellä ei ole paljon eroa." Tekisi lähes mieli sanoa, että englantilaisen yliopistomaailman sisäpiirijutuilla on enemmän mielenkiintoa Iso-Britannian ulkopuolella kuin Sorbonnen juoruilla Ranskan ulkopuolella. Mutta tämä luonnollisesti johtuu vain siitä että englantilainen kulttuuri on vääryydellä saavuttamassaan hegemonia-asemassa. Katseleeko emeritus Morsen seikkailuja? Miten kansainvälisesti ansioitunut yliopistohistorioitsija voi sanoa, että "täältä katsoen Oxfordilla ja Cambridgellä ei ole paljon eroa"? Kun hän kuitenkin katsoo vain omasta näkövinkkelistä eikä rahvaan.

Tapojen ja kohteliaisuuksien tulkki sivaltaa englantilaista muodollisuutta: "Saksassa puhutaan asioista verrattoman paljon suoremmin, mikä tuntuu usein epäkohteliaalta, englanniksi taas, ainakin Englannin 'paremmissa piireissä', kovin kierrellen, se pehmentää puhetta, tekee sen kohteliaaksi mutta samalla usein hieman koomilliseksi." Niin, Saksahan on tunnettu sinuttelu-kulttuurista, johon professorimme on mieltynyt. Heti alkuun vastaanotolla tehdään sinunkaupat ja käsitellään viimeaikaiset sairaudet. Miten pitkälle hän on valmis menemään englantilaiskielteisyydessään? Luullakseni hän pystyisi julkisesti hyväksymään saksalaisten pommitukset Englantiin toisessa maailmansodassa. Aivan! Dresdenin ja muiden saksalaiskaupunkien hävityksestä hän on muistuttanut. Itse muistuttaisin siitä, että emerituksen äiti oli anglofiili.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Versio Vulgata
05.04.2006 - 00:30

ruskea ja märkä maantie
tasaista tehty joki niitä ei täällä kasva luonnossa
artefaktinen kylä
keskustalaisia ja kommunisteja yhdistää vaimonhakkaus
erittelevät tekniikoita taktiikoita
peräti strategioita shekkiväärentäjä ui kartanonrouvan vuoteeseen
kuin särki lohiverkon läpi ja minua ahdistaa verrata
hienoa kalaa paskapäähän
antaako särki anteeksi sitä toivon
kartanonherra ampui kuulan kalloonsa
muistan sanamuodon näin mustan keilapallon osumassa päähän
kaksi mötikkää vierekkäin
asiasta ei oikein voinut puhua aikuiset olisivat hermostuneet
savisella maantiellä laukkaa koira traktorin perässä
jääden jälkeen punainen kieli vilkkuu näyttää ihan älyttömältä
läheisessä puhelintolpassa laulaa sukulaismies
traktorinsa pylväässä sekin loput traktorit suossa
ilkeä ihminen soitti poliisit ei selvinnyt ehdollisella enää
pimeässä ruskealla tiellä näkyy valo
mummu polttaa tupakkaa salassa mutta jää aina kiinni
se ei kuitenkaan estä yrittämästä uudelleen
nuorisolla auto sladissa mutkassa syvä oja odottaa
kännissäajo pitäisi opettaa autokoulussa realismia sen verran
muttei liikaa rumat laatikkoevakkotalot liikaa liikaa
hirviä ammutaan ne haittaavat autoilua
aidataan tiet vallihautaojat oiva alku
oijjoiotaan muutama mutka muttei liikaa menisi jännitys
nuori-isäntä pikataipaleella haaveena ralliautoilijuus
todellisuutena aivovammaisuus
kukaan ei sano mitään
maisema on täynnä sanoja huutoa täynnä kirkunaa
selät puhuvat selän edessä selille
kuoli kylähullukin ketä seuraavaksi säälitään
rehellisemmät nauravat rehellisimpiä ei ole
hullun velipoika hirtti itsensä alkavat olla puheenaiheet
selillä vähissä ikävää kunnioitetaan välillä vanhaa ikäluokkaa
puhein tekoja ei ole näkynyt
jäävät mummujen talot maalaamatta heitä arvostetaan
ei ehdi korjauspuuhiin

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Pääilmansuunta: Talvi
04.04.2006 - 17:17

SINULLE, RUNO, SINULLE

joki meni lopultakin jäähän
on tammikuu
en ole kirjoittanut runoa kuukausiin
aloitin luontokuvalla
kävelen siltaa joen yli
pohjois-euroopan suurimman kahlitsemattoman
pilkkijöitä yksi kaksi kolme neljä
kaupunginhotelli
mietin sinua
hallituskadulla näytänkö sinulle nämä tienoot
riskeeraanko
pakkasta kaksikymmentäkuusi astetta varjossa
kaupungintalon kello on allapäin
se jätättää länsipohjan kansaa eu:sta kaikesta
meillä ei ole tornia niin kuin teillä
vaikka paikannimi siihen viittaa
okapiikki tämä on perkele
mietin sinua otanko riskin
näytän todellisuuteni
jokeen verrattuna mitättömät ihmiset
alavan maan kateelliset pässit
olet tottunut parempiin maisemiin
ihmisiin ja ilmastoihin
en ole kirjoittanut runoa kuukausiin
selitän sinulle
en minä ole niin kuin muut
tämä ei ole todellisuuteni
on se
pohjois-euroopan suurin kahlitsematon
symbolina hallitsematon
kävelen hallituskatua ja mietin
sinua
runoa sinusta
kotona olen unohtanut


VANHA MESTARI

ei päiväkaljan voittanutta onko
kantapöydässä tunnelmaa nostattaa rauno
istun tiskillä
tosin jakkaralla tiskin vieressä (jos tarkkoja ollaan)
ennenaikaisesti vanhentunut tarjoilija kysyy ikuisen kysymyksen:
"samanlainen?"
ja tuottaa uuden tuopin maksan
joku hullu laittaa jukeboksista Tampereen aamun
vaikka kello on puoli kaksi
siirryn teräviin


IKRA

koivut on kuurassa
sinistä
ihminen kävelee pakkasessa töihin.


VERLAINE I

lumisade ei rauhoita minua
koivunrungot runnovat levottomuuttani
tekevät siitä kuhmuraista peltiä
luonnon matkittu kauneus ei innosta minua
verinäytteenoton jälkeinen sekavuus
voi minua kun joudun elämään talonrakentajien aikakaudella


TIEDONANTO A.W. YRJÄNÄLLE

Hei kaveri, ollaanhan saman
kylän poikiakin,
muista ettei taiteilijaa tee päivittäin leikattu tukka ja parta,
musta olemus,
vaan päivittäin leikattu sielu ja luonne,
musta sydän.
Äläkä unohda leikattua konjakkia.
Ei mulla muuta tällä kertaa,
näkyillään.


ARTO MELLERI

Soitin Mellerille, silloin hän vielä eli
kysyin, voiko taidetta tehdä vihasta
ei kuulemma voi
kysyin, ootko runoja kirjotellu
koneessa, vastattiin
ai missä
koneessa
ei mulla sitten muuta
Melleri ehti sulkea linjan ennen minua
katkera häviö


VERLAINE II

Liian monta keksittyä lähdeviitettä urallani
tylsät luontokuvat tylsät
lumen riiputtamat puut, jestas
miten vihani ovat syntyneet
hyvästi


ELÄMÄ ON BINGOKONE (MM.)

Aurinko laskee ulkomaille
meillä se piipahtaa
nähdään joskus, kolmen kuukauden päästä
mummot ukot ja muut akat
törkkivät bingokonetta
6139 oikein seuraavaksi kolme riviä
älkä tehkö tätä meille!
antakaa kahden tunnin vapaat
ja neljäkymmentä pistettä euron lapulla
yhtä vaille (jäänyt elämässä/ liian monta kertaa… tämä vertaus tiedettiin)
teen vaaleanpunaisen ruksin
jotkut tekevät ympyröitä
iivari kaksikymmentäneljä
pitäisi siirtyä tulosvetoon
kunhan ei tehdä maalia tyhjiin (elämäni: tyhjä maali)
otto kuusikymmentäseitsemän
laitan sormen nappulalle mutta ei osu
bertta yksitoista
miksei gabriel 47?
katkera häviö, otan tämän henkilökohtaisesti
onnekseni osaan Catullukseni, ainoana täällä, lohduttaudun
ei tullut tämäkään lappu täyteen (elämän lappu)


17.5.2003

äiti kuoli
monta vuotta sitten
vähitellen

Ei kommentteja: