tiistai 24. syyskuuta 2013

Sitä vanhaa IV



(Vanhan blogini liuskat 301-350. Kommentteja ei ole valitettavasti mukana, ne ovat hävinneet, tekstiä on muokattu kirjoitusvirheiden osalta, tehty kursivointeja ym. Suurempia sensurointeja ei ole.)

En jaksa suhtautua alastomuuteen ylimielisesti, tänään, sillä tavoin etäisesti ja arvioiden huomioiden, tieteellisesti.

Selailen myös Seiskaa (tilata en kehtaisi).

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

Yksi turhimmista teksteistä tähän mennessä
25.08.2006 - 15:43

Entinen lähti Sambiaan kaverinsa luokse. Ehdotin matkalukemiseksi Romaanihenkilön kuolemaa mutta ajatustani pidettiin hävyttömänä. Aamuisin mietin mitä Matti Pulkkiselle kuuluu. Tai rikoskirjailija Joensuulle joka, ihan tosi, käy polkupyöräilemässä kirjojensa tulevilla tapahtumapaikoilla että tosiasiat menisivät oikein.

Jäin eilen kiinni todellisuustulkinnasta katsoessani yhdysvaltalaista draamasarjaa Lost. Väitin, ettei "oikeassa elämässä" olisi ammuttu majoneesipurkkia. Kyllä hävetti. Toki syytin munauksestani kasvatusta ja mimesistä. Ja Mimesistä, joka on hyvä kirja, maanpaossa kirjoitettu, hienoa Erich Auerbach.

Yritin aikoinaan opiskella kirjallisuustiedettä mutta minusta ei ollut siihen. Ei minusta ollut muihinkaan opiskeluihin, vaikka yritin kymmenen vuotta. Haluaisin lukea Olli Jalosen väitöskirjan, en sitä kuitenkaan koskaan lue kun taas laiskottaa.

Jotain asiaa oli mutten muista mitä. Epärehellinen olo, tätä kirjoitusta ei ole syytä julkaista. Kaista.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Ihan turhaa
24.08.2006 - 21:00

Rekiajelu suuntautui tänään Aavasaksalle. Katsoin Annikki Kariniemen patsaan hameen alle ja ihailin maisemia. Mieleeni ei tullut kuolemattomuuksia kun näin vesistöt ja vaarat, mutta mietin kuolemaani pitkospuita astellessani, juuri kun Maupertuisista kertova tiedote tuli männyn takaa näkyviin.

Paluumatka suuntautui Sihtuunan ja Arpelan kautta, menimme ohitse tai läpi Varejoen, tuon Paasilinnan klaanin lähtöpisteen, joka toisaalta on Petsamossa, mutta sinne on hankalampi mennä. Samoihin aikoihin Pluto pudotetiin planeettojen joukosta.

Aamen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Spämmiä.
24.08.2006 - 15:22

Valitan, mutta jouduin laittamaan sanatarkistuksen päälle kun Tartuffe ja kumppanit niin innokkaasti tykkäsivät blogistani että lähettelivät kommenttia ja kommenttia ja kommenttia.

Itse ja henkilökohtaisesti olen usein ollut vaikeuksissa sanatarkistuksen kanssa, olen sokea ja kana.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

Päivän tapahtumia
21.08.2006 - 19:42

Kerrankin kirjoitan mitä olen tehnyt (tänään). Kävimmä nimittäin Seskarössä, tuolla Ruotsin puolella saaressa, jonka hiekkaisella uimarannalla lisäksemme ei ollut ketään. Se oli miellyttävää. Merituuli korvensi kipeää hartiaani ja laineet löivät rantaan, kenties ihan jarkkolaineet... Muutama karavaanari oli leirintäalueella, parksplatzilla ruotsinrekkareissa Volvo (kansankodin auto).

Seskaröhön piti aikoinaan perustaa Tornion kaupunki, nimittäin vuonna 1620, mutta Tornionjoen suistossa olevat porvarit eivät suostuneet muuttamaan edulliseen satamapaikkaan Seskaröhön vaan jäidä jämittöivät kuninkaan tahtoa vastaan tänne helvetin itikkarikkaaseen deltaan. Seuraavana vuonna oli Kustaan nostettava kädet pystyyn ja annettava kaupunkioikeudet soiden ja Tornionjoen sivujokien keskelle, kaikinpuolin epäedulliseen paikkaan.

Varmaan jos Jumala on olemassa niin ei hänkään pysty Tornion porvareita vastustamaan, jos siihen ei pystynyt edes Suur-Ruotsin kuningas. Erno Paasilinna on kirjoittanut Tornion himmeästä menneisyydestä ja arvostellut kovin Tornion porvarin mentaliteettia. Onhan se niin, että Tornion porvari on harvinaisen vittumainen ihmiseläin, mutta jotain jännittävää hänessä kuitenkin on, semmoinen vastarannankiiski että ainoastaan hän pystyy sietämään vieressään hirveitä kemiläisiä.

Kaiken lisäksi Tornion porvari asuu Ruotsissa vaikka on Suomessa, Tornion porvari on vallannut Ruotsilta saaren ja asuu siinä. Ilmeisesti kuussakin on Tornion porvarin jalanjälki, ennen Armstrongia painettu.

Paluumatka Suomeen oli mielenkiintoinen. Kävimme Lukiokadun valinnassa, Suomen tuottoisimmassa kaupassa, jonka miellyttävä kassapalvelijatar oli kohtelias niin kuin aina. Kulmalla ei ollut Ipiä, yhtä kaupunkimme nähtävyyksistä, joka välillä luulee minua pojakseen. Se on kaunista. Myös Tornionjoki välpehti positiivisesti jokea vanhaasiltaa ylittäessämme.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Sekava kirjoitelma (voi ohittaa)
21.08.2006 - 16:35

Ihmiskunta se on ihmeellinen, kun jaksaa kehitellä uusia asioita, olla luova. Tuli internet ja heti perään viirukset, matoiset, Troijan hepoiset ja spämmit ja muut. On se jumalauta ettei koskaan saa olla rauhassa näiltä mulkeroilta, jotka pilaavat kaiken.

Muistamme heidät toki koulunpihalta, nämä vitsikkäät pilailijat eli pilaajat, joiden ohtaan pitäisi iskeä pilkkakirves ja äkäseen! Tällainen ihminen kertoo jännityselokuvaa aloittelevalle murhaajan ja on teostaan niin saatanan tyytyväinen että harmittaa... Voi saakeli.

Olen sanonut että elämä on popup-ikkuna. Saattaa se olla. Lähimmäinen on Troijan hepoinen, tuo kavala roikale, joka odottaa, että pääsee luikertelemaan vaivalla ostettuun (käsirahalla) tietomasiinaasi ja tekemään siellä tuhojaan.

Tämä oli tämmönen maanantaipurkaus, kun eilen piti kirjottaa sunnuntaiessee, joka jäi väliin. Kaverini sanoi kerran rehtori Ihamuotilan kirjoituksesta Yliopisto-lehdessä, että se oli semmoinen rehtorin sunnuntaiessee. Ehkä ensi sunnuntaina kirjoitan sunnuntaiesseen, aiheena voisi olla "Fennomania ja venäläiset" tai jotain siiheen suuntaan... Sitten haluisin hakea kirjastosta Kemppisen väitöksen, jota siellä ei ole, joten en hae, mutta on siellä monia muita kiveriä kirjoja, esimerkiksi tämän nuoremman Vilkunan isoviha-tutkimus.

Päätalo on tällä hetkellä harjannostajaisissa ja tietty vieraat naiset mielessä. Eilen minulle esitettiin, että Laina Päätalo on psykopaatti ja niin se taitaa olla. Ei hänen taustallaan ole alkoholismia, tietääkseni, joten miksi hän alituiseen kiusaa Kalle-parkaa nuuhkimisillaan? Laina ei ole vielä älynnyt, että Kallen ongelma ei ole viina vaan vittu, jonka perässä Kallio-poika juoksoo suoro oikosena... Tai ehkä Laina on älynnyt, muttei tietoisella tasolla ja haluten kieltää totuuden ja ärmistelee juomisesta...

Naapurin parvekkeella kerätään pulloja, arvatenkin kaljapulloja. Lapset täällä keräilevät niitä pihoilta. Arvatenkin kaljapulloja, enimmäkseen. Vasen korva on lukossa, joten en kuule juuri mitään, koska oikea korva komppaa vasentani myötätunnosta, saakeli. Eilen oli vielä Elisa-liittymä kiinni etten päässyt sitä juopon sunnuntaiesseetä kirjoittamaan, mutta onneksi teeveestä tuli yleisurheilua ja kommentaattorina oli itse Nitti Nuuttila, joka valoi uskoa tulevaisuuteen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Tojellisuuvvesta
18.08.2006 - 16:15

Täytyy minunkin puuttua tähän < 08 2006 karrikokko.blogspot.com> kun vielä olen lukenut Päätaloa viime päivinä. Vesa Karonen on ilmeisesti seonnut lopullisesti, joka oli odotettavissa mutta että se tapahtui näin on kuitenkin yllättävää. Olen nauranut Karosen kritiikeille vedet silmissä vuosikausia, mutta kieltämättä pikkasen vituttaa miten hän kohtelee esikoiskirjailijaa.

Onneksi en itse aio kirjailijaksi, joten murheenani eivät tule koskaan olemaan Karosen ja Petäjän kaltaiset mulkut, joille Helsingoerischer Beobachter on suojatyöpaikka, josta käsin he voivat esittää näsäviisaita kommenttejaan, joiden avuton ivallisuus tuo mieleeni ala-asteen tarkkailuluokkalaiset. Tekisi mieleni sanoa: nämä jätkät eivät pärjäisi "oikeassa elämässä".

Eikö Karosen akan poika tiennyt, että Levola on Kirjailijaliiton puheenjohtajan poika? Taisi sattua Veskulle pikku lapsus, mutta mitäs siitä, Saska varmasti taputtaa olalle.

Toinen eikö: eikö Karonen muistanut miten hänen jumalaansa Päätaloa kohdeltiin, esimerkiksi HB:n taholta? Karonen itki, ettei Iijoki-sarjan päätösosaa edes arvosteltu, mutta eipä ole kummoinen muisti tällä Päätalonsa ulkoa lukeneella pässinpäällä.

Sitten vielä "todellisuudesta". Vesku, kuunteles tarkkaan: Päätalon Iijoki-sarja on fiktiota, Päätalo on itsekin asian möläyttänyt jossain hänelle tehdyssä kumartelukirjassa; tapahtumien runko voi olla tosi, mutta sisältö on eri juttu, kysy asiaa vaikka "Lainalta" tai Jokijärven ukoilta ja akoilta, heillä saattaa olla eri näkemys "todellisuudesta".

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

Väitös
17.08.2006 - 15:50

Mitä? Aurinko ei paista. Jo on inhottavaa, taas sateinen kesä. Kaarlo Alvar ei ole vielä päässyt Jokijärvelle isänsä Herkko-Hermannin kanssa riitelemään, mutta olen selaillut sen verran että yöpakkasella Kalle harjoittaa pientä syntiä kotikylän tytön kanssa. Todella pientä, etenkin Päätalon mittapuussa. Kaverihan juoksee vieraissa tämän tästä eli kerran 500:ssa sivussa, joka on paljon kun kertojana on maailman toiseksi laajimman omaelämäkerran tekijä. Kuulemma on yksi laajempi, Lasse Koskela valaisi meitä viimesyksyisessä Parnassossa, muttei kertonut kuka tämä japanilainen hurja on.

Koskela oli äkämystynyt muuan Jenni Janatuisen Päätalo-kirjaan, jonka haukkui aika kiitettävästi. Kulmilla puhutaan että Koskela on rusikoinut muitakin kirjailijoita viime aikoina. Tästä tulee mieleen Nyt-liitteen televisioarvostelija, joka oli vuosituhannen vaihteen tienoilla aivan helvetin vihainen ja raivosi jokaisesta kuvakulmarikkeestä. Ihmettelin että mikä sille on tullut, mutta sitten luin että hänen väitöskirjansa tarkastetaan Helsingin yliopiston Päärakennuksen luentosalissa XII. Ei ihme, että oli nainen ollut pikkasen hermona!

Voisi olla hyvä sääntö, että älä lähesty väittelijää. Täälläpäin heitä ei paljon olekaan. Miten sitä on uskaltanutkaan astella yliopiston ovista sisään, kun vastaan on saattanut tulla paranoidinen ja raivohullu väittelijä, joka epäilee juuri sinun kavaltaneen vastaväittelijälle muutamien lähdeviitteiden fiktiivisen luonteen? Nuorena sitä on uskaltautunut moneen.

PS: Masiina toimii taas kuin unelma. Viirukset, matoiset ja Troijan hepot on torjuttu!

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Piätalo
16.08.2006 - 15:24

Ihan hirvittävää ja karseeta kun on ollut masiinan kanssa ongelmia eikä ole voinut kirjoittaa älyttömyyksiään blogiin. Sen sijaan olen lukenut, miten kova työmies oli Kalle Päätalo. Työkaverinsa Villen kanssa he menivät Ikaalisten metsiin tekemään savottakämppää, ja kortteeritalossa on jo juotu sahtia ja Kalle poiminut marjoja. Tai "Kalle", jos yritetään erottaa kirjailija Kalle ja romaanin "Kalle" toisistaan.

"Kalle" joi sahtia vain lasillisen, että olisi mieliksi vittumaisen oloiselle "Laina"-vaimolleen, joka tosin ei ole paikalla, mutta 50 kilometrin päässä Messukylässä. Rappuset on kävelty, naulat lyöty lautaan, muistot muisteltu jo moneen kertaan, enkä ole kuin sivulla 168. Ehkä tuo jatkuva toisto ja yksityiskohtainen ja samalla sekava kuvaus on mikä vetää tekstissä eteenpäin. Lisäksi "Kalle" on pikkasen reppana, aina pitää yrittää ja näyttää, ja lopuksi hävetään kun on hölmöilty.

Kai tuo Iijoki-sarja on luettava. Yli puolenvälin jo ollaan, mutta kaksi osaa on jäänyt välistä. Täytyy korjata tilanne. Aasinsiltana: hyppii se kirjailija Päätalokin, esimerkiksi Siiranmäen vankileiriajat yli, vaikka niihin jatkuvasti viittaakin. Selityksenä Päätalolla on, että hän kuvannut jo toisessa kirjassa Siiranmäen, mutta eikö nämä muutkin asiat ole jo kuvattu?

Täytyy jatkaa lukutouhuja. Tässä osassa "Kalle" vielä käväsee Jokijärvelläkin, saapi nähdä, mitä isä-Hermanni puheloo.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Laajasta proosasta
11.08.2006 - 19:36

Miten voi olla mahdollista että Mika Waltarin kaltaista myötäjuoksijaa sanotaan humanistiksi? En ole usein havainnut, että Natsi-Saksan aulista hyväntekijää sanottaisiin humanistiksi. Miestä, joka sanoi jotenkin salaisesti olleen vasemmistolainen 30-luvulla. Hän ilmeisesti oli salaisesti paljon. Ottakaa jo pää pois perseestänne ja nähkää ettei Waltari ollut "humanisti", vaan vallanpitäjiä nuoleskeleva surkimus.

On tämä ihmeellinen maa. Koskenniemi tunnustetaan kusipääksi, muttei tätä naurettavaa tuultenhaistelijaa, Horst Wesselin suomentajaa, joka toisen maailmansodan aikana munasi itsensä kenties pahemmin kuin keskimääräinen suomalainen... "humanisti". Siellä oli Haaviot, Jutikkalat ja muut hölmöt, jotka pitää muistaa kulttuurihistorian tentissä.

Sillanpää sanoi hullujenhuoneella Waltarille, että "minä olen täällä kun sain Nobelin ja sinä kun et sitä koskaan saa". Hyvin sanottu. Saarikoski moitti Sillanpäätä monisanaiseksi, muttei siitä voi syyttää Saarikoskea, koska hän oli 50-luvun ja Anhavan lapsi (plus Simo Saarikosken ja äitinsä, jos äitejä lasketaan miehisessä maailmassamme). Sillanpää onkin suuri kirjailija, avoin ja häikäilemätön, joka Herttoniemessä jäi tyttärensä jalkoihin, joka ilmeisesti oli myös verbaalisesti lahjakas, en tiedä, koska en tiedä.

Luin eilen parin vuoden tauon jälkeen Päätaloa, nyt Iijoki-sarjan 15. osaa, jossa varmaan kohta aletaan jauhaa Waltarin kirjoitusoppaasta. Iijoki-sarja oli loistava sodan päättymiseen saakka, mutta seuraavat osat vaikuttavat hutiloiden tehdyiltä, myös kustannustoimittajuksellisesti, kirjoitusvirheitä on paljon. Kunnan jauhot ja Täysi tuntiraha, osat kolme ja neljä ovat upeita, ne ovat klassikoita, kuten kerrankin oikeassa ollut Karonen sanoi.

Enka sano muuta enkä sano muuta enkä sano muuta kosken viitsi.

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

Katsoin otsikoita
11.08.2006 - 19:01

"En mä muuten sen kanssa olis, mut kun sitä on niin kiva panna."

Ihme ettei avioliitto kestänyt. Tai kestihän se kymmenisen vuotta. Hieno saavutus, ihan olympiahopean arvoinen.

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Harmin harmi
11.08.2006 - 16:26

Viitaten Kemppisen päivän postaukseen totetan harmikseni etten enää kuljeskele Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan Historian laitoksen käytävillä, joita on itse asiassa vain yksi, mutta monikko kuulostaa paremmalta. Siellä sitä näki monenlaista elävää.
Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

Välittäminen
10.08.2006 - 16:44

täältä tulee teetä ja sympatiaa
tai ainakin teetä
miksi nuori mies on täällä
vähän sydänvaivoja
ei kai sitä kukaan usko
huonetoveri paskoi housuunsa
en vastaa puhelimeen
tiedän jo
minä näköjään saatoin
täältä tulee teetä ja sympatiaa
tai ainakin teetä
minä
häpeän
paljon
en
enää
jaksanut
mutta
epäonnistuin
sitä
kadun
loppuikäni
täältä tulee teetä ja sympatiaa
tai ainakin teetä
juuri tänään en jaksaisi juttujasi oi perushoitaja
sillä kaltaistesi takia haluan pois täältä
teetä ja sympatiaa voi vittu

***

Kuulin tämmösen jutun, että hoitaja oli kaverille, jolta oli ranteet auki ym. hölissy "että täältä tulee teetä ja sympatiaa tai ainakin teetä". Tietenkin hoitajalla oli raskasta mutta silti. Kai joku raja voisi olla?

Kategoria: Runotorstai 7 kommenttia Kommentoi

Simojoki
09.08.2006 - 14:35

Joskus olen yrittänyt kirjoittaa mahdollisimman perverssisti. Elliskin kävi oksentamassa Amerikan Psykoa kirjoittaessaan mutta minä en käynyt. Oksentamiset ovat pientä mutta ihmiskunta suurta. Monilla ihmisillä on vaikeuksia erottaa fiktiota faktasta, eli jos muuan Bret Easton Ellis kirjoittaa minämuodossa murhaajasta niin lähimmäisen päässä raksuttaa siihen tyyliin että ahaa, tämä saatanan Ellis on murhaaja. Salamankin kimppuun oli joku "tiedostava" (elettiin 60-lukua) rynninyt, kun Salama "oli käynyt minämuodossa vieraissa". Oli se vissiin muutenkin käynyt.

Nerokas oli veto, joka löytyy lakikirjastakin: enää ei puhuta Jumalan pilkkaamisesta, vaan uskovien tms. tunteiden (tms.) loukkaamisesta. Tämän semanttisen taikatempun historian haluaisin lukea, vaikken ottaisikaan kirjaa autiolle saarelle.

Piispa Simojoen lapsenlapsi vai oliko lapsenlapsenlapsi oli lukiossa luokallani. Emme puhuneet uskon asioista vaan maallisemmista, sanoisinko salamallisista aiheista. Joskus olimme hiljaa. Välitunnilla Simojoki sytytti suunsa eteen palavan pensaan. Itse olin huutavan ääni korvessa, josta aamuisin raahauduin kouluun.

Simojoelle oli Keravalla tarjottu huumeita mutta hän oli kieltäytynyt. Simojoki piti huumeista esitelmän terveystiedon tunnilla ja hänen ulosantinsa oli erinomaista, ilmeisesti sukuperinnön ansiosta. Hän oli muutenkin hyväitsetuntoinen ihminen, josta miesten kylkiluut pitivät. Minusta ei pidetty mutta Simojoen siivellä saatoin välillä päästä hyviin tuloksiin. En kuitenkaan lyönyt kunniajuoksua vaikka pääsimme lasten lipuilla pesäpallo-otteluun 18-vuotiaana, kun Simojoki asian esitti lippuluukulla itsevarmasti.

Meidän luokalta ei tainnut tulla yhtään pappia. Varmaan jokunen perverssi kuitenkin, muilla elämän aloilla. Lukiossa oli se hyvä puoli ettei se ollut peruskoulu.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Maanantai helvetissä
07.08.2006 - 17:41

Lihava nainen kulkee koivujen takana. Täällä noin 60 prosenttia ihmisistä on reilusti ylipainoisia, loput ovat reilusti alipainoisia. Lihavuus ei meillä kerro hyvinvoinnista, se kertoo pahoinvoinnista.

Viisivuotias lapsi, joka paljastui tytöksi (kuulin hänen nimensä) istui taas asfaltilla apaattisena eikä välittänyt vaikka äitinsä pyysi tulemaan mukaan. Isosiskolla oli iso maha. Äitiä en pystynyt katsomaan, isästä en tiedä.

Ihmisille ei ole olemassa viikonpäiviä, ainoastaan rahantulopäiviä ja velanmaksupäiviä. Monet ovat lähdössä Ouluun, en ole vielä kuullut että kukaan olisi päässyt.

En ole nähnyt kansanedustajaamme Hannes Mannista täällä koskaan. Haluaisin kutsua hänet esimerkiksi J:n luokse illanviettoon, jota vietetään jo kolmatta vuotta. J:llä myös aamut ovat iltoja, iltaa koko elämä, hyvää iltaa.

Näillä ihmisillä ei ole laajakaistaa, eivätkä he tiedä mikä on 3G, en tiedä minäkään. He eivät lue Erkki Tuomiojan kirjavinkkejä, heistä kaikki poliitikot ovat perseestä eivätkä he ole kokonaan väärässä. Eivätkä he ole hyvinvointiyhteiskunnan häviäviä haittoja, sillä he lisääntyvät lujaa tahtia, halusit sinä saatanan ääliö sitä tai et.

Kategoria: entiedämiksikutsua 10 kommenttia Kommentoi

Meemi
07.08.2006 - 14:48

Arjentolasta tuli tämmönen kysely:

1. One book that changed your life:
Varmaan suurinpiirtein ensimmäinen kirja jonka olen lukenut, joka oli joko Arto Paasilinnan Isoisää etsimässä tai kirja Derzu Uzalasta. Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu.

2. One book you've read more than once:
Salaman Minä, Olli ja Orvokki.

3. One book you'd want on a desert island:
Joku paksu persoonallisesti kirjoitettu historiankirja, esimerkiksi Russellin Länsimaisen filosofian historia.

4. One book that made you giddy:
Heikinheimon Mätämunan muistelmat.

5. One book that wracked you with sobs:
Hävettää tunnustaa että näitä riittää. Esimerkiksi Pohjäntähden kakkososan loppu on minulle aivan toivoton, viimeinen lause: "Isä oli tullut kotiin." Sota ja rauha on toinen. Tämmöiset eepokset ovat minulle aivan liikaa. Nyt kun tuli Tolstoin urotyö puheeksi niin toivoisin että Adrianin suomennoksesta otettaisiin uusi painos, kun niitä ei löydy divareistakaan.

6. One book that you wish had been written:
En osaa sanoa.

7. One book you wish had never been written:
Muutama tenttikirja oli ihan karmea. Erityisesti Henrikssonin Yhdysvaltojen historia "vitseineen". En muista (halua muistaa) sen nimeä.

8. One book you're currently reading:
Eino Säisän Afrikan tähti, se on ollut lukulistalla noin kahdeksan vuotta ja nyt ajattelin tehdä asialle jotain.

9. One book you've been meaning to read:
Don Quijoten toinen osa. Ensimmäinen oli jotenkin rasittava, mutta olen päättänyt selviytyä jälkimmäisestäkin. Okei on mulla herra Shandynkin seikkailut vielä kesken, vaikka se on ehkä maailman paras kirja niin sitä on luettava hitaasti ja hillitysti, siis minun on luettava, enpä laita omaa heikkouttani yleiseksi elämänohjeeksi, sen yritykseksi.

10. Now tag five bloggers:
En mää viitti, ja näyttäs olevan kaikki tai melkein kaikki tuntemani jo tagattu. Seliseli.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

Finnegans Wake
06.08.2006 - 19:04

Ihmettelin sanan merkitystä, mutta löysin sen täältä:

"Word History: The word giddy refers to fairly lightweight experiences or situations, but at one time it had to do with profundities. Giddy can be traced back to the same Germanic root *gud- that has given us the word God. The Germanic word *gudigaz formed on this root meant 'possessed by a god.' Such possession can be a rather unbalancing experience, and so it is not surprising that the Old English descendant of *gudigaz, gidig, meant 'mad, possessed by an evil spirit,' or that the Middle English development of gidig, gidi, meant the same thing, as well as 'foolish; mad (used of an animal); dizzy; uncertain, unstable.' Our sense 'lighthearted, frivolous' represents the ultimate secularization of giddy."

Vaikka olen asunut vuoden Eglannissa niin en osaa kieltä juuri yhtään. Totesin asian taas luettuani tämän. Mutta on hyvä ettei tiedä mitään niin voi ottaa asioista selvää. En muista kuka mutta joku sanoi että englanti on niin laaja kieli että sanojen merkityksiä on oikeastaan turha etsiä, sillä niitä ei enä ole. Se tulee tästä 'giddystäkin' ilmi, 'giddy' tarkoittaa ihan mitä vain. Suomeksi ei voisi kirjoittaa Finnegans Wakea, koska meillä ei ole kuin pari murretta ja yksi slangi.

"O

tell me all about

Anna Livia! I want to hear all

about Anna Livia. Well, you know Anna Livia? Yes, of course, we all know Anna Livia. Tell me all. Tell me now. You'll die when you hear. Well, you know, when the old cheb went futt and did what you know."

Ja niin edelleen. Tästä on parasta aloittaa Finnegans Wake, ensimmäinen osa, kahdeksas kappale. Tämähän on vielä ihan ymmärrettävää tekstiä, nimittäin. Bernerin Saarikoski-kirjastakin tämä löytyy. Joyce kuuluu niihin kirjailijoihin, joita ei kannata lukea jos diggaa siitä mistä muutkin tai ei osaa erottaa ns. todellisuutta ns. sanoista, eli kirjailijaa henkilöhahmoista. Vaikka olihan Joyce pervo, mutta aika monet ovat, ihan kunnon ihmisetkin, he eivät vain kirjoita siitä romaaneja. Syyllinen on se joka tunnustaa.

Onhan meillä suomennostakin Finnegans Wakesta, tosin vasta pieni pätkä mutta kuitenkin. Toivottavasti Markku Eskelinen ei kovin suutu käännöksestä: "Muistaakseni vain vähän aikaa sitten on tehty typerä yritys kääntää Finnegans Wake ranskaksi käyttämällä arvontaa ja sattumafunktiota. Ei siis oikein ole tajuttu että Finnegans Wake on eräänlainen kone tai assemblage joka pitäisi kääntää toiseksi koneeksi..." jne. jne. (Digitaalinen avaruus, s. 62)

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

En hauku Saarikoskea
06.08.2006 - 16:42

Pentti Saarikoski kirjoittaa talvella 1968-69 (Toipilaan päiväkirjat, s. 127):

"Menin Hesperiaan verinäytteitä ottamaan, mutta olin tunnin myöhässä. Sairaalaan oli pyrkimässä hoitoon mies, joka sanoi että jos häntä ei oteta sisään, hän menee ja tappaa jonkun miehen; hän näytti puukkoa, jonka oli juuri hankkinut. Häntä ei otettu hoitoon. Kävelin hänen kanssaan puiston läpi, hän vain toisti sitä samaa: 'Kohta on yhdeltä mieheltä Sörkässä henki poissa, ja se on noiden syy.' Olisiko minun pitänyt pyytää hänet Primulaan kahville?"

Eli nyt tiedämme, että jo 60-luvulla ei ihmisestä välitetty. Mieleen tulee Anna-Leena Härkösen sisaren kohtalo, häntäkään ei otettu hoitoon vaikka uhkasi itsemurhalla. Kun menet lääkäriin, sinun on vähintään kaksinkertaistettava vaivasi, muuten sinua ei kuunnella lainkaan. Tämä on kaikkien tiedossa, ilmeisesti myös lääkärien, hoitajien, sosiaali-ihmisten ja muiden, joten eikö tätä perkeleen pelleilyä voisi lopettaa ja puhua joskus asiaa. Ilmeisesti ei, on kiva pelata toisten ihmisten terveydellä ja hengellä, eikä kukaan ole vastuussa mistään. "Emme voineet tietää, potilaita on niin paljon." Haistakaa paska. Ai niin, nykyään ei ole enää potilaita, on "asiakkaita", sairaaloista tullee terveelöitä kymmenen vuoden sisällä.

Eilen käveli pikkutyttö, arviolta viisivuotias, paljain jaloin parkkipaikalla, jonka asfaltti suorastaan kiiltelee lasista, joka on pääosin ruskeaa. En sanonut mitään. En välittänyt. Alan oppia tavoille.

Saarikoski haluaa Suomesta pois, pääsee vuonna -75. Sivu 137 on hyvin paljastava, siinä kerrotaan Tuula I:stä, M.A. Nummisesta, hyvinkääläisestä ryypyntarjoajasta ja lopussa suluissa: "Koko ajan pyörii mielessäni ajatus, että lähtisin johonkin Suomesta pois." Surullista kerrontaa, melkein 40 vuotta myöhemmin tilanne on muuten sama paitsi pahempi, olen itsekin kävellyt sammuneiden yli. Saarikoski kirjoittaa kauniisti, koskettavasti, en tiedä kenenkään muun pystyvän samaan vaikka olen lukenut pääosan maailmankirjallisuuden nykyisistä ja tulevista klassikoista.

Sivu 173, klassinen sitaatti: "En tiedä kuka olen jos en lue sitä lehdistä." Kannattaa myös lukea edelliset lauseet, miten tilanne juontaa lapsuuteen, hän tietää sen, myöntää sen, siihen eivät monet pysty. Pitäisi siteerata koko kirja niin loistava se on. Koska saamme lukea lisää?

Mitähän Lasse Sammalistolle kuuluu? Onko hengissä? Saarikoski haukkuu hänet päiväkirjoissaan noin joka toisella sivulla, se on osoitus ystävyydestä, ihan kaikille ei voi ärhennellä, Saarikoski taisi käydä lyömässäkin Sammalistoa. Kuollut näyttäisi olevan. Lintumiehiä niinkuin Linkolakin.< A>

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Lyhyt historia noin kaikista. Sisältää asiavirheitä. Ensimmäinen luku
05.08.2006 - 14:08

Matti Viikarin ainoa virhe oli kemiläisyys. Kuusi laudaturia oli erhe. Tullessani opiskelemaan Viikari oli juoppoparantolassa, joka auliisti meille kerrottiin mutta samalla kohkattiin että se on salaisuus. Kaikki tiesivät, kukaan ei puhunut, elämme Suomessa.

Hän oli todellakin legenda jo eläessään ja kaiken lisäksi aidosti humanisti, pasifisti ja mitä kaikkea. Tarinan mukaan hän oli menossa kuultavaksi aseistakieltäytymisensä johdosta tai lähinnä koska hän halusi kieltätytyä aseista ja harkittiin onko hän siihen sovelias, kun kaupungilla tuli vastaan toinen juoppo Matti Wuori. Käsittääkseni kohtaaminen on tapahtunut Aleksilla mutten ole varma. Joka tapauksessa Wuori innostui Viikarin matkasta julistaen, että Viikari tarvitsee tuekseen asianajajan.

Perillä Wuori sammui sohvaan. Viikarilta kyseltiin asioita ja kohokohta saavutettiin kun sotilaspastori kysyi, mitä Viikari tekisi jos hän olisi Kaivopuistossa kävelemässä vaimonsa, äitinsä, tyttärensä jne. kanssa ja puun takaa tulisi mies uhaten puukolla. Oikea vastaus olisi ollut että aseistakieltäytyjä juoksee karkuun, mutta Viikari sanoi epäilevänsä, että "se mies olette te". Samassa Wuori heräsi ja alkoi (raivoisasti) taputtaa käsiään.

En koskaan tavannut Viikaria vireessä, hän oli jo melkein haudassa. Ihastuttavaa oli seurata, miten laitoksen nuoret tutkijat savustivat tätä aitoa humanistia ulos, etunenässä eräs vastenmielinen teknokraatti-koripallisti, joka pitäisi viedä saunan taakse ellei ole jo viety.

Viikari oli huonossa kunnossa. Hän paskoi housuunsa. Vippasi opiskelijoilta. Tukea hän ei saanut mistään, paitsi Matti Klingeltä, joka myös on aito humanisti. Minulla piti olla seminaariesitelmä tiistaina enkä tietenkään saanut työtä palautetuksi perjantaina. Maanantaina vein sen laatikkoon ja lähdin kuppilaan. Siellä minulle sitten kerrottiin että Matti Viikari on kuollut. Elettiin marraskuuta, saattoi olla jo joulukuukin.

Syksyn seminaarissa Viikari sanoi fraasin, joka hänen suustaan kuultuna tuntui todelta: "Enemmän kuin kirjoista olen oppinut rakkaudesta naiseen." Mietin usein Auli Viikaria, johon Saarikoskikin oli ihastunut. Mietin Käpylää ja siellä pasteerailevaa historioitsijaa, jonka muistolle otan juuri nyt Olvia.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Päivitttelyä
04.08.2006 - 15:52

Kysymyksiä ja vastauksia -palstaa päivitetty. Laitan sinne lisää kunhan kerkiän, noin kolmekymmentä on jonossa. Näitä perinteisimpiä haistavittuja laitan vain näytteeksi, en kaikkia (noin sataa kappaletta).

Kategoria: blogosfääri 3 kommenttia Kommentoi

Tapa epäjumalasi
04.08.2006 - 14:32

Epäilen kuusia, terästä, hiekkaa, koivunlehtiä, omakotitaloja, takkeja, kantarelleja, valkoista, korkkeja, suklaata, selkiä, cd-koteloita, verhoja, kannuja, kahvia, tiiliä, televisioita, pöytiä, levykkeitä, mattoja, tauluja, nurmikoita, lattioita, margariinia, laukkuja, lompakoita, tuoleja, pölynimureita, pahveja, luontoa, helloja, deodorantteja, rahoja, kirjoja, radioita, lautasia, muoveja, lastuja, kattiloita, nimiä, kukkia, naapureita, piippuja, buddhaa, kynttilöitä, lääkkeitä, maitoa, ruotsalaisia, lankkumaalareita, tamperelaisia, aikakauslehtiä, asioita, kanaloita, pannuja, ämpäreitä, paitoja, keramiikkaa, laivoja, sarjakuvia, merta, housuja, aasintammoja, reikiä, tarinoita, Terijokea, olutta, oksia, vivahteita, syntymäpäiviä, rakkautta, Kwai-jokea, kivihiilivoimaloita, päiviä, kyniä, ovia, telineitä, tehtaita, venäläistä kuohuviiniä, Robbe-Grilletin romaania Labyrintissa, kauneutta, laastareita, liikennemerkkejä, Nobelin kemianpalkinnon saajia, harjuja, keuhkotautia, välikattoja, kapioita, Kaltiota, kaltioita, dosentteja, kaakeleita, kaikkia listoja, nauloja, ja muutamia muita kohtuuttomuksia suurista virheistä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Matka
04.08.2006 - 13:43

yllättävästi kuulen heinäsirkat
vielä tänä kesänä luulin olevani valmistautunut elämään
vanhuus on silti iskenyt pilkkansa minuun
ei jumalauta olen väsynyt ja lopussa
minusta enää ole mihinkään uusiin tavoitteisiin
saasteet ja iäisyys vievät sirinän paratiisiin
ei ole mahdollisuuksia tavoittelin kuuta
taivaalta tyydyin tähdenlentoon lääkärin pöydällä
makaan saksanpaimenkoirat kiertävät minua
tohtori Destouches antaa piikin lopettaa
tämän naurettavuuden

***

tohtori Destouches on Louis-Ferdinand Céline, jonka avausromaani on suomennettu nimellä Niin kauas kuin yötä riittää. Hän piti saksanpaimenkoirista ja toimi köyhäinlääkärinä Pariisiin esikapungissa. Céline ja Hemingway kuolivat peräkkäisinä päivinä heinäkuun 1. ja 2. päivä 1961. Enkä todellakaan muista kumpi kumpana. Mietin runolle kahta nimeä: "Reissu yön päähän" ja "Tour de France".

Kategoria: Runotorstai 3 kommenttia Kommentoi

Lyhyt historia noin kaikista. Sisältää asiavirheitä. Johdanto.
03.08.2006 - 17:33

Seuraavia esseitä kirjoittaessani mielessäni on ollut kysymys, miten monta ihmistä Hitler eläissään tappoi niin sanotusti omin käsin. Ehkä ensimmäisessä maailmansodassa? Keskitysleireillä Hitler ei vieraillut ja Himmlerillekin tuli visiitillä hiki. Stalin oli tappaja, vaikkei tappanutkaan vaimoaan, joka sopisi hienosti draaman kaareen, mutta valitettavasti näissä esseissä keskitytään tosiasioihin.

Olen valinnut esitettäväkseni muutamia julkisuuden henkilöitä, jotka olen tuntenut tai ainakin teokseni jälkeen voin siirtää tuntemiseni menneeseen aikamuotoon. Paljastan ja revin ja raavin, mutta itsestäni en kerro mitään. Olen viaton sivustakatsoja.

En rasita lukijaa lähdeviitteillä, joista ovat kiinnostuneet vain historiantutkijat ja hekin hyvin vaihtelevasti. Sanon silti, että tämä historia on raastuvanoikeus, josta ei voi valittaa mihinkään, täältä lähdetään vain saunan taakse.

Kaikki kertomani on totta, itse näkemääni, kuulemaani, tuntemaani, ylipäänsä kokemaani. En ole maanikko. Lopultakin saadaan tietää totuus.

Koska en tunne itse ja henkilökohtaisesti julkisuudenhenkilöitä, ainoastaan juuri ja juuri Kuka kukin on -teokseen päässeitä professoreita, kaikki eivät ole päässeet siihenkään, niin suurta yleisöä esseeni eivät kiinnostane. Tane. Seuraavat kahdeksan tositarinaa ovat täyttä roskaa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Lyhyt historia noin kaikista. Sisältää asiavirheitä. Esipuhe.
03.08.2006 - 11:11

Mikseivät kaikki kirjoittavat ihmiset pidä blogia? Toivottavasti akateemisissa virantäytöissä bloggaaminen otetaan huomioon etuna (luulen että se otetaan huomioon haittana). Tänään(kin) oli Kemppisellä mielenkiintoinen kirjoitus, josta opin monenlaista; tosin olen kuullut ihmisistä jotka eivät pidä oppimisesta, mutta luulisi ainakin sivistyneiden eli oppineiden olevan kiinnostuneita (oppimisesta).

(Vaikka Petri Tamminen on kieltänyt sulkeet, mutta tuskin sulkeisia, niin käytän niitä jos siltä tuntuu. Mitä nämä modernistien juoksupojat eivät ole kieltäneet?)

Panu Rajalan verkkopäiväkirjaa luen mielelläni, se on jotenkin, sanoisinko, hämeenkyröläinen. Ymmärrän että Rajalan kaltainen persoonallisuus hermostuttaa kyläyhteisöjä, esimerkiksi Hämeenkyröä tai Tampereen yliopistoa. Helsingin yliopisto on jo kaupunki. Akateeminen on myös Sedis Blog. Vaikka siitä helvetin hammassärystä teki mieli sanoa ettei se ole minun päänsärkyni.

Muutamat ovat lähinnä kommentoijia eivätkä kirjoittajia. Jotkut tekevät molempia. Suurin osa ei tee mitään. Itse välillä intoudun kommentoimaan mutta sensuroin huonoa luonnettani mahdollisimman paljon ettei kukaan suutu. Omassa blogissani sanon sitten mitä tahansa.

Pääskyset lentävät ulkona (joskus myös sisällä) ja taivas on sininen, väri kuulemma johtuu ilmakehästä, lähdekirja on kolmen metrin päässä enkä viitsi tarkistaa. Ostin sen toissa joulukuussa Stanstedin lentoasemalta, A Short History of Nearly Everything, löytyy jo suomeksin ja sisältää asiavirheitä, näin olen lukenut. Kemppinen kaipailee juoruilevaa elämäkerrastoa, joku ehdotti että minun pitäisi se kirjoittaa, vaikken tiedä tärkeistä henkilöistä juuri mitään, mutta tuskin se työtä hankaloittaa, voi keksiä edifioivia yksityiskohtia omasta päästään. Lyhyt historia noin kaikista. Sisältää asiavirheitä.

On muuten mielenkiintoista, miten herkästi ihmiset sanovat toista (eli MINUA!) valehtelijaksi. Eräällä Y:llä oli julkisesti tapana moitiskella puolisoaan X:ää (nimet muutettu, ehkä) idiootiksi, mutta kun asiasta kerran muistutin, olin valehtelija. Joku voisi suuttua jos kutsutaan valehtelijaksi. En muista suutuinko.

Kategoria: entiedämiksikutsua 7 kommenttia Kommentoi

02.08.2006 - 19:10

yllättävästi kuulen heinäsirkat vielä tänä kesänä
vanhuus on silti iskenyt leimansa minuun
ei jumalauta minusta enää ole mihinkään
saasteet ja vanhuus vievät sirinän
tavoittelin kuuta taivaalta tyydyin vähempään

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Maineemme on mennyttä
02.08.2006 - 16:13

Juuri tätä emme olisi halunneet tietää. Nythän voi joku luulla, että elämme rasistisessa maassa kun ulkomaalaiset (lue: entisen Neuvostoliiton alueen kansalaiset, arabit ja afrikkalaiset) tekevät enemmän rikoksia kuin umpisuomalaiset. Minäkään en ole koskaan nähnyt kamelinajajan lapsenlasta kapakassa jaffa kourassa odottelemassa, että Suomi-neito tulee humalaan. EN KOSKAAN. Ja jos olen niin kyse on vain kulttuurieroista eikä muusta!

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi
Suomettuminen
31.07.2006 - 09:21

Kemppisen blogissa mainitaan tänään Suomen ja Viron suhteista ja siitä toimiko Suomi oikein vai väärin Viron suhteen Neuvostoliiton aikana; on ollut puhetta siitäkin oliko Kekkos-Suomi passiivinen, viime päivien kommenteissa on ehkä mainittu jopa sana 'suomettuminen'... Vaikeaselkoisen johdantoni jälkeen menen itse asiaan:

Oliko suomettuminen oikea ratkaisu, vai olisiko kenties pitänyt sanoa Neuvostoliitolle suorat sanat vaikkakin olisi itsenäisyys mennyt 45 vuodeksi ja paljon kärsimystä aiheutunut?

Sillä jossain määrin ainakin minua rasittaa tuo nuoleskelulinja, jota anakronistisesti voisi kutsua "epämiehekkääksi". Katsos kun joskus pikkasen hävettää esi-isiemme teot, Suurisäisemme Kekkosen teot erityisesti. Sitten meillä on vielä kanttia nauraa virolaisille, vaikka tuntuu siltä että lopussa nauravat he emmekä me.

En pidä tästä suomalaisesta renkiasenteesta. Puhutaan maantieteellisistä tosiasioista, mutta unohdetaan itsekunnioitukselliset tosiasiat, joita ei enää tässä maassa ole, kiitos Kekkosen ja hänen peräsuksijoidensa. Olo saattaa olla vielä hyvä, mutta entä 200 vuoden päästä, kun tulevat polvet katsovat 1900-luvun toista puoliskoa. Ja ensimmäistä, jolloin veljeiltiin natsien kanssa... Ei oikein mennyt Suomelta putkeen toisen vuosituhannen päätös.

Olen kuitenkin varma siitä, että "kansan syvät rivit" eivät olleet ja ole samanlaisia paskahousuja kuin poliitikkomme, vaikka Paasikivi puheli jotain kansan ansaitsemista johtajista... Tarkennus: en tiedä olivatko paskahousuja, mutta vallanhimoisia olivat (ja ovat), tässäkin kulkee jonon kärjessä Urho Kaleva Kaljupäämme, joka olisi ollut valmis uhraamaan Suomen itsenäisyyden kunhan vain itse saisi valtaa (ja diplomaattien rouvia). Suomen onneksi koitui se, että Kekkis pääsi tavoitteisiinsa matelemalla, joka toki oli hänelle luontaisin liikkumiskeino. Toisaalta, jos hän olisi myynyt Suomen, jonka hän tietyllä tavalla tekikin, olisimme olleet Viron asemassa ja nyt ei hävettäisi ihan niin paljon.

Mutta mitä tekevät akateemisemme? Heidän pääasiallinen työnsä näyttäisi olevan tapahtuneiden tosiasioiden puolusteleminen, käänteleminen parhain päin. Tavallaan semmoista ajopuuteorian kakkososaa virittelevät, että näin vain pääsi käymään, mutta hyvä että pääsi.

Tuleekohan se Ylikankaan fennomaanit ja suomettuminen -opus koskaan julki? Huhujen mukaan semmoista hän tekee. Tosin kuulin huhun vuonna 2000. Nuoleskelu alkoi jo 1800-luvulla, heti kun Suomesta tuli valtio niin kuin Klinge kansakunnan synnyn määrittelee.

Yliopistolla, missäs muualla (perkele), englannin suullisen kurssilla yhdysvaltalainen opettajamme sanoi että suomesta tulee englantiin kaksi sanaa, joista toisen arvasimme heti, saunan. Toinenhan ei tule suoraan, vaan käännöksenä, se turkaleen finlandization (Finlandizierung).

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Inhottavasta luonteestani
31.07.2006 - 03:39

Huomaan, että ainakin kaksi kolmasosaa seuraamistani blogeista ovat naisten tekemiä. He ovat hyvin tietoisia ihmisiä ja miehenä punastelen kun he kertovat millainen ääliö olen, vaikkakin tiedän jo itsekin olevani niitä huonoimpia ihmisiä. Esimerkiksi viikonloppuna se tuli jälleen ilmi. Puhuin hyvin riettaita. Tosin en tehnyt riettaita, mutta olisin jos olisi ollut mahdollisuus.

Olen naisten kasvattama ja miehenmallini olivat sitä tekoa että jopa minä tajusin ettei niihin kannata luottaa. Näin ollen on luonnollista, että tunnen oloni luottavaisemmaksi naisten kuin miesten keskuudessa, jotka jaksavat jankuttaa autoistaan ja töistään. Minulla ei ole kumpaakaan.

On ihme, ettei minusta tullut homoa. Tai ei se ole ihme, silloin sitä vasta joutuisi olemaan miesten kanssa tekemisissä. Hyi helvetti. Luonnollisesti olen pelotellut miehisiä miehiä homoudellani, mutta hankalaa se on ollut, tosin kerran onnistuin niin hyvin että otin turpaan. Lisäksi olen "isänmaallisille" sanonut olevani kommunisti. Ylipäänsä sanon aina vastaan. Silti olen huono opponentti, en oikein saa mitään irti jostain enemmän tai vähemmän tieteellisestä työstä, mumisen hämäriä ja toivon että respondentti ei suutu.

Kerran suuttui. Sanoin filosofian proseminaarissa Kierkegaard-työstä, että tämmöistä ei olisi Kierkegaard halunnut nähdä. Tarkoitin Kierkgaardin epäakateemisuutta, mutta jotenkin töksäytin hankalasti ja sen jälkeen sain myös proseminaarin vetäjän kimppuuni, joka tosin oli tunnetusti nuija mutta silti.

Tuo proseminaari oli muutenkin älyvapaa. Eräs vanhempi herrashenkilö kailotti, että nuorena sitä ihmiset ovat tyhmiä ja lukevat Nietzscheä mutta sitten toipuvat. Enkä harmikseni muista mistä hän piti esitelmänsä, tuskin kuitenkaan Whiteheadin ja Russellin logiikasta, mutta yksi toinen piti Tractatuksesta, jota tunnetusti en ymmärrä (asiasta on virallinen näkemys, Sussexin yliopiston filosofian opettajan suullinen lausunto).

Kategoria: entiedämiksikutsua 9 kommenttia Kommentoi

Mainostan itseäni
28.07.2006 - 12:21

A vot, tempaisinpa uuden sivupohjan. Komia on. Sanani saavat suurempaa painoa. Herkun sivupohjissa (ks. linkki oikealla) oli muitakin hyviä, mutta tämä jotenkin sopii itsekkäälle luonteelleni parhaiten. Järjestelin kategorioitakin, työ on vielä kesken. Huomasin kauhukseni, että blogissani on kolme "tieteeksi" luokiteltavaa kirjoitusta, tai ainakin kaksi; olin luullut että jauhoin pelkkää paskaa. Ei ihme, että olen menettänyt lukijoita, sijoitukseni painunut Blogilistalla horisontin alle, olenhan tieteillyt vaikka vahingossa mutta silti. Kaduttaa.

Tämän hetken hirvein töllötinmainos lienee se, jossa tytär kysyy äidiltä, että "äiti, mites päiväs on menny" ja äiti vastaa: "Turvottaa. Söin vähän huonosti." Nyt minulta voisi kysyä päivänmenosta, vaikken olekaan isä enkä äiti, ja voin vastata: "Kaduttaa. Bloggasin vähän huonosti." Tiede on pesiytynyt blogiini, mutta kai turvotus jotenkin lähtee.

Seuraavaksi kun minua turvottaa niin en ainakaan Lactalia osta koska mainos on niin järkyttävä. Ylipäänsä mainosefekti saattaa toimia vähän väärinpäin, luulen että näin on monilla ihmisillä. En enää (aina) kuvittele olevani poikkeus, olenhan tehnyt kymmeniä internettestejä ja ikäväkseni olen joutunut huomaamaan kuuluvani enemmistöön, joka saattaa olla äänekäs. Toki on jäänyt tuotemerkki mieleen, Lactal, mutta jotenkin negatiivisessä sävyssä.

Polttava kysymys on, millaisen mainoksen sitä tekisi itsestään? Kertoisko vaan olevansa epäluotettava juoppo, velkainen köyhimys, joka on rikkonut melkein kaikkia käskyjä? Ei tämmösessä paljon mainostamista ole.

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

Poimin Wikipediasta käskyt, en todellakaan muistanut niitä. Lähdetäänpä purkamaan vyyhtiä, mitä kaikkia näistä käskyistä olen rikkonut.

1. Tämä on hankala, sillä minulla ei ole jumalia lainkaan eli en ole syyllistynyt jälkimmäiseen erheeseen, mutta ensimmäiseen kyllä. Puoli rikettä.

2. Kiroilen paljon ja antaumuksella, vaikka tämä "Herra" ei olekaan minun herrani. Luulen että tästä tulee yksi täysi rike.

3. Lepopäiviä en pyhitä, sillä minulle kaikki päivät ovat lepopäiviä. Tai eivät ole. Viime aikoina ovat olleet. Tästä täysi rike.

4. No niin. Yksi rike.

5. En ole tappanut ihmistä, paitsi periaatteessa, sillä olen antanut suostumukseni sikiönlähdetykseen, tosin ei minulta paljon kyselty. Puoli rikettä.

6. Siis onko tässä kysymyksessä oma petos vai osallistuminen toisen petokseen? Jälkimmäinen on selvä peli ja muutenkin olen toiminut aivan sikamaisesti. Rike.

7. Minulla on varkaan luonne. Ja rengin, mutta se ei kuulu tähän. Olen myös toteuttanut luonteitani. Rike.

8. Jos tätä blogia on vähänkin lukenut niin tietää syyllisyyteni tämän käskyn rikkomiseen. Rike.

9. Tavoittelen jatkuvasti lähimmäiseni omaisuutta. Rike.

10. Tavoittelen. Rike tähänkin.

Tulokseni: 9/10. Kahdesta kohdasta sain puolikkaan, muista täydet. Onkohan netissä tämmöistä kyselyä?

Analyysi: Olen syntinen ja paha ihminen, joka ei ansaitse elää. Kaikki kohtaamani vastoinkäymiset ovat olleet minulle oikein ja lisää on taatusti luvassa. Ihmiskunnalle olisi parasta että en olisi ihmiskunnan kanssa tekemisissä ja eläisin erakkona jossain surkeassa paskapäiden lähiössä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

Tulkitsen erästä ikäpolvea
28.07.2006 - 04:37

Pitihän se arvata, niinkuin sanotaan, että Elämän opetuslasten kakkososassa kertoja kuvaa Salmisen mietteitä näin, sivu on 147 (kustantaja Art House): "- - kultturelleimmillaan, kansallis-kirjallisimmillaan hän oli nuoruuden ja keski-iän ennakkoluuloistaan vapautunut härski vitustaja, pukki pitkällä panolla, huorintaja hässimässä. - - Kansalliskirjallisuudesta hän vittuilisi itsensä lopullisesti ulos niillä tosiasioilla jotka ennen vuotta 2020 koituisivat Suomi-nimisen kansallisvaltion tuhoksi - -." Kaunista, ja kuten muistamme 32 vuotta aiemmin Harri Salminen vouhkasi Tukholmassa (Minä, Olli ja Orvokki, s. 443):

"Mutta mää haluaisin nähdä naamanilmeet kun mää joskus kirjoitan sen suuren kansaneepoksen omasta kotikylästäni. Mää ajan siihen kyllä saatana kaiken typeryyden ja vittumaisuuden ja laumahengen mitä mää siitäkin kylästä oon löytäny. Oikeen saatanan paskantärkeetä porukkaa, leuhkaa ja tyhmää, sivistymätöntä ja oppimatonta. Mää kirjoitan sen verran vittumaisesti sen kaikki joskus, että mun muistollani ne ei kyllä itteensä ylentele. Se on nääs tämmösen kansallisen suurmiehen kohtalo, koko kylä omii sen ittelleen. Mun kohdallani ne ei pääse sitä tekeen, kun ne muistaa kuinka mää oon vittuillu niille."

Vuonna -67 Salminen pitää Pekkasta luopiona, yhteiskuntaluokkansa petturina, ja -99 moitiskelee Linnaa samantyylisesti, vaikka antaa tunnustusta romaaninteon taidosta. Sitä taitoahan Pekkasella ei ollut, esimerkiksi Tehtaan varjossa on kiduttavan hyppivä romaani, unohtamatta kaikkea sitä teennäisyyttä jota se on täynnä. Jumalan myllyt on alussa ihan hyvä, lakon kuvaus toimii, mutta sitten liu'utaan moraliteettiin ja melodraamalliseen nyyhkeeseen. Mutta Lapsuuteni on kieltämättä hyvä.

Minulla on hyllyssä Elämän opetuslasten kaksi ensimmäistä osaa, joista olen ensimmäisesta lukenut puolet. Kolmosen olen lukenut, ja nyt kakkosta pikkasen selaillut. Kaipa se nelonenkin joskus tulee?

Finlandiassa rasittaa kommunistikiemurat, vaikka eritoten kakkososa on loistava. Finlandian luin jopa järjestyksessä, vaikka usein moniosalliset ovat menneet takaperoisessa järjestyksessä, esimerkiksi Meren sarja Suomen historiasta, joka muuten paranee loppua kohden, joka minulla oli alku. Salaman huipputöistä luin viimeiseksi Juhannustanssit, jota pikkasen vierastin, se on kieltämättä raakile.

Tylsyyteen asti saa kuulla että Salaman romaaneissa on "tunnistettavia hahmoja". Niin vissiin. Saarikoskesta lähtien. Pitäisi hakea kirjastosta erään suomalaisen tekemä kirja, jossa kerrotaan kuka missäkin kukin on suomalaisessa kirjallisuudessa ja maailmallisessa. Paavi Himanen on Anhava. Melleri ja Mellerin kaverit olivat kysyneet Salamalta, että mitä Finlandian henkilöhahmoille kuuluu. Melleri ei kerro Salaman vastausta, tai sitä vastasiko Salama.

Kuulemma Salaman entinen vaimo ei lue Salaman kirjoja. En ihmettele. Lukeekohan Tuula-Liina Varis? Hänestähän on myös Ojaharju kirjoittanut varsin kaunista tekstiä, siitä Neuvostoliiton matkasta. Tarkkahan ei puuttunut asiaan Saarikoski-elämäkerrassa, että tietolähde pysyisi suopeana. Aika poika se Peksi onkin, lepytteli Suomen kirjallisuuden Courtney Loven eli Mia Bernerin, joka tarjosi tohtorillemme "kestiystävyyttä" (pidän sanasta) ja tietojaan Suomen Runoilijasta. Mutta mitä sanoi Klinge? Väitti ettei Tarkka pidä Saarikoskesta ja että se näkyy elämäkerran kakkososasta (luin kirjat järjestyksessä). Minä en huomannut, mutta toki en olekaan istunut 50-luvulla yliopiston kuppilassa, jossa varmuudella ei pidetty vain Kari Rydmanista, joka 30 vuotta myöhemmin sai mainetta siitä, että pahastui Batman ja Rydman -sketsistä. Leikolallakin, herkällä pojalla, oli jotain Rydmania vastaan.

Jostain syystä minua eivät erityisemmin kiehdo esimerkiksi 40-luvulla syntyneet, vaan 30-luvun lapset. Suuret ikäluokat sekosivat taistolaisuuteen ja muuhun häpeälliseen, mutta 30-luvun sotaan kerkiämättömät ikäluokat olivat rankempaa sakkia, tosin en nyt osaa sanoa millä tavoin. Ja olihan heidän 60-luku ja 60-lukulaisuus, häpeä sekin. Itse asiassa moni kusipää on syntynyt 30-luvulla. Niin, modernismin pahimmat pölvästit ovat 30-luvulla maailmaan tulleita ikävikköjä, joiden jo naamasta näkee huonon ja inhottavan asenteensa, vastenmielisyyden kulttuuriarvoja kohtaan. Yäk.

Kategoria: entiedämiksikutsua 6 kommenttia Kommentoi

Leikki
28.07.2006 - 04:03

aaaMää mie mä mnää minäööööööööööleikkiäyhyyItku pitkä ilosta
aaaaaattelin leikkiä sullaöööööööööööööleikelläyhyyvähän lyhyemmästäkin
aaarailakaksi pojaksi luulin itteeeeniööööleikkisäyhyyolemattomasta
aaajumalauta kun me leikittiinöööööööleikiteltiinyhyyelämä eletään kontillaan
aaauseampaan kertaanööööööööööööööleikatayhyymutta ymmärretään
aaakaks yks käviöööööööööööööööleikinloppuyhyyjälkikäteen
aaakaverini leikkikin mullaööööööleikkaakopollayhyykolmen sukupolven
aaaaamen.öööööööööööööööööööööööökiinni?yhyypäästä.

Kategoria: Runotorstai 2 kommenttia Kommentoi

Haahhaahhaasteista
25.07.2006 - 05:40

Tyhjän paperin ihanuus, tai jotain tuontapaista, on jonkun kirjoitusoppaan nimi. En ole lukenut yhtään kirjoitusopasta. Ilmeisesti olisi pitänyt. Tyhjä paperi tai näyttö on opastajan mielestä haaste, luulisin, vähän niinkuin on hienoa joutua autiolle saarelle ja selviytyä siellä ja sieltä.

Jälkimodernissa yhteiskunnassamme ei ole haasteita. Tämä on aksiooma. Viimeksi eilen luin, ettei Suomessa voi kuolla nälkään. Mukavaa että meille on kerrottu totuus. Ihmisistä myös välitetään. Suomalaisista kuuluu liki 90 prosenttia evankelis-luterilaiseen reformaation haaraan, jonka opinkappaleissa lähimmäisenrakkaus on ihan kärkisijoilla.

Eri asia sitten, jos on itse mennyt töpeksimään, silloin voi syyttää vain itseään. Lähiömme tunnettu lihava poika ("isokasvuinen") tallusteli illalla parkkipaikalla Pirkka appelsiinitäysmehupurkki vihannesten ja hedelmien kokoamiseen tarkoitetussa pussissa. Jopa kaltaiseni löntystelijä ohitti hänet ja kieltämättä mietin että mitähän poika mahtaa miettiä. Ehkä sitä, että kymmenen vuoden päästä poika miettii että voiko hän alennustilastaan syyttää vain itseään? meneekö se perkele geeneihin?

Kioskin kulmalla oli tietenkin nuorisoa, jotka oletettavasti ovat joutuneet "aikuistumaan liian varhain". Yleensä käytän hieman karkeampia ilmaisuja. Minun teki mieli sanoa yhdelle jannulle, että voisiko hänen äitinsä viimeinkin maksaa kahdenkymmenen euron velkansa, mutta olin hiljaa koska, Päätalon sanoin, "tyhjän saa tekemättiki".

Tulisipa sota niin pääsisi sankariksi. Olisi elämässä haastetta. Koivuissa on keltaisia lehtiä, lienevätkö valuvikoja vai saastepilven aikaansaannoksia, en tiedä. Monena kesänä opettelin lintujen laulua, kasvien nimiä ja muita luonnollisia asioita mutta unohdin ne jo syyskuussa. Tänä kesänä en ole enää viitsinyt. En selvinnyt haasteesta.

On minua sentään kerran haastateltu Frank Pappa Show'hun. Porthanian (maalaisille tiedoksi: Porthania on Helsingin yliopiston ns. keskustakampuksen merkittävä rakennus, sijaitsee Yliopistokadulla, joka ennen oli Hallituskatu) edessä naistoimittaja kysyi minulta, mitä eroa on EU:lla, EY:llä ja EI:llä. En millään keksinyt nokkelaa vastausta ja lopulta sanoin etten tiedä. Haastatteluani ei näytetty Frank Pappa Show'ssa, moni vastaili tietäväisesti ja/ tai sukkeluuksia viljellen. Tämä asia on jäänyt painamaan mieltäni, vähän niinkuin Heikinheimoa saksan ja englannin ylioppilaskokeissa tehdyt kahden pisteen virheet.

Minulla oli englannin yo-kokeessa jonkinasteinen krapula, myös moraalinen. Silloin minulla vielä oli moraalia, en näet vielä tuntenut yliopistollista henkilökuntaa henkilökohtaisesti tai jopa pöydänalaisesti. Otin kuitenkin haasteen vastaan ja ilmoittauduin historian valintakokeeseen, joka pidettiin juhannuksen jälkeisenä maanantaina klo 9-13. Tietäen henkilömenneisyyteni monet arvelevat etten kyennyt olemaan juhannuksena raittiina, mutta minä olin, vaikkakin sitä on vaikea todistaa.

Joka tapauksessa lampsin sinne pääsykokeeseen ja haastoin koko sukuni, "ystäväni" ja ihmiskunnan voitollisesti ja minut todellakin valittiin opiskelemaan historiaksi kutsuttua humanistista tiedettä. Yhden pienen töppäyksen tein pääsykokeissa ja toisin kuin Heikinheimo omia yo-töpeksintöjään minä paljastan sen nyt tässä: ostin ennen valintakoetta rautatieasemalta Ilta-Sanomat, jota lueskelin kokeen alkua odotellssani. Olen katunut tätä rikettä mutta luulen etten saa anteeksiantoa.

Opiskelutoverini haki kesätöihin Kansan Uutisiin ja päätti hakemuksensa: "Pidän haasteista paitsi poliisin." Häntä ei valittu. Ei minuakaan, vaikken maininnut sanallakaan hakemuksessani saamistani haasteista.

"Tuuhan tänne haastelemmaan", ilmoitettiin minulle ravintolavaunussa joku viikko sitten Riihimäen jälkeen, siinä Hyvinkään seutuvilla. Otin haasteen vastaan ja tarjotun lämpimän lonkeron, sillä ravintolavaunun kylmälaitteet olivat rikki. Edellisellä junamatkalla hajosi kassakone. Mies oli tulossa Joensuusta tai jostain Joensuun takametsästä ja väitti nähneensä minut muutama vuosi sitten Kuopiossa. Tämä oli hämmästyttävää, sillä en ole ollut Kuopiossa kolmeentoista vuoteen, paitsi kerran, eikä se ollut muutama vuosi sitten. Tottakai ilmoitin miehelle liikuskelleeni Puijon seutuvilla muutama vuosi sitten.

Haasteen vastaanottaminen on myös sitä, kansan kielellä sanottuna, ettei vittuilla ihan vapaasti vaan saa kärsiä seuraukset. Kuopiossahan baarista poistettu tuli takaisin kauhakuormaajan kanssa. Hänelle ei vittuiltu.

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

Olen pahoillani
24.07.2006 - 07:28

Ei tullut uni sitten tänäkään yönä. Mitäs siitä, kesäpäivän voi sitten nukkua... Aamutelevisiota ei jaksa vielä katsoa, rokki räsähti soimaan ulkona, aurinko paistaa. Nyt hiljeni. Elämäni sisältö on pullon sisältö.

Lauantaina eräs naapuritalon asukki kehotti minua käymään läheisessä dokauskämpässä, en mennyt, toimin epäsosiaalisesti. Toisaalta tiedän että on hyvin moraalitonta veljeillä alkoholistien kanssa, heiltähän voi oppia pahoja tapoja, lopulta voi huomata itsekin olevansa juoppo. Olen yrittänyt muistaa ylimielisen asenteen kävellessäni pihapiirissä mutta joskus unohdan ja saatan antautua juttusille näiden hylkiöiden kanssa. Ei uskoisi että minulla on ollut 147,5 opintoviikkoa...

Onneksi lähimmäiset pitävät huolta. Ihan ilmaiseksi saa neuvoja miten kuuluu elää ja erityisesti taloudellisten seikkojen asiantuntijoita riittää. On lohdullista että välitetään.

Puhuin viime viikolla yhden pummin kanssa, jolla oli kanttia sanoa, että siitä ja siitä tyypistä kannattaa pysyä erossa. Odotin jännittyneenä, mainitseeko hän litaniassaan myös itsensä. Ei maininnut. Lisäksi hän arvosteli moraaliani, jonka kehnous on yleisenä puheenaiheena näissä "piireissä".

Moraalista tulikin mieleeni se, että olen jo niin sairas että teen puheissani itseni vielä huonommaksi kuin todellisuudessa olen. Käsittääkseni ihmiset yleensä toimivat toisinpäin. Ei ihme että muutamat pikkasen katsovat kieroon.Viimeksi perjantaina rehentelin kuvitellulla synnilläni, löytyy sieltä kymmenen käskyn loppupäästä, ja suuni käydessä mietin että mitään en ole elämästä oppinut 34 vuodessa.

Tämä bloggaus on elimellinen jatko kaikille elämäni hölmöilyille.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Että tämmöstä...
24.07.2006 - 07:23

Nyt se löytyi. Blogiversumista löytyy muitakin samanlaisia, esimerkiksi tämä. Koskahan "huomattava kansanosa" huolestuu tällaisesta aihevalinnasta? Pitäisikö tästä vihjata Päivi Räsäselle, tai jollekin muulle takakireälle ääliölle?

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

Taloja taloja taloja
20.07.2006 - 20:11

Salamallakin on suuri inho talonrakentajia ja -katsojia kohtaan. Lienee ihan yleinen piirre kirjailijoiden keskuudessa, maalareista en tiedä (sekä taulu että lankku). Orvokissa on se hirveä Marke, joka avausluvussa katsoo joka helvetin marjapuskankin ja touhottaa sisariensa insinöörimiehistä, jotka ovat rakentaneet talon ja ovat "hyvässä tallouvellisessa asemassa". Marken todellisuusvastine ei tainnut suostua Tarkan haastateltavaksi...

Tapausten kulussa "kusivittu" on myös innostunut taloista. Semmoinen ostetaan, mutta päähenkilö lontii sieltä pois. Ottopojassa, sivulla 22, Risto Mikkolan ajatuksia kuvataan Helena Möyhyn suhteen: "Myöhemminkin hän oli nyreissään ajatellut että taloja, taloja se tahtoo ja rakentaa; taloja senkin kävelyn aikana oli pällistelty, makusteltu ainakin tusina, alkaen siitä Tähtitorninmäelle rakennettavasta." Varmaan näitä kuvauksia löytyy muualtakin Salamalta, voisi katsoa Finlandian, jos viitsisi, ehkä siellä Anita Autere kaipaa taloa, en muista kun luin sen niin helvetin monta vuotta sitten.

Tuli mieleen, että Stonen van Gogh -elämäkerrassa taiteilijan isä, joka oli pappi, kertoi pojalleen miten saatanan tärkeää taloudellinen asema on. Se on sitä jälkikäteistä predestinaatiota. Bukowskin hullu isä puolestaan suunnitteli, että hän hankkii talon, poika toisen, pojanpoika kolmannen ja niin edelleen. Valitettavasti poika ajatteli, että pitäisi haluta tuhat taloa ja sassiin. Isän kuoltua Bukowski myi isänsä talon, muistaakseni 15 000:lla dollarilla, ja joi rahat.

Kesäinen luontoäänemme, napsuttelu ja kopisuttelu, kaikenkarvaisten rakennuskoneiden jyrinä, hermostutta minua. Ehkä noissa taloissa elää kärsivä jälkikasvu, edes yhdessä, joka miettii että hänestä ei tule samanlaista saatanan pässiä, joka pilaa elämänsä jatkuvaan puuhasteluun. Tätä toivon. Toivon myös, että joku, edes yksi, yrittää vähän liian suurta ja tekee henkilökohtaisen konkurssin. On minulla muitakin toiveita, mutta eivät nekään ole rakentavia.

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

Osaan linkatakin, jalkojen ohella
20.07.2006 - 07:10

Täältä niinkun löytyy mun uus blogi... Oon kyllä täälläkin, ehkä, mutta yritän olla kansojenvälinen ja hienostunut, kaikki fiksuthan on tuolla ja me hölmöt täällä. Harjottelin sen käyttöä, on hankalaa on, mutta kun oon hölmö. Joskus kuuntelen rokkia. Onhan mulla kolmaskin blogi.<>

Kategoria: blogosfääri 2 kommenttia Kommentoi

Kohdata
20.07.2006 - 04:18

ja kaikki tulevat kohtaamiset
kun mä sut näin
runotorstaissa olipa kiva
nähdä ihminen lainaa kakskymppii maksan ens kuun alussa
mitäs jos vain antasin tän sulle
ei puhuta paskaa
en mäkään maksa velkojani
ollaaanhan
me
ihmisiä
mut anna ryyppy en koske muijaas
kuka siihen koskis
rakkaus on kokea
lähimmäinen niinkuin sokea

***

No niin. Maineensa vanki. Olen. Yritin aluksi laittaa enemmänkin Runotorstaita tähän, mutta unohdin leitmotivini kun kävin jääkaapilla. Tämä tarina on tosi. Ehkä ensi viikolla siirryn metatasolle.

Kategoria: Runotorstai 2 kommenttia Kommentoi

Vastaus kysymykseen
19.07.2006 - 19:36

Lähimmäinen kirjoitti minulle: "Mikset koskaan kirjoita musta. PÖÖÖ." Vastaan: kirjoitan ainoastaan niistä joita vihaan ja rakastan. Sinä olet ystäväni.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

Lähimmäisiämme
19.07.2006 - 05:13

Pankkiautomaatilla pummi tuli sanomaan: "Pidettäskös pienet pirskeet. Ostettas olutta..." Hänellä oli päässään lätsä, puku, kenkiä en katsonut, hän on viime aikoina pyörinyt paljon tuossa kaupalla. En lähtenyt niihin pirskeisiin, yritin tosissani kiertää alennuspakkaukset ja tällä kertaa onnistuin.

Nuorisoa oli Ärrän kulman takana. Sylkimeri oli muodostunut, nuoriherra sylkäisi juuri, monilla oli skootterit. Muttei kaikilla, köyhimyksillä, heillä ei ole laajakaistaakaan... Dementoitunut ukko ovenpielessä valkoisessa muovituolissa. Sillä on vuoden ympäri talvitakki päällä. Aivonsa paskaksi juonut mies kyykkii ukon vieressä ja juo Koffia. Parvekkeella mölistään.

X-valtion kansalaisilla on kymmenen lasta, joista neljä on Suomessa, tai onhan mies suomalainen. Kysyin, että missä tytön käsi on mennyt poikki. Sanoi, että mopolla ajaessa. Kolmessa kuukaudessa oppinut aika hyvin kieltä. Myöhemmin yksi äijä suhisi minulle, että isänsä oli katkaissut käden. Mietimme kostoa, josta ei tulisi koskaan mitään.

Viereisen rapun poika on iso. Isänsä sanoi, että siitä tulee yli 190-senttinen, on isompi kuin joku enonsa setänsä tai kumminsa samassa isässä. Poika on yksinkertaisesti lihava. Ei joku 193-senttinen ole enää erityisen pitkä, kaksi metriä alkaa olla rajana.

Nainen tuli hulluksi kun mies kuoli. Se itkee ja kirkuu kännissä. Naisen poikaystävä soittaa kitaraa niin kuin kaikki. Iranilaiset naiset näyttävät samalta, pitkäkasvoisia pylväitä. Vanhempi afrikkalainen nainen puhuu itsekseen, se on kyllä pientä.

***

"Ongelma" on siinä, että olen pudonnut jonnekin sosiaaliluokkien väliin, siis pudonnut, en kimmonnut ylempiin kerroksiin. Jos lapsesta saakka olisi tottunut elämän läpäisevään kurjuuteen niin siihen osaisi suhtautua, mutta ei sitä aikuisiällä enää tällaisia tärkeitä asioita opi. On niin ulkopuolinen olo, sivullinen...

Ilkeätä, että on joutunut opettelemaan pummiksi silloin kun pitäisi olla parhaimmillaan ja kurkottaa eteenpäin... ehkä rakentaa taloa, ostaa asuntoa, pystyä ihmissuhteeseen, niitä perkeleen kakaroita... Ei oikein kiinnosta nähdä näitä entisiä kavereita, joilla on töitä, rahaa.... mahdollisuuksia, kun itsellä ei ole mitään mahdollisuuksia edes jokapäiväiseen leipään.

Ihmettelen todella, miten tämän kaupunginosan ihmiset jaksavat. Luulisi, että sitä vetäisi itsensä hirteen jos tällaista olisi ollut aina, mutta siinähän se idea piileekin, eivät nämä tiedä paremmasta, he ovat koko ikänsä eläneet paskassa ja heille se on kotoista. Tälle porukalle elämykseksi riittää televisio ja on aivan oikein, että valtio kustantaa heille digiliittymät, ettei heille jää aikaa havahtua horroksestaan.

Miehet muistelevat kaiholla armeijaa. Silloin oltiin poissa kotoa. Loppuelämä meneekin sitten kotona, koko elämä, välissä vajaa vuosi jossain kasarmissa, josta sännättiin iltalomalle samanlaiseen vittupääkaupunkiin kuin tämä, erotuksena että nimi oli toinen. Naiset ovat aina kotona.

Säälittävintä on se, että nämä kuvittelevat olevansa voittajia ja samastuvat rahamiehiin ja muihin huijareihin. Olisi kivuliasta avata silmänsä ja nähdä itsensä. Toki poliitikot ovat perseestä mutta poliitikkoja he nimenomaan haluaisivat olla. Valitettavasti he ovat niin passiivisia etteivät he koskaan kykene sanoista tekoihin, kapina ei todellakaan kyde valkoisen (ja vähän muunkin) roskasakin keskuudessa, tätä porukkaa ei saisi barrikadeille kirveelläkään, ehkä vähäksi aikaa humalassa.

Täältä ei kannata etsiä aitoa ihmistä, "kansanmiestä", tai jotain muuta lapsellisuutta, sillä se on kaikissa meissä tässä järkyttävässä ihmiskunnassa, joka vitut välittää lähmmäisestään, joka kehottaa heikkoja tekemään ryhtiliikkeen ja jos he sen todella tekevät niin sen jälkeen kehottajat laitetaan seinää vasten ja se on heille ihan oikein.

Kyllä sitä kaipaa vallankumousta! Pulkkinenkin valitteli, että kun ei sankariksi pääse kun ei ole edes sotaa ja niinhän se on, eroteltaisiin ne perkeleen jyvät akanoista, edes vähäksi aikaa. Mutta sitten tulevat taas Pate Kenttäläisemme: "Ajattelin että mikäli kommunistit pääsisivät valtaan, hän olisi nopeasti ensimmäinen tai toinen sihteeri Kirjailijaliitossa ja varmasti yhtä paha paremmilleen kuin Neuvostoliiton keskinkertaistikot omilleen, hän olisi proletariaatin diktatuurin parhaita käsikassaroita sen jälkeen kuin huomaisi sen olevan nahalleen parasta." (Minä, Olli ja Orvokki, s.510) Ja mitä Šoštakovitš kirjoitti Hrennikovista? Näitä perkeleitä maailmassa piisaa.

Minä tunnen nämä ihmiset, köyhälistön, mutta vain ulkoapäin. Minä tunnen sisältäpäin keskiluokan mutten enää ulkoapäin. Tässä alkaa jo olla pientä ongelmaa kehkeytymässä. Voisin tehdä sosiologisen tutkimuksen kaupunginosastamme ja siitä voisi tulla ihan kohtuullinen, olen hyvä teorisoimaan ja lähdeviitteetkin napsahtavat paikoilleen, mutta pitemmälle en millään pääse, näiden ihmisten niin sanottuun sieluun en yllä, se ovi on minulta kiinni. Jos yrittäisin kuvata kaupunginosamme arkea, kuvauksesta tulisi lapsellinen, sen (ehkä) tajuaisivat yliopiston assistentitkin, paitsi että he eivät lue kuin oman alansa kirjallisuutta, runkkaavat sitä vuodesta toiseen kunnes pääsevät viransijaisuuksistaan vakipaikalle, jolloin alkaa todellinen kidutus.

Mutta yritetään ymmärtää näitä ihmisiä. Eikö? Eivät he tiedä mistään mitään ja ovat kömpelöitä naurettavassa oveluudessaan, munaavat kaiken ja ovat jatkuvana rasituksena ihmiskunnalle, mutta niin ovat kaikki muutkin pelkkiä rasitteita ja inhottavia hyypiöitä mataline unelmineen. Tien toisella puolella "hyvät ihmiset" pilaavat kesälomansa jatkuvaan nikkarointiin ja ärsyttävät kopsuttelullaan tien tällä puolella kipeitä päitämme, jotka täytämme mahdollisimman nopeasti mahdollisimman halvoilla viinoilla. Ja mitä tulee rakkauteen: sitä ei ole.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Päättelyä
18.07.2006 - 04:48

Perkeleen perkele, nyt saa viikkodokaaminen riittää. Otin kolme olutta illalla mutta siihen se jäi. Pitää päästä kuntoon, että pystyy taas sivaltelemaan lauseilla ja oikein roimasti. Minulla on muutamia ideoita... Lueskelin taas vaihteeksi Salaman Orvokkia, on se helvetin vahva kirja, sain siitä voimaa. Pikkasen täytyy vielä vuorokausirytmiikkaa tarkistaa...

Kategoria: blogosfääri 3 kommenttia Kommentoi

Tämäkin vielä!
17.07.2006 - 17:35

"***Your Blogging Type is Artistic and Passionate***

You see your blog as the ultimate personal expression - and work hard to make it great.
One moment you may be working on a new dramatic design for your blog...
And the next, you're passionately writing about your pet causes.
Your blog is very important - and you're careful about who you share it with.

What's Your Blogging Personality?
http://www.blogthings.com/whatsyourbloggingpersonalityquiz/"

Ja tämä:

"***You Should Be A Poet***

You craft words well, in creative and unexpected ways.
And you have a great talent for evoking beautiful imagery...
Or describing the most intense heartbreak ever.
You're already naturally a poet, even if you've never written a poem.

What Type of Writer Should You Be?
http://www.blogthings.com/whattypeofwritershouldyoubequiz/"

Tää meni yllättävän hyvin:

"***You Are 44% Abnormal***

You are at medium risk for being a psychopath. It is somewhat likely that you have no soul.

You are at high risk for having a borderline personality. It is very likely that you are a chaotic mess.

You are at medium risk for having a narcissistic personality. It is somewhat likely that you are in love with your own reflection.

You are at low risk for having a social phobia. It is unlikely that you feel most comfortable in your mom's basement.

You are at low risk for obsessive compulsive disorder. It is unlikely that you are addicted to hand sanitizer.

How Abnormal Are You?
http://www.blogthings.com/howabnormalareyouquiz/"

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

Syyllisyys
14.07.2006 - 18:37

Jos tietäisit MIKSI, et ihmettelisi miksi juon kuin sieni. Mutten sitä koskaan sinulle kerro, en edes sinulle. Tosin en tiedä kenelle puhun. En kerro kenellekään. Koskaan. Edes hirveimmässä tilassani en kerro sitä fraasillisesti synkkää salaisuuttani. Sen takia en voi. Se on SE SYY. Olen siihen niin vitun syyllinen. Minut pitäisi polttaa elävältä sen takia. Sen takia en ansaitse yhtään mitään. Eikä sitä kukaan tiedä. Onneksi. Salaisuuttani. Se on mielessäni kun vahingossa olen hetken onnellinen. Sitten kaikki on ohi. En kerro sinulle enkä kenellekään.

*

Melko, sanoisinko, kryptistä tekstiä. Tästä tulee vielä lisäversioita. Vissiin niinku.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 1 kommentti Kommentoi

Rumuus
13.07.2006 - 18:59

Sielun veljet - Rakkaus raatelee

Kauniit sanat kalpeat, kuulaat maisemat,
Askelta lumessa lämmittää kun uskaltaa koskettaa.

En enkeliks sua tiennyt kunnes näin sun hauraat piirtees,
En tiennyt et sua rakastan ennen kun näin sun siipes.

Kirkkaat silmät samenevat, on puhtaus haihtunut unelma,
Rumuus vaipuu kasvoihin, olen epätodellinen.

Rumuus iholtani kumpuaa kun rakkaus ränsistyy, kenen syy?
Sama se, ihan sama.

kertosäe:
Mä olen ruma, rakkaus raatelee ja nuo kauniit kuumat vuodet,
Mä olen ruma, rakkaus raatelee ja nuo viisaat villit vuodenajat.
(2x)

Mä olen ruma, ei rumat saa rakastaa, mutta rumuutta rakkaus janoaa,
Mä olen kaunis ja lasissa puolta litraa kaipaa kun joskus kulauttaa.

kertosäe (2x)

Rakkaus raatelee... (3x)

*

Tämä tulee mieleen Runotorstain aiheesta "rumuus". Ja onhan se ruma sanakin...

Maailma on ruma. Ihmiset ovat rumia. Puut ovat rumia. Talot ovat aivan hirveitä. Kielet ovat rumia. Rumrum. Rom.

Ihmiset rumia maailmankaikkeus on ruma
puut kaikki heidän kauheutensa
talot tiet sillat voi jumalauta miten rumia
kielet suussa ja elämässä on ruma
pieni hetki vapautusta yöllä aivan sekaisin

*

I MET A GENIUS - Charles Bukowski

I met a genius on the train
today
about 6 years old,
he sat beside me
and as the train
ran down along the coast
we came to the ocean
and then he looked at me
and said,
it's not pretty.

it was the first time I'd
realized
that.

*

ja sitten vielä se automekaanikko tulossa päin...

Kategoria: Runotorstai 2 kommenttia Kommentoi

Kuolleiden silmiesi voima
13.07.2006 - 16:01

Kävin viikko sitten Hartwall Arenalla (Helsingoerischer Beobachter puhuu Helsinki-areenasta, muistaakseni; Finnair Stadion on taas Töölön Stadion) kuuntelemassa ja katselemassa erästä rockyhtyettä, jonka tuotanto on tietyssä määrin vaikuttanut psyykkiseen kehitykseeni. Kun olen puhunut konsertista, olen lähes joka kerta saanut kuulla saman jorinan: siinähän on enää yks alkuperäisjäsen. Niin? mitä sitten? Ihmiset ovat päättäneet, että kun mainitaan yhtyeen nimi, sen jälkeen kuuluu sanoa "siinä on enää yksi alkuperäisjäsen", ja tämä sanotaan jonkinasteisena moitteena, toki, pitäisihän sitä olla alkuperäinen...

Olen sitä mieltä, että henkilöiltä, jotka syyllistyvät toistuvasti tämmöisiin fraaseihin ja yleisen mielipiteen nussintaan, pitäisi evätä äänioikeus ja soveltaa heihin ankaria rangaistuksia syntiensä tähden. Turkka kidutti oppilaitaan ja erityisesti Larivaaraa, jalkapallistit vain filmaavat, eivät ne oikeasti koskaan loukkaannu, Yhdysvalloissa asuu pelkkiä kusipäitä, jne. jne. Tietysti pitäisi ostaa mustalaisilta ase (ne on kaikki varkaita ja myyvät viinaa ja huumeita), lähteä "ihmisten" pariin ja tehdä vähän joukkotuhoa... no se nyt oli hullu jo alun alkaenkin!

Ei, kyllä se on niin, että pahin fasisti on naapurisi, joka kyttää ja äänestää suuria puolueita koska haluaisi itse olla suuri. Tämä pieni nilviäinen, joka osaa puhua vain autoista ja töistä. Suomen ympäri soutaja (suomenympärisoutaja) yleensä sanoo, kun joku taas hölisee töistään: "Oi voi, kun olis mustalaisten kanssa niin ei tarttis töistä puhua." Niinpä.

Ongelma, yksi niistä, on siinä, että auta armias luoja jos menet tunnustamaan, että hei, mullakin on ihan perseestä olevia käsityksiä. Silloin nämä paskiaiset ryntäävät kimppuusi ja tuhoavat sinut. Ei puhettakaan, että he jotain tunnustaisivat... Välillä joku näistä tekee virheen ja tunnustaa, että on joskus tehnyt virheitä elämässään. Silloin olen yleensä kysynyt, että kerro esimerkki. Siihen keskustelu sitten loppuukin. Mitään ei tule mieleen. Jumalauta että ollaan täydellisiä.

Tässä on episteeminen ongelma (hehheh): kuka kaiken pahan saa aikaan, jos kukaan ei ole tehnyt pahaa? Lapsellisimmat sanovat, että sielunvihollinen. Sivistymättömät syyttävät somaleja tai muita "hyviä vihollisia" (juutalaisia, mustalaisia, lappalaisia jne.). Loput möllöttävät. Sekin on kamalaa, olen lukenut aiheesta muutamia runoja, esim. erään kuolleen runoilijan sanaryyppään (ryyppään! en korjaa virhettä) "think of it", en tiedä onko sitä suomennettu. Se loppuu näin, käännän: automekaanikko/ kuolleine silmineen/ kävelemässä/ sinua kohti."

JK: Lisäasia ovat sitten nämä lappalaiset, mustalaiset, neekerit ynnä muut. On keksitty, että pitäisikin puhua saamelaisista, romaneista ja tummaihoisista (tai mustaihoisista tai suomenafrikkalaisista...). Kielifilosofit taisivat olla oikeassa siinä, että maailma ja sanat eivät oikein kohtaa, eivät ne kohtaa ollenkaan.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

rod ham
12.07.2006 - 15:30

Valtaosa tulee muistamaan Kontion öykkärinä, joka halusi kusta Saarikosken haudalle. Tarkennan: valtaosa ei muista häntä lainkaan. Ihmisten muistot näyttäisivät olevan kollektiivisia, joku sanoo jotain, "muistaa", ja siinä se sitten on, lopullinen totuus. Muistan, kun opiskelijakämpässäni tehtiin remonttia ja sen valmistuttua pidettiin bileet. Eräs hölmö oli saanut päähän, että ne olivat syntymäpäiväjuhlani, ehkä siksi että olin vuosittunut joku viikko aiemmin. Yritin korjata hänen erehdystään muutaman kerran, mutta hän oli jo vakuuttunut omasta totuudestaan, joten luovutin.

Velipoika kertoi toisen esimerkin. Hänen isänsä, olemme siis velipuolia, souti tuossa toissavuosikymmenellä pomonsa kanssa Suomen ympäri. Siihen taisi kulua aikaa tasan sata päivää. Matka alkoi Porvoosta, josta noustiin Tornioon, sitten Tornionjokea ja Muonionjokea ylös, ja alas Rovaniemelle Ounasjokea. Kemijokea jonnekin Sallaan ja sieltä mentiin Kainuun, Karjalan ja Savon kautta niin että lopuksi tultiin Porvoonjokea takaisin lähtöpaikkaan. No, joka tapauksessa, velipoika oli selvittänyt tämän asian jollekulle, joka oli sanonut, ettei se ole totta. Kärsivällisesti hän oli selittänyt uudelleen, mutta kaveri ei ollut uskonut. Ei siinä sitten ollut mikään auttanut. Luupäähän ei ollut mennyt tieto asiasta.

Kardinaali tai joku kirkon ylijohtoon kuuluva ei suostunut katsomaan kaukoputkeen, eikä Aristoteles naisen suuhun. Uskossa on hyvä elää, hyvässä uskossa. Koska "henkisiä majakoitani" (vai miten se Anja Snellman-Kauranen kuvasikaan laulajatar Madonnaa ja Hillary Rodham Clintonia... tuo Rodham on tärkeä, vähän niinkuin sanotaan Hannu-Tapani Klami, painottaen Tapsaa. Toisaalta ei pidä milloinkaan sanoa Jeja-Pekka Roos, on sanottava Jiipee Roos, kuulemma Jeja-Pekka ei pidä jos häntä jejapekatellaan; siksipä kutsun häntä aina Jeja-Pekaksi, tai lyhyemmin Jejaksi.) ovat Seppo (Seppo! onpa hassu nimi) Heikinheimo, Jouko (Jouko!) Turkka ja Matti Pulkkinen (Matti Pulkkinen!) niin minulla tuskin on toivoa puolueettomasta oikeudenkäynnistä, jonka rahvas käy minua vastaan ihan minkä tahansa seuraavan vallankumouksen jälkeen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Muistoissa Kari Kontio
11.07.2006 - 00:01

Kari Kontio on kuollut. Tietämättä asiasta kirjoitin sunnuntaina kaksi juttua hänestä. Kuulemma jossain radiossa sanottiin, että Tomi Kontio on kuollut. Mitäs noista.

Olen humalassa mutten halua kusta Kari Kontion haudalle, tai ehkä haluankin, hän tuskin siitä pahastuisi. Muutama helpotuksen huokaus on kuultavissa, monet lienevät onnellisia, onnea heille. Mutta muistuttaisin: muutamia on vielä jäljellä, jotka katsovat tekojanne ja julkaisevat ne.

Aion paljastaa esimerkiksi sinut, joka olet tehnyt väitöskirjaasi liian monta vuotta ja soitit kitaraasi historian opiskelijoiden bileissä ja kysyit naisilta, "voinko tulla sun sohvalle nukkumaan". Pilaan maineesi, voit olla siitä varma. Ja, terveiset naisellesi, kiva oli häntä panna.

Kategoria: entiedämiksikutsua 8 kommenttia Kommentoi

Todellisuuden tasoja
09.07.2006 - 18:23

Tunnustan karikontiolaisuuteni (karikontioisuuteni?). Tosin itse operoin lähinnä puulaakissa kun Kontio on mestaruussarjassa. Mietin kauppareissulla (karikontiomaisesti vein pullot palautukseen, muut rahat on juotu) miten hengenvaarallista on olla prätkäjengin moraalin omaava nyrkkeilijä humanistisessa tiedekunnassa.

Itse en ole harrastanut nyrkkeilyä eikä minulla ole moottoripyörää, mutta muistan leikkineeni kovaa poikaa noiden humanististen pikkunilkkien keskellä. Se oli niiiiiin helppoa, riitti kun sanoit olevasi kovis ja - huhhuh - olit kovis. Oliko se sitä postmodernismia?

Pari kertaa hermostuin heidän nälvintäänsä ja saatoin pikkasen hujauttaa. Se oli lähes ennenkuulumatonta (kuulemma joku oli aiemminkin tapellut). Lopulta en bileissä edes maksanut vinkusta ja kaljasta, kävin vain hakemassa lisää. Mutta kyllä he muistavat! He odottavat kostoa, ja hyvällä tuurilla sen vielä saavat.

Ikävää oli palata tosielämään. Täällä vaaditaan tekoja. Sanoja ei vaadita. Pari-kolme vuotta meni totutellessa todellisuuteen, nenä on hieman vinossa ja muutama arpi kehossa. Olisinpa vielä yliopistolla! Voisin (jälleen) nussia niiden hölmöjen ämmiä eivätkä he uskaltaisi sanoa mitään, tai tehdä, heidät on kasvatettu nöyrtymään.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Kari Kontio
09.07.2006 - 17:17

Tässä viime aikoina olen taas lueskellut Kari Kontion romaania Lajinsa viimeinen, josta opiskelukaverini sanoi osuvasti: "Jos menee huonosti, kannattaa lukea Kontiota niin tietää että voi mennä vielä huonommin."

Olen toitottanut kapakoissa ja yksityistiloissa, että jos haluatte tietää todellisen luonteeni niin lukekaa Lajinsa viimeinen. Oikein pelottaa, että muutamat ovat ehkä lukeneet. En ole aivan varma, onko Lajinsa viimeinen "kehityskertomus", vaikka se niin väittääkin, lopussa (?) päähenkilö Kari Kontio eli "Kari Kontio" tekee parannuksen mutta luulen, jatko-osaa odotellessani, että vituiksi parannuskin menee.

Päähenkilö saa potkut Ylestä, Uudesta Suomesta ja jostain pikkulehdestä. Hän pettää ystäviensä luottamuksen, naistensa luottamuksen, suututtaa E. Saarisen ihailijakerhon ja solvaa juurikuollutta Saarikoskea. Hän on myös väkivaltainen ja dokaa helvetisti. Niinpä hän kysyykin: "Oikein ihmettelen miten siitä pojasta, joka viisitoistavuotiaana äkkäsi ahmanjäljet lumipeitteisellä järvenjäällä, saattoi kehittyä kaltaiseni mulkku." Kysymys on tärkeä ja oikeutettu. Emmekä tiedä siihen vastausta. Poika tykkäsi olla metsässä, siellä oli vapauttavaa olla, mutta: "Vasta myöhemmin, kun olin ensimmäisen kerran lyönyt naista, aloin hiiviskellä metsässäkin kuin salamurhaaja."

Nuorena hän kuului prätkäjengiin, jonka moraali oli luja ja suora, poliisia ei kähinöihin tarvittu. "Ikävä kyllä opin soveltamaan tuota karua toverikuria myös sellaisissa piireissä, joilla ei ole mitään edellytyksiä kunnon sakinhivutukseen. Aloin soveltaa primitiivista moraaliani ihmisiin jotka pelkäävät väkivaltaa, eivät kunnioita sitä." Hän opiskeli historiaa, filosofiaa ja muita humanistisia aineita, myöhemmin teatterikoulussa ohjaajaksi.

Missähän se Kontio nykyään liihottelee?

Kategoria: entiedämiksikutsua 5 kommenttia Kommentoi

Ei oo totta
08.07.2006 - 17:19

Tää yks pelle, joka kertoo blogissaan olevansa "erilainen", poisti kommenttini jossa pikkasen kyseenalaistin hänen "erilaisuuttaan". Semmosia nää "erilaiset" on... Aika samanlaisia. Nykyään he intoutuvat jostain maailmankaupan vastustamisesta, vähän aikaa sitten vihreydestä, sitä ennen vasemmistolaisuudesta, vielä aiemmin natsismista... He ovat "vasta-ajattelijoita", elävät "vastahankaan", eivätkä välitä yleisestä mielipiteestä. He kertovat kaiken tämän, kertovat suoraan, eivät anna tekojensa puhua...

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

Muutos
08.07.2006 - 14:56

kaikki muuttuu
vissiin muuttumattomuus
on kaikki muuttumatonta
mutta muuten on
sanottava mumistava
mukellettava kaikki
kaiken jälkeen
kaikki palaa alkuun
ja tai pohjaan

Kategoria: Runotorstai 3 kommenttia Kommentoi

Painajainen
07.07.2006 - 17:34

ihmiset eroavat rautatieasemilla
heidän hirveät ja kärsivät ilmeensä
lentokentillä ratikkapysäkeillä
vääristyneet naamansa
satamissa metrotunneleissa
mutta joillekuille sopii etäsuhde
avaruusasemilla
ja kestikievareissa

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 2 kommenttia Kommentoi
pre-bukowskian poetry
29.06.2006 - 18:53

SELF-ABANDONMENT (LI PO)

I sat drinking and did not notice the dusk,
Till falling petals filled the folds of my dress.
Drunken I rose and walked to the moonlit stream;
The birds were gone, and men also few.

(http://www.poetrystore.com/lipo.html)

Eipä löytynyt tähän suomennosta, vaikka semmoinen on olemassa. Li Pon Toinen taivas ja toinen maa löytyy englanniksi Kemppisen blogista juhannuksen tienoilta.

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

Aamu
29.06.2006 - 03:37

en enää viitsi näitä aamuja
jotka ovat iltoja et voi antaa
minulle anteeksi etten jaksa
tämän päivän mentyä
alkaa pitkä yö
eikä se koskaan
pääty aamuun

*

mites se Li Po runoilikaan toisesta taivaasta ja toisesta maasta?

*

UUSI VERSIO 29.6. klo 18.31

en enää viitsi näitä aamuja
jotka ovat iltoja et voi antaa
minulle anteeksi etten jaksa
tämän päivän mentyä
alkaa pitkä yö
se ei koskaan
pääty aamuun

Kategoria: Runotorstai 5 kommenttia Kommentoi

tallusteltua
28.06.2006 - 02:51

Kävin tuossa puolen yön aikaan pienellä kävelyllä, ja se todella oli pieni kävely. Aurinko paistoi. Talosta kuului ääniä, autoja oli parkissa siellä täällä. Pääskyset lentelivät ja ääntelivät. Käsittääkseni joku kurjenpolven tapainen kukkii, lisäksi leinikki tai kullero tai molemmat. Olen yrittänyt opetella kasveja mutten muista, samoin käy lintujen laulun kanssa. Ylipäänsä ei enää opi mitään, ei muista mitään, tallustelee vain masentuneena valoisassa yössä.

Kirjoitin sähköpostinkin. Se oli säälittävää. Harhailin netissä. Viime yönä luin luettuja kirjoja, niin käynee tänäkin yönä. Semmoista terapiakirjallisuutta josta kirjallisuustiede ei tykkää.

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

Sanat suviyössä
27.06.2006 - 01:37

Miten tuolla yhdelläkin hämeenkyröläisellä näyttäisi aina menevän niin helvetin hyvin? Kai sitäkin joskus ahdistaa? Sitten on toinen tämä TKK:n systeemiprofessori. Kolmas juristimme, kirjailijamme, suomentajamme. Ehkä näissä juhannuksissa ja muissa julkijuhlissa ahdistaa eniten se että muilla on kivaa, eikä itse kykene samaan, paitsi ehkä hirveässä kännissä.

Nykyäänhän tämä on ihan helppoa, toista oli nuorena, silloin tuli mieleen kaikenlaista... Jotenkin on turtunut tähän jatkuvaan vitutukseen, epäonnistumiseen ja muuhun. Nuorena sitä luuli itseään voittajaksi, ei ollut vielä uskoa todellisuusperiaatteeseen joka kyllä oli lekalla lyönyt jo monta kertaa päähän.

Parasta olisi alistua lopullisesti. Kun on 25 vuotta masentanut niin mitään mahdollisuuksia ei enää ole. Ja sitten ihmisten ymmärtämättömyys. Ei tätä jaksa.

"Elämä on yhtä juhlaa, älä sitä tuhlaa", sanoo onnellinen miehemme. Toivottavasti hän on tehnyt lähipiirinsä onnelliseksi.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

26.06.2006 - 18:46

Että taas ärsyttää kun luin jostain että kissa on älyllisesti 1-2-vuotiaan lapsen tasolla. Millähän tasolla ihminen on kissan taitoihin nähden? ehkä kaksiviikkoisen? Mutta kyllä kaksiviikkoinen kissa jo osaa monenlaista.

Pitäisi aina itse olla kertomassa kun muut eivät osaa. Tätä se on tämä tietäväisen ihmisen elämä, kädestä pitäen kuuluisi olla opastamassa, jatkuvasti.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Jumalan apologia
24.06.2006 - 19:35

vien tilan
olen kaikkialla
he huomaavat
kiitos siitä
en sano mitään
puhuvat paskaa
eli kehuvat
allekirjoittanutta
yllelaskenutta
en sano mitään
kyllästyvät
en sano
solvaavat
en
poistuvat
eikä minun enää tarvitse lähteä pois

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Elämän kiertokulku
23.06.2006 - 21:07

Vien kaiken tilan He huomaavat Ylistävät En sano mitään Puhuvat paskaa En sano mitään Kyllästyvät En sano mitään Solvaavat En sano mitään Jättävät Eikä minun enää tarvitse lähteä pois

tätä aihetta kehitellään. elämän kiertokulkua... alkoi harmittaa että tuhosin eilisyön tekstini, noooh, voin kirjoittaa sen uusiksi, muistanhan tapahtumat. ei kai tämmöinen kirjainyhdistely aukea niille joilla on ollut kiva elämä. he jättävät ensiksi. mutta kehotan muistamaan, että minä tarkkailen teitä enkä koskaan jätä rauhaan.

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

mummum
23.06.2006 - 19:54

anna mun munaa
sun munaas
munallani tehä jotain
etelän hetelmää
kasvattaa en jaksa
mutta työt teen
osuuteni sitten
tupakoin

Kategoria: Runotorstai 3 kommenttia Kommentoi

onko tekijä sairas vai kertoja
23.06.2006 - 18:11

Mietin sitä, että jos todella kirjoittaisi mitä ajattelee niin joutuisi suljetulle osastolle. Tai vaikka maalaisi. Sitten on toinen juttu että voi kirjoittaa aivan sairaan jutun ja vielä saada hullun päähenkilön puolelle sympatiat. Tarkoitan nyt Bukowskin novellia, jossa eronnut alkoholisti raiskaa pikkutytön ja lopuksi "sankari" on poliisiautossa poliisien hölmöjen juttujen keskellä. Maailmassa taitaa olla paljon sairaita asioita. Jotkut niitä kuvaavat. Jotkut tekevät. Mietin entistä opettajaani, josta kirjoitin, ja hänen mieltymyksiään, ja sitä että onko väärin kertoa niistä? Onko tekijä sairas vai kertoja, joka muistuttaa pahan olemassaolosta? Minulle tämä on jatkuva ongelma, sillä en halua kimppuuni yleisöä, joka sekoittaa asiat, jonka omat tekemiset ja mielikuvat ovat vielä sairaampia kuin minun. Haluan olla rauhassa ilman "kunniaa" puolustavan idiootin huutoa. En kestä näitä ihmisiä, jotka ovat valmiita hyväksymään sikailut, jotta saisivat... olla rauhassa. Niinpä niin. Maailma on päin helvettiä eikä kukaan uskalla tehdä mitään, kukaan ei puolusta toista, kukaan ei välitä vittujakaan.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Pelkurimainen luonteeni yököttää kaikkia
23.06.2006 - 16:17

Taas kerran itsesensuroin. Kirjoitin viime yönä jo niin rankan tekstin että otin sen pois. Siinä ei valehdeltu juuri ollenkaan, eli mahdollisimman vähän. Joku Veera kehottikin minua hakeutumaan terapiaan. Ei minusta ole todenmukaiseen kuvaamiseen, luonteeni on kaunisteleva ja selittelevä. Ja ketä kiinnostaa todellisuus? ankea, yllätyksetön.

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

Tilastovääristynyt elämä
22.06.2006 - 19:27

Ala-asteella meitä "opetti" vanha pariskunta pienessä maalaiskoulussa, jonka pihaan torstaisin ajoi englantilaisella autollaan tukiopettaja. Tällöin katkeruuteni elämää ja maailmankaikkeutta kohtaan sai aikaan uusia ennätyksiä, sillä minä en päässyt tukiopetukseen, vaan jouduin kuuntelemaan kahta sotia käynyttä kusipäätä. Yksi toinenkaan ei päässyt tukiopetukseen, myöhemmin hänestä tuli arkkitehti, minusta tuli sosiaalitukilainen.

Miesopettajan päänlaki oli kalju, sivuilla tummaa tukkaa, mutta vasta kasvot saivat ihmiset (ja maalaiset) kauhistumaan: pistävät silmät, suuri nenä ja siinä kauhistuttavat sieraimet, piikkilankatyyliset viikset ja ilkeä suu. Silmäilin myös hänen housujaan, vasen lahje pullottti, enkä voi olla varma, mistä tämä johtui, ehkä koulun tytöistä, joita hän halaili ja otti olalta kiinni. Kyllä hän poikiinkin koski, muttei nyrkki auki niinkuin helli tyttöjä.

Nainen oli sadisti hänkin, mutta likaisen työn hän jätti miehelleen, he olivat sitä sukupolvea vielä. Pariskunnalla oli kaksi lasta. Tytär oli paennut Amerikkaan (muttei svidrigailovilaisittain vaan ihan niinkuin oikeasti) ja hänen kyläillessään saimme huomata että pahuudestakin voi siitä kaunista. Poika taas oli täysi torvelo, harrasti, järkyttävää, purjelentoa. Kai siinä jotain kuolemanviettiä on jos lähtee liitoon ilman moottorivoimaa, mutten moittinut poikaa, ymmärsin hänen tuskaansa.

Kotona sitten sain tietää että miesopettajaa piti kunnioittaa. Tuota raivoavaa hirviötä. Kotona sai kuulla kaikenlaista mutta tämä oli jo liikaa, kuulemma hänestä oli jäänyt hyvät muistot (ukko oli jo niin saatanan vanha että oli kerinnyt opettaa isäänikin), vaikka ankara oli ollutkin. Mitä paskaa! En aikonut unohtaa ja antaa anteeksi, päätin muistaa ja kostaa. Inhottava luonteeni oli jo silloin puhjennut kukkaan...

Äijä sai sydänkohtauksenkin, mitä ulosantitavat huomioonottaen ei voi pitää ihmeenä, muttei kuollut. Meillä oli sijaisena jostain syystä nimellä Pinksi kutsuttu nuori mies, joka oli saanut toimensa mielensä epävakauden ansiosta. Hän harrasti postimerkkeilyä niin kuin muutamat pojat ja keskusteli postimerkeistä heidän kanssaan, mutta sai sitten erään kerran käsittämättömän raivarin syystä jota kukaan ei saanut tietää. Postimerkkien tutkiminen loppui siihen. Myöhemmin oli myös naissijainen, mutta hän jäi kiinni ratista ja se siitä. Lisäksi oli naispesäpallisti, joka jakoi liikuntanumerot pesäpallotaitojen mukaan.

Koulua ei enää ole. Hyvä niin. Se maalaiskoulu sieti lakkauttaa. Vaikka varmasti monella luokkatoverillani on sieltä hyvät muistot, olihan opetus ankaraa mutta hyvä että oli... opimme elämän tosiasioita...

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

kaikilla meillä on vaikeaa plää plää
22.06.2006 - 02:31

Viime yön jälkeen olin varma ettei pahempaa voi enää olla tulossa. Alkoholi ei noussut päähän. Mutta tänään nousi. Kenties olin oikeassa. Mielenkiintoista miten huomisesta selviää, vai selviääkö, ei se minua kiinnosta. Luin Parnassoa ja mietin olisiko minusta melleriläiseen kerrontaan, omista kokemuksistani lähtevään tarinaan, romaaniin. Siinä olisi sairauteni ja kaikki. Ei minusta olisi. Olen liian kyyninen melleriläisyyteen ja liian vähän kyyninen Célinen kaltaiseen kerrontaan.

En voi sanoa koskaan pitäneeni elämästä. On ollut hyviä hetkiä, esimerkiksi entisen vaimoni kanssa, mutta vastoinkäymiset ovat olleet pääasiana. Erittäin masentavana pidän sitä, että pitää sinnitellä, ei ole ihmisellä enää kunniakasta loppua, puhutaan synnistä. Elettäisiinpä Roomassa niin voisi päättää päivänsä kunniakkaasti, nykyään ei ole sellaiseen mahdollisuuksia, pitää kitua tässä helvetissä. Monissa yhteiskunnissa on ollut tämä mahdollisuus, meillä ei ole.

Varhaisesta lapsuudestani olen miettinyt päivittäin itsemurhaa, huomasin näet aikaisin olevani kieroon kasvanut ääliö jota kukaan ei rakastanut. Katselin ihmisiä, sukulaisiani, perhettäni, jotka aivan avoimesti puhuivat muille ja minulle että olen hirviö. Muistan kun minulla oli joskus helvetilliset mahatuskat, vikisin kivuissani, eikä kukaan välittänyt mitään paitsi tuhahdettiin, että "olisipa toi jo hiljaa". Lapsena ja nuorena minulla oli maha kipeä usein, mistä lie johtunut, varmaan omaa syytäni.

Tietenkin olen miettinyt murhaa. Kostoa. Mutta eihän minusta ole siihen, ja äitikin jo hukutti itsensä eli pääsyyllistä ei voi tavoittaa enää. Harmillista, olisin halunnut kiduttaa häntä vielä, olin vasta päässyt vauhtiin kun hän upposi rantaveteen. Muistuttelin sitä lutkaa synneistään, kenties siksi vajosi syvemmin alkoholismiin, toivottavasti, mutta loppujen lopuksi olisin halunnut itse painaa liipaisinta, tappaa sen paskiaisen. Valitettavasti en kerinnyt. Velipojalle tämä on ikävää, hän tuskin käsittää mitä minun ja äidin välillä tapahtui. Meidän välillämme ei tapahtunut mitään.

Elämäni noin kolmas muistikuva on se kun äiti vei minut vieraan miehen luo. Aavistin asiassa syntiä ja olin oikeassa! Se huora petti isääni eikä viitsinyt salata asiaa pojaltaan. Narttu ei välittänyt. Miksen saanut tappaa äitiäni! miksi sen pirun piti mennä kuolemaan ilman suoraa avustustani! Onneksi sentään pääsin nostamaan sen paskan ruumiin veneeseen äitini miehen kanssa, mutten uskaltanut pelkuri sylkäistä ämmää! Olisi pitänyt potkia ja solvata, mutta en tehnyt mitään. Rannassa poliisi kätteli, otti osaa.

Tiukoissa paikoissa on vain toimittava, sen tiedän, mutta heikko olen ollut. Äitini ihanimpia juttuja oli, että hän syytti isääni sekaantumisesta minuun, näin kuulin. Luonnollisesti minun olisi kuulunut selvittää asia, isäni ja vaimonsa pyysivät sitä, mutta selvittämättä jäi. Äiti myös kertoi terapeuttinsa sanoneen, että minusta on ollut äidille vaivaa. Minusta ja minusta. Ampukaa viestintuoja. Miksen saanut tappaa sitä paskiaista!

Kategoria: entiedämiksikutsua 5 kommenttia Kommentoi

imeitteeshaistvitt
21.06.2006 - 19:59

Apua. Nyt tuli tauko blogiin. Tosi ikävää. Varmaan Ne juhannuskiireet (hehheh niinku olis)... mites se tervon henkilö sanoo jossain: "No eipä sitten muuta kuin fuck you."

Kategoria: blogosfääri 8 kommenttia Kommentoi

20.06.2006 - 18:00

oon sulle iso numero
muuta isoa ei mussa
sulle paitsi ahdistukseni
et vastaa mulle soitan
isoon numeroos ei
tehä tästä numeroo
tää kannel soi tuuttuut
kukaan ei sano mitään
rikon värkin rantakiviin
omani mutten sun värkkis
laulaa vielä pitkään
viallisia miehiä suohon

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 2 kommenttia Kommentoi

20.06.2006 - 05:53

oon sulle iso numero
muuta isoa ei mussa
sulle paitsi ahdistukseni
et vastaa mulle soitan
isoon numeroos ei
tehä tästä numeroo

(tää kannel soi tuuttuut
kukaan ei sano mitään
rikon värkin rantakiviin)

Kategoria: Roinaa 1 kommentti Kommentoi

läyryäminen
17.06.2006 - 01:25

oon sulle numero
iso muuta isoa ei mussa
sulle paitsi ahdistukseni

et vastaa mulle
kun soitan isoon numeroos

ei tähä tästä numeroo

sain "innoituksen" tähän "runoon" viestittelyssä ihanan naisen kanssa, jota rakastan syvästi. Hän puhuu pehmeällä ja tunteikkaalla äänellä, hän on yksi entisistäni. Ylipäänsä, kun asia tuli puheeksi, ihailen ja kunnioitan entisiäni, upeita naisia.

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Tänäpänä en ajatellut mitään
16.06.2006 - 18:30

Tunnustan syntini:

Luen jälleen kerran Veikko Huovisen ihanaa kirjaa Viime talvi. Kun nuorisolle kerron eräästä mielikirjailijastani Matti Pulkkisesta, he repeävät nauruun jo nimen kuullessaan. Matti Pulkkinen! Pitäisikö minunkin alkaa nauraa kun joku kuiskaa "Anna-Leena Härkönen"?

Nuoriso on tietenkin sivistynyttä ja tietää mille nauraa. Itse olen 34-vuotiaana elämäni illassa enkä ymmärrä enää mistään mitään. Seppo Heikinheimo! (Vieläkin hävettää kun kehuin kerran Hans Seloa...)

Tänään saa hävetä (ja kärsiä) sitäkin että tykytykytykkää Odysseuksesta. Sitä en kuitenkaan ilkeä milloinkaan paljastaa että olen lukenut Alastalon salissa ja nauttinut kirjasta syvästi. Joku roti se olla pitää. Antti Hyryä olen lukenut kaksi sivua. Enkä voisi elää ilman Markku Lahtelan (Markku Lahtelan!) Sirkusta.

Kyllä on tyhmiä ihmisten nimet. Varsinkin suomalaisten mieskirjailijoiden nimet, pohjasakan pohjasakan pohjasakan jne. On sentään kunnon nimiäkin, kuten Juha Seppälä, Arto Salminen, Kari Hotakainen ja Hannu Raittila.

Jumalauta olen lukenut yhden Raittilan kirjan ja olin joutua tehostettuun hoitoon, onneksi saatavilla oli Ja pesäpuu itki, joka pelasti henkeni. Hotakaiselta luin Klassikon ja ryyppäsin kaksi viikkoa päälle. Seppälähän tunnetusti kirjoittaa "brakata"... kova jätkä. Salmista en häntäkään jaksanut, vaikka hänkin kirjoittaa tiukkaa lausetta, semmoista asiallista. Unohdin mainita Petri Tammisen. Sietikin unohtaa.

Hyvää Bloomsdayta!

Kategoria: entiedämiksikutsua 5 kommenttia Kommentoi

Valomerkin tultua
16.06.2006 - 03:31

Hänen pehmeä, uninen äänensä. Miten hän lausuu "moi", "hyvää yötä". Jumalani! miten pääsen tästä ikeestä! Enkä häntä koskaan saa. Koskaan, niin lohdullista. Isä, olen tehnyt syntiä, halunnut toista. Ei, ei tästä kerta kaikkiaan tule mitään.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

luonnollista, liian luonnollista
15.06.2006 - 18:29

rakastajattareni ei mua hylji
mäet ja alanteet käyty yksissä
läpi oot luonani mua hellit joskus
useitakin kertoja päivässä
etkä oo mustasukkainen
arkistoni aarteista joita selaan
olen väsynyt mutta onneton
vain sinä jaksat seuraani
tätä itsesäälivää runkkaria
jonka minusta uudelleen

ja uudelleen teet

*

no joo. oli näköjään pakko. Melleri ei oli voinu kirjoittaa näin, koska oli semmonen... hurmuri. vasta Bukowskilta opin että "kaikesta" voi kirjoittaa. vapautuneet humanistit eivät sitä oikein hyväksyneet vaan kauhistuivat.
Kategoria: Runotorstai 9 kommenttia Kommentoi

14.06.2006 - 21:28

ei ole ainoaa oikeaa
kenties monta väärää
silti en voi kieltää ettenkö
vaikka haluaisin
ajattelen hyvinvointiani
viimeinkin

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

14.06.2006 - 21:21

virtsa määrää
sen määrää
haaskan vaaraa ja
muita kielipelejä
unohtuivat lapset
pesuveteen
ei men

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Kunnes Kolyma meidät erottaa
13.06.2006 - 18:45

se oli aprillia harmi
etten ymmärtänyt elämän
viimeisintä vitsiä
ihan oikein ymmärrettynä
nerona hiki jäässä
muttei järki päässä

valivali saatanan paskiainen. yritän pitää itsesäälisen fiiliksen päällä eikä se ole lainkaan vaikeaa. ei ole koskaan ollut.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 2 kommenttia Kommentoi

Luonnollinen toiminta ja luonnoton
13.06.2006 - 03:55

Oh, tein narsismini mukaisen teon ja hain sanoilla "diogenes" ja "blogi". Löysin ihanan Ikkunaiineksen kommentit rakkausrunostani (tosin hän puhui jotain satiirista). Olin jo aiemmin illalla vaellellut Ikkunablogissa ja muutoinkin se on tuttu paikka, mutta vasta narsistinen aktini sai sydämeni heltymään, lopullisesti. Tietenkin minua oli pilkattukin! Mutten kerro missä.

Luonnollisesti olen kuuklannut (en sentään altavistaillut) oikean nimeni tuhansia kertoja. Oli se täälläkin, mutta poistin, kun alkoi vituttaa tietyt asiat. Tosin sen saa helposti tietoon, jos jotakuta kiinnostaa (voin myös jakaa nimikirjoituksia), esimerkiksi kuuuuuuuklaamalla "diogenes" ja "blogi".

Hämmästyttävä yksinäisyyden tuntu. Ihmettelen, miksi minulla on puhelin, koska silloin kun puhelu saapuu niin yleensä saan kuulla solvauksia ja pilkkaa. Jotkut vaativat rahaa lainaksi. Jotkut lainaansa takaisin. Halveksin molempia yrityksiä.

Lopulta sitä luulee olevansa pilkan kohteena. Voi muistoja koulunpihalta! Olisi edes joskus onnellinen, mutta kun on tottunut tähän kurjuuteen niin pelästyy onnea. Kunnon taiteilijan on oltava itsesäälinen paskiainen; olen oikealla tiellä. Myös kriitikon on oltava. Poliitikon. Ihan sama mitä perheenisä on, ketään ei kiinnosta, perheenisä on täysin hyödytön.

Heikinheimon muistelmista sivulta kymmenen (helppo selata) löytyy järkyttävä kommentti, joka vavisuttaa minua joka lukukerralla: "Perniössä sattui yksi niistä harvoista ystävällisistä teoista, jotka muistan tulleen osakseni kanssaihmisen taholta. En tiedä johtuiko se isoisäni teologisesta koulutuksesta vaiko hyvästä sydämestä, mutta nähtyään kerran miten lähdin itkien kouluun, varmana myöhästymisestäni, hän lähti polkupyörällä perään (auton oli armeija takavarikoinut) ja kuljetti minut tarakalla kouluun niin etten myöhästynytkään. Välimme olivat mitä läheisimmät siihen saakka, kunnes 12-vuotiaana jouduin todistajaksi hänen hautajaisiinsa." Yksi harvoista ystävällisistä teoista! Joku kyyninen lisensiaatti tietenkin naureskelee, mutta Hänen Vähäpätöisyydestään ei kukaan ole kiinnostunutkaan. Hänen tehtävänsä on kantaa geenit sukupolvelta toiselle, tai lähinnä kolmannelle, koska hän itse on se toinen.

Hämmästyttää ihmisten kyynisyys, enkä taida tarkoittaa kyynistä koulukuntaa, vaan tuota masentavaa jokapäiväistä välinpitämättömyyttä, massan puolelle asettumista. Aina helpoimmalla tavalla. Joka kerta. Vetäisivät vitun päähänsä. Mutta ei heistä ole siihenkään, luonnolliseen toimitukseen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Hölmö
12.06.2006 - 23:58

enemmän tai vähemmän
etupäässä enemmän
allekirjoittaneeseen pettyneet
henkilöt kohtasivat
tenkkapoon
sinun totuudella
ihan niinku tosissaan
selkäkarvojen suhteen
niille pitää tehdä
jotain ei sun kanssa
voi mennä kesällä
rantsuun piitsille
kuunteles keskeytän
nyt on maaliskuu
ensinnäkään en käy
piitsillä ja rantsussa
toiseksikaaaaaan
rantsupiitsiaikaan
emme enää voi
sietää toisiamme
emme ole missään
väleissä haluat
unohtaa tämän
paskiaisen
ja siinä takuulla
vitun hienosti onnistut
Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

(S)Kittilän yöelämää
12.06.2006 – 16:50

amokjuoksua koivikossa
ei se oo kovan jätkän
mukaista ne ei juokse
ne juoksuttaa verta
nenästäni kaivaa
lapiolla ja potkii pikkasen
kun oot maassa
se on loppusilaus

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Miksi en aio kriitikoksi
10.06.2006 - 22:57

1. En halua Seppo Heikinheimon kohtaloa.

Muita perusteluja ei tarvita. Rasittaa jo ajatuskin siitä, että keskinkertaisuudet soittelisivat minulle kännipuheluja ja tekisivät julkilausumia arvostelujani vastaan. Miettikää Olli Mustosen pikkumaista käytöstä, lapsellista käytöstä. Hyi helvetti. Varmaan voi nykyään jo soittaa Helsingissä, kun Heikinheimo, kannustajansa, tappoi itsensä. Kiittämätön paskiainen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Keskösee
08.06.2006 - 20:25

Olen kierrellyt runotorstain blogeissa ja yrittänyt kommentoida runoja. Helvetin vaikeeta. Miten joku osaa? Minusta ei todellakaan tulisi kriitikkoa. Ehkä pitäisi kirjoittaa juttu aiheesta "Miksi en aio kriitikoksi", koska olen tehnyt saman jo kirjailijasta ja poliitikosta. Miksi en aio ihmiseksi?

Miksi ja miksi.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

Ainoa lohtu
08.06.2006 - 04:30

hylkää päämäärä lopullinen
taistelu koko ajatusmallisto
se pyörii sittenkin emmekä
tällä kertaa puhu maasta ja
sen radasta matemaattisuuksista
puhumme elämästä joka toistuu
toistuu eikä kehitystä ollut
sittenkään tyytyväisinä voimme
saada paremmin nukutuksi
kun ei tarvitse kohkata olla
aina niin helvetin aikaansaava

*

Suurella päättäväisyydellä kykeniin olemaan mainitsematta sitä N-alkuista filosofia. Ikuinen paluu. Se on lohdullista. Ei tätä ehkä muuten jaksaisi. Ei tätä jaksa nytkään.

Kategoria: Runotorstai 8 kommenttia Kommentoi

Jorma Palo
07.06.2006 - 19:30

Neurologian emeritusprofessori Jorma Palo kuoli. Viime aikoinaan hän tuli tunnetuksi arvostettuna Bodom-järven surmien tutkijana.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Hyvinkääläinen
07.06.2006 - 19:16

Jos Hyvinkäätä ei olisi niin sitä ei tarvitsisi keksiä. Kaupungissa asuu 40 000 pelkuria ja muuten huonoa kansalaista. Plus pari kärsivää ihmistä. Hyvinkääläinen on kateellinen ja katkera olento, jonka ei koskaan pitäisi käydä äänestämässä. Häneltä pitäisi viedä kaikki oikeudet, velvollisuuksiin hän ei pysty. Hyvinkääläinen nöyristelee vallan edessä. Hän ei osaa mitään. Hän on äärimmäisen tyhmä ja vastenmielinen ihminen.

Hyvinkäläinen haluaa ottaa, muttei halua antaa. Tosin hän ei halua paljon, koska ei ymmärrä suurista asioista yhtään mitään. Hyvinkääläinen on teeskentelijä, hän ei milloinkaan voi tunnustaa virheitään ja hän valehtelee kömpelösti. Hyvinkääläinen ei opi mitään, hän on koko ikänsä täysi typerys.

Ainoat tunnetut hyvinkääläiset ovat syntyjään hyvinkääläisiä, paikkakunnalle he eivät ole jääneet. Tosin kuuluisuutta sai entinen kaupunginjohtaja, joka ajeli humalassa mutta uskallettiin ratsata vasta kun oli jäänyt eläkkeelle. Tacitusta mukaellen: kaikki huono kerääntyy Hyvinkäälle. Tacitus tarkoitti Roomaa, mutta Hyvinkäältä kaikki tiet vievät poispäin.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Tilauksestanne, M****
06.06.2006 - 23:27

meillä oli samat rahat
ja eri taudit
sinä määrittelit molemmat
en aina lähtenyt töihin
löysit minut sängyn alta
luotin taitoosi annoin
itseni rouvan haltuun

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Huoli ihmisestä
05.06.2006 - 18:26

pahimpina hetkinäni
makaan sängyssä
ja katson kattoa
en sano mitään
en katso kattoa en
näe tärkeitä asioita
tunnen vähän
puhelin soi taatusti
joku taas kuollut
katson kattoa ei
siinä ole mitään järkeä
en sano mitään
maailmasta kuuluu ääni
mites sulla pyyhkii
katson itseäni
ei mulla mitään
toin huojennuksen yhteen
elämään keskustelu päättyy
päivän hyvä työ

***

Kai tämä on vähän julmaa. Mutta ei ihmisiä voi ns. raskauttaa. Mitä vähemmän tietävät sen parempi.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 2 kommenttia Kommentoi

Mihin maailma menossa
04.06.2006 - 17:52

Kauheeta. olen alkanut kirjoittaa isolla erisnimiä. kohta alan noudattamaan kielioppia!

Tautologia. Tautilogia. Tautiblogia. Tautiloki. Se tämä on. esikatsele, esimaistele, esihaistele, esikuuntele, esituntele, esikuudesaistile.

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

Tervemenoa - ei tule ikävä
04.06.2006 - 16:48
hyvä jumala
sinä jota ei ole
vie tämä lasti hartioiltani
harteiltamme ja ja niskoiltasi
toivon vallankumousta
yleisimpien lajien että
nämä pellen vietäisiin Kolymaan
lupaan etten milloinkaan
osallistu runopiiriin kerrankin
helposti pidettävä lupaus
vitun ääliöt
*

varmaan täytyy tehdä näistä vihateksteistä oma osio joskus. Tästähän voisi tehdä vaikka ilmoituksen. Kai se on eduskuntakysely tämän "runoilijan" tavoitteena.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

olemattomalle jumalalle - versio1
03.06.2006 - 16:02

Sana kauppatavarana... hyvä jumala, sinä, jota ei ole, vie tämä lasti! harteiltani. harteiltamme. toivon vallankumousta, yleisimpien lajien. että nämä pellet vietäisiin Magadaniin. lupaan, etten milloinkaan osallistu runopiiriin, milloinkaan. kerrankin lupaus, joka on helppo pitää. vitun ääliöt.

Kategoria: Roinaa 2 kommenttia Kommentoi

Minä
01.06.2006 - 04:13

se piiloutui lattian alle
rakosesta katteli
kun pomo astui sisään
itsekin hätkähdin
aika iso ego näyttäisi olevan
hänelle ei vittuilla
teki tiettäväksi säännöt
niitä riitti
ei löysännyt krakaa
menin polvilleni
ilmoitin tottelevani
päässä jylisi
talo oli saanut lopullisen isännän

Kategoria: Runotorstai 11 kommenttia Kommentoi

Huonoja ihmisiä
31.05.2006 - 21:09

Dementoitunut vanhus, joka jatkuvasti pyörii "liikekeskuksessa", kertoi eilen R-kioskin myyjälle, että oli unohtanut käydä vessassa mutta nukahtanut kyllä. Tämä toi varmuutta päivään, tieto siitä, että vanhukset nukkuvat päivisin. Palsa kutsui aikoinaan Lapin Kansan kriitikon Kittilään, muttei tainnut kriitikko mennä. Aika epäkohteliasta. Tännekin voisi kutsua ihmisiä, jotka sanovat että ihmisistä välitetään. Täällä ei välitetä edes itsestä.

Tämä on huono kaupunginosa, todella huono. Täällä asuu häviäjiä. Ihmisyyttä ei ole. Omakotitaloasuja tuskin voisi edes käväistä keskimääräisessä huoneistossa, joka on saastainen, haiseva ja ylipäänsä inhottava. Ihmiset ovat sammuneet asfalttille, heidät kierretään, autoilla ajetaan yli. Tervetuloa.

Hämmästelen sitä, että tunnemme huonoa omaatuntoa kehitysmaista muttemme välitä yhtään omista kehitysalueistamme. Ketään ei kiinnosta todellisuus, joka on melkein silmien edessä, on mukavampi laittaa rahaa hyväntekeväisyystilille. Tekisi mieli huutaa: tulkaa nyt perkele auttamaan näitä ihmisiä! mutta turhaa se olisi, kukaan ei välitä. Päättäjien ongelmia ovat Nato, EU-puuhat, taloudellinen kasvu jne., ei siinä ole aikaa jollekin neljännen sukupolven juopolle. On se ymmärrettävää.

Tervetuloa.

Tiedän professoreita, jotka ovat lukeneet jopa Célineä, mutteivät ole älynneet, että kuvaus on realistista tai, ehkä paremminkin, he ovat sulkeneet itseltään tiedon tapausten todenmukaisesta kuvaamisesta. Ei kai kukaan enää ole niin hölmö että luulisi jotain Kafkaa satuilijaksi? Tällä vuosituhannella? Herätys.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Tympeää
31.05.2006 - 02:31

Puihin lehdet joka vuosi, vieläpä samana vuodenaikana, keväällä. Ei ihme, että luonto kyllästytti porukkaa Baudelairesta Wildeen. En millään jaksa näitä luonnonmaalailijoita, jotka saattavat vielä etsiä tarkoitusta tuosta masentavasta ennalta-arvattavuudesta, täydellisestä epäonnistumisesta.

Sitten vielä ihmiset, ja "ihmiskasvojen hirmuvalta", josta on kirjoitettu paljon. Tuo mitätön ääliö pienine toiveineen, surkeine elämineen, kaikki se hirveys mikä on pelkuruudessa ja anteeksiantamattomuudessa. Ei ole mukava katsoa ihmistä.

Minussa oli luontaisena vastenmielisyys ihmiskuntaa kohtaan mutta vasta parikymppisenä sain tietää etten ollut ainoa lajissani. Siihen saakka olin joutunut sietämään kammottavan keskinkertaista elämää ja luulin sen olevan ainoa mahdollisuus. Sitten kuulin, että Jumala on kuollut. Se oli helpotus. Tuli muitakin huojennuksia, luin esimerkiksi tämän: "Voitteko kuvitella dandya puhumassa kansanjoukolle, paitsi solvaamassa sitä." En ehkä ollutkaan yksin, muutamat muutkin näyttivät ajatelleen samansuuntaisesti.

Tietenkin olin tarpeeksi hölmö luullakseni, että melkein kenestä tahansa olisi niihin äärimmäisyyksiin, joihin itse olin jatkuvasti syöksymässä. Sekoitin jopa puheet ja teot keskenään, saatoin luulla että ihmiset tekisivät asioita jotka he sanoivat tekevänsä.

Suomentaja Nylén sanoo Huysmansin romaanin Vastahankaan johdannossa kyseessä olevasta kirjasta ja Flaubertin Bouvard ja Pécuchetista seuraavaa: "Teoksia yhdistävät myös tekijöiden aggressiiviset intentiot - he halusivat, niin he väittivät, loukata, tuhota romaaneillaan jotain - mutta romaanit ovat myös täynnä farssimaista huumoria ja toisaalta pettymyksiä ja haihtuneita illuusioita, näivettynyttä toivoa ja laantunutta intoa." Loppuviitteessä sanotaan ihanasti: "Hyusmans ja Flaubert suunnittelivat kirjojaan kuin olisivat hautoneet kostoa tai suunnitelleet hyökkäystä." Flaubertia lainataan: "Suunnittelen yhtä juttua, johon tulen purkamaan vihani. Aivan niin, aion viimeinkin sysätä harteiltani kaiken mikä minua tukahduttaa. Tulen oksentamaan aikalaisteni niskaan sen inhon, jota he minussa herättävät."

Minua inhottavat monien asioiden ohella humanistit, jotka ovat kovia puhumaan mutta, tosiaan, toiminnan kanssa on vähän niin ja näin. Humanisteilla on otsaa vaatia oikeutta kaikenlaisille paskiaisille, jotka pitäisi vain pistää seinää vasten ja se siitä. Esimerkiksi natsioikeudenkäynnit olivat aivan turhia, neuvostoliittolaiset niitä vastustivatkin, jotain hyvää Venäjältä sentään. Humanistit eivät ymmärrä, että pahaan on vastattava pahalla, tosin eivät humanistit ymmärrä paljon mitään muutakaan, valittavat vain, seuraavat sivusta. Ehkä niin on parempi.

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

30.05.2006 - 01:41

Jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, ei viimeksi, vaan sitä edellisellä kerralla. Luetaan samaa kirjaa, soitetaan samaa säveltä, ja tukeudutaan klassikoihin. Eletään kuin keskimmäistä päivää, elämän heipäivää.

Kävelin joelle. Vesi oli vielä korkealla. Melko lämmin. Pidin itseäni kasassa. Muutama sorsa oli uimassa. Näin myös yhden kissan, joka katosi nousevaan heinikkoon. Valoisaa. Autojen suhinaa.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

SN
29.05.2006 - 17:48

Että on mielenkiintoinen ihminen tämä Seppo Nummi. Olen lukenut hänestä Rautavaaran ja Heikinheimon muistelmista. "Ruhtinaalliset tulot ja suuriruhtinaalliset menot", sanottiin hänestä ja taisi sanoa itsekin. Papin poika. Kai hänestä joku voisi romaanin kirjoittaa, se olisi vähintäänkin suotavaa. Jos aikoisin kirjailijaksi, voisin tehdä sen itse.

Mutten aikone.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Finne kans ylös
29.05.2006 - 16:54

jumalan hullu
opetuslapsi sekä perästävittuilija
hänet keisari ja muut pölväspyhimykset
kirosivat tahdoin neroksi minusta tuli
caligula sairas kuin oikean
jalan saapas

jumalansairasopetuslapsi
perässäsuksijavittuun
keisarijamuutpölväspyhimykset
kirosivat
tahdoinNeroksi
minustatuliCaligulahullu
kuinoikeanjalansaapas

jumalan hullu
opetuslapsi perästäkuuluja
keisari ja muut pölväspyhimykset
kirosivat tahdoin
neroksi minusta tuli
caligula
sairas kuin oikean
jalan
saapas

siis tuo ylin on niiin perusversio että vituttaa(,) varma valinta. pitäisi tuhota kieli, oma kieli ainakin, tehdä asiat uusiksi. eilen luin Einojuhani Rautavaaran Omastakuvasta, että hän sävelsi Finnegans Wakea, nyt sitä joku suomentaa, kunnioitettavia tekoja. harvat teot ovat. jokijuoksee... niin minusta se alkaa, kenties näen joen tuommoisena pitkänmatkanjuoksijana. kirjoitan huomattavan konservatiivisesti ja se vituttaa minua.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Pikku-Saapas
29.05.2006 - 15:46

jumalan hullu
opetuslapsi sekä perästävittuilija
hänet keisari ja muut pölväspyhimykset
kirosivat tahdoin neroksi minusta tuli
caligula sairas kuin oikean
jalan saapas

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Pikku-Saapas
29.05.2006 - 02:12

jumalansairasopetuslapsi
perässäsuksijavittuun
keisarijamuutpölväspyhimykset
kirosivat
tahdoinNeroksi
minustatuliCaligulahullu
kuinoikeanjalansaapas

jumalan hullu
opetuslapsi perästäkuuluja
keisari ja muut pölväspyhimykset
kirosivat tahdoin
neroksi minusta tuli
caligula
sairas kuin oikean
jalan
saapas

saappaita pilkataan, tärkeitä välineitä. ei ole oikeutta.

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Idä Aurinkoinen
29.05.2006 - 01:59

miten tästäkin päivästä selviää
jumalan vapaapäivästä
ja sen kyllä huomaa
tokenee uuteen viikkoon
vanhoine kujeineen
olla ei mitään
aivankuin se hölmö
joka saatoin olla minä
vaikken koskaan osannut
letaalit joutomaanantait
jokaviikkoiset jouluaatot
helvetti on sunnuntai

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Idä Aurinkoinen
28.05.2006 - 19:39

miten tästäkin päivästä selviää
jumalan vapaapäivästä
ja sen kyllä huomaa
tokenee uuteen viikkoon
vanhoine kujeineen
olla niinkuin ei mitään
olematta aivankuin se hölmö
joka saatoin olla minä
letaalit sunnuntait
jokaviikkoiset jouluaatot
jumalan sairas opetuslapsi
leikattu keisari ja muut pyhimykset
helvetti on sunnuntai
tahdoin Neroksi
minusta tuli Caligula tyhmä
kuin vasemman jalan saapas

leikattu keisari.... leikattiin keisari esiin, niin se on. vielä kun tästä jotenkin etenisi kirkkoisiin ja keskiajalle. pylväspyhimyksiin.

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Title(')s(')hot
28.05.2006 - 16:31

Olen epäileväisenä ollut englanninkielisten sitaattien suhteen, vähintään saksaa pitäisi olla, mieluiten kreikkaa. Ärsytti Teemu Mäen tauluissa englantilaiset jutut, ihan niin kuin minulla olisi varaa semmoisesta ärsyyntyä. Tällä taidolla, kielitaidolla, kirjoitustaidolla. Ehkä joskus ymmärrän, luenhan Helinin loistoblogia kuin Raamattua. Ylipäänsä pitäisi kirjoittaa ihan millä sanoilla tahansa, hyvänsä, mitä tulee mieleen, mutta sensuuri iskee korvien välissä, vai onko se jo niskassa, selkäytimessä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

26.05.2006 - 19:40

spiritti lentelee internetin yllä
ei ihan VSOP

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Tilanne&Tiedotus
26.05.2006 - 17:38

En ehkä ollut itse ensimmäinen huomaamaan että kirjoitukseni ovat lyhentyneet, ehkä ne loppuvat kokonaan. Tämä tuottaisi iloa vihamiehilleni, jotka valtaosin ovat naisia, joten sinnittelen yhä ja edelleenkin ja annan päivittäisen annokseni kirjaimia maailmalle.

Kategoria: blogosfääri 2 kommenttia Kommentoi

25.05.2006 - 18:47

vihataan ja rakastetaan
siinä kaksi vaihdettani
vaihettani ja aihettani
eteen ja taa
et voi tulla rajan taa
lauloivat turkulaiset
itse ylitin rajan mutten itseäni
tarjoan heinäistä seivästäni
poikapolo ei tiedä
koska ovi on sulkeutunut
lopullisesti kopukopu
käsi tapailee
ainut ystäväni

En jaksa ottaa tosissaan mitään, varsinkaan elämäni tärkeintä ja ainoaa asiaa, kirjoittamista. Olen parhaimmillani, eikä se vielä ole paljon, kirjallisessa kanssakäymisessä, naamatusten en osaa mitään.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

kehityksen kaari
24.05.2006 - 21:19

tasoittelin tuloeroja
velat muuttuivat saataviksi
uudistumiskehitys alko
systembolagetista
päättyy parantolaan
syssymmällä

runotorstain aihe oli muistaakseni jotain onneen liittyvää. päätin osallistua. sen tein. äh se olikin uusi ja uudistuminen. muutin yhden sanan... on tää ärsyttävä tekele. yöllä oli mielessä parempaa, jotain:

harvennushakkuiden.... en perkele muista.

Kategoria: Runotorstai 5 kommenttia Kommentoi

23.05.2006 - 17:21

pahkeinen sain nootin
enkä edes ollut sitä tilannut
juoppo vai talonmies
kulkee sateen edellä
katos jo ehkä molemmat
keskityn notaatioosi
tämäkin sanakasa on
tilattu sinulle minulta
ei meitä ole eikä
muitakaan
kuulen ääniä minusta
venytän mieltäni
ristiretkeilen niin sanotusti
mitä et uskalla tuomitse

kantava idea taaas vähän epäselvä. talonmies vai mikä huoltomies käveli pihalla. noottia on piisannut. vaikka kirjoitan "sinulle" tai jotain niin loppujen lopuksi kirjoitus vie eikä sitä enää ensisijassa, näköjään, mieti alkuperäistä kohdetta. "Nietzschen äänet" on kirjan nimi, kahdenkin. N. meni loppuun saakka ja tuli hulluksi. Ei saisi mennä loppuun saakka, siitä voi saada moitetta. Noottia. Ristiretkeilen mielessäni. Muualla en uskaltaisikaan, mukava olla kotona. Suurella osalla taitaa olla toisinpäin ja he kivasti tuomitsevat. minä tuomitsen heidät.

Ei kommentteja: