torstai 26. syyskuuta 2013

Sitä vanhaa VII

elikkkkä vanhan blogin sivut 151-200



riemukas

asiakaskokemuspohjainen, kyllä, tällainen sana on todellakin olemassa, esimerkkinä loputtomasta virastokielen suosta;

kustannustietoisuus, opin sanan Jokisipilältä;

alkaa-verbin käyttö, olisiko jo syytä luovuttaa?

arvauskeskus, voitaisiinko puhua kiittämättömyydestä tämän sanan yhteydessä?

hotelli helpotus, nykykulttuurissa on havaittavissa kiinnostus WC:hen, televisiosarjoissa ja elokuvissa joskus lähes asutaan vessoissa, pönttöön takerrutaan, on löydetty ystävä;

käärmenäyttely, kuvitelkaa tätä psykoanalyysin toivesanaa;

UUSI KAUHISTUKSIA:

kukkahattutäti, huonojen kolumnistien mielisanoja;

tunneäly, ennen puhuttiin tyhmistä, nykyään tunneälykkäistä;

päivittää, asioita päivitetään, itse päivittelen tämmöistä menoa;

yrittäjyys, tästä "yrittäjyydestä" on tullut arvo, kuka enää muistaa semmoisia arvoja kuin "hyvyys" tai "inhimillisyys";

Hannu Tapani Klami, tähän luokkaan kuuluvat myös S. Albert Kivinen ja muut hienostelijat, esimerkiksi S. Liuhto, nimen pitää olla hieno, vaikka väkisin;

kuohari, tunnustan, olen ainakin kerran puhunut "kuoharista";

aitous, luonnollisuus, rehellisyys ym., älä luota ihmiseen joka sanoo olevansa aito, se on epäaitoa puhetta;

modernin konservatiivinen, erään käpyläläisen naiskirjailijan luoma ilmaus, kun hän vaihtoi kustantamoa, sukua "tunneälylle" ja "kansallissosialismille", joissa kaksi vastakkaista sanaa on naitettu epäpyhästi yhteen;

humalassa ei voi kirjoittaa, tai ylipäänsä luoda, täyttä roskaa, mutta sitä on hauska toistella ihmisille;

hirveän/ kauhean/ kamalan hyvä, jopa yliopiston sanskritin opettajat puhuvat näin;

katosi kuin pieru Saharaan, niin, katoaisipa

***

Paraillaan on tutkinnan alla Flaubertin Valmiiden ajatusten sanakirja, olen löytänyt paljon yhtymäkohtia omaan ensyklopediaani. Strindbergin Katkismus on samaa kategoriaa.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ sanat 15 kommenttia Kommentoi

Voynichin käsikirjoitus
20.05.2007 - 16:46

Tästä pidän. Kannattaa käydä kaikki linkit läpi.

Kategoria: blogosfääri 1 kommentti Kommentoi

uusia jaotteluja
18.05.2007 - 18:22

ilmoita asiaton viesti
kommentoi niin helvetin asiallisesti
perustellusti ja systemaattisesti

*

hyvältä näyttää niinkuin aina
pidätän oikeuden kaikkeen

*

mulle ei kukaan oo koskaan
sanonut vastaan äiti sano
että osaan ja ruotsinlaivalla
voitin huutoäänestyksellä karaoken

*

mun aineet luettiin soitin viulua
kevätjuhlissa joulunäytelmässä
päärooli kaikki vitun stipendit
olen aina ollut menestys

*

tosin pillua sain vasta satavuotiaana
mutta parhaat otetaan viimeiseksi
sodassa viedään ensimmäisenä

*

RUK:n priimus olin
aina kertaamassa en sano koskaan
ylemmilleni ei ei niitä enää monia olekaan
perin virat mulle ei vittuilla ei

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi


16.05.2007 - 16:06

Olen saanut kannustavaa palautetta blogilaiskuudestani. Jatka samaan malliin, on yleismielipide.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

kevät
18.05.2007 - 18:17

jos on myötäinen
kesä tulee ennen syksyä
kiirettä pitänyt

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi

16.05.2007 - 20:23

sanoit ylimaalatuilla huulillasi
rakastin sinua sivulauseenomaisesti
pidin poeettisesta muotoilustasi
matkalla kotiin tuli itku

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi

16.05.2007 - 17:11

huomasin etten välitä sinusta enää
tiedätkö kuka sinä olet

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi

16.05.2007 - 17:07

ostin iltapäivälehden
sen vielä häpeällisemmän
kevään runoilijoista en
ymmärtänyt nolotti

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi


09.05.2007 - 03:13

Uusi blogi, sanoisin että merkittävä: Arton Rälssi. Meinaan lukea että Arton lerssi, kun on niin huono sivistyspohja.

Kategoria: blogosfääri 6 kommenttia Kommentoi
Hakukonerunouden laajennuksia
25.04.2007 - 20:03

Kun nykyään on tätä googlerunoutta niin ajattelin tehdä uusia aluevaltauksia: kehitän yahoo-, msn- ja www.fi -runoudet. Ilmoitan tässä täten että nämä ovat minun keksintöjäni.

Kategoria: käänteinen hakukonerunous 7 kommenttia Kommentoi

plejadit
25.04.2007 - 11:06

moraalissani on reikiä
asenteeni seulana
mietin vertausta
seulaset tuo tähtitaivaan kirjasarja

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi

HB
23.04.2007 - 15:51

Olen ehkä ainoa, mutta miksi pitää kirjoittaa näin: "Vastoinkäymisiä tuli välillä valtalehden kriitikoilta, välillä ihan omasta päästä." Sivulauseenomaisesti huomautetaan mikä se Paha on. Eikö me olla aikuisia kuitenkin? Tämä jatkuva isänmurha rasittaa, ei se Helsingin Sanomat, jota kutsun Helsingoerischer Beobachteriksi, niin paha voi olla.

Sitaatti löytyy Parnassosta, Timo Pusaa käsittelevästä jutusta. Ei kai joku helvetin lehti voi olla noin vaikutusvaltainen vaikka onkin ainoa yleisvaltakunnallinen lehti Suomessa? Kai olen julma ihminen, mutten ymmärrä tuommoista.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ sanat 1 kommentti Kommentoi

20.04.2007 - 04:14

Valittelen jatkuvasti elämääni, mutta on todettava, että minulla on onni lukea hienoja kirjoja. Elämä käyttöohje on varmaan hienoimpia lukemiani kirjoja. Tai en minä sitä ihan kokonaan ole vielä lukenut.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 5 kommenttia Kommentoi

tiedoitus, tilanne
19.04.2007 - 14:18

Eihän tässä oikeinymmärretty nero enää kerkiä blogata, kun menee aika tuon tarinantekeleen kanssa. Laskin, että on sitä yli 1 100 liuskaa. Järkytyksekseni tajusin, että se on melkein valmis. Kohta pitäisi tulla vissiin masennus, niin kuulemma käy taiteilijoille ja äideille. Työn valmistuttua. Onneksi en ole kumpaakaan.

Väännän pikkasen rautalankaa, ettei tarvitse kysyä: oikeinymmärretty nero ei ole nero, kun taas väärinymmärretty nero on nero, mutta paha ihmiset (Helsingin Sanomat, WSOY, Otava) eivät ole sitä ymmärtäneet.

Olen, saakeli, uinut liuskoissani niin ahkerasti, että Elämä käyttöohje on vielä kesken. Upea kirja.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ minä 10 kommenttia Kommentoi

lesmots
18.04.2007 - 04:58

menetys/ menestys
menehtyminen/ menestyminen
välittää/ valittaa
näimme/ naimme
tapaa/ tappaa
pahasti/ hyvästi

Olisiko tavata ja tappaa samaa juurta? Aina epäluotettava Meri ei kannusta tähän tulkintaan, vaan sanoo jopa: "Ruotsin tappa on menettää, kadottaa, hukata, muinaisnorjassa tapa." Mutta olisi mukava ajatella, että ne olisivat samaa alkuperää.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ sanat 1 kommentti Kommentoi

Aihe IV
17.04.2007 - 19:26

Kirjailija lähettää käsikirjoituksensa kaverilleen luettavaksi. Se on ainoa kopio. Kaveri vaihtaa käsikirjoituksesta yhden liuskaan toiseen, jossa yksi sana on muutettu. Muutos ei ole merkittävä. Ehkä vain pilkku on lisätty tai poistettu.

Myöhemmin, kirjan tultua julki, kirjailijan kaveri hihittelee tyytyväisenä. Huijaus onnistui. Kukaan ei ole huomannut mitään. On ihmiset tyhmiä.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 3 kommenttia Kommentoi

17.04.2007 - 02:11

Ihmiset ovat lähettäneet minulle sähköpostia moninaisista aiheista ja kyselleet paljon kysymyksiä. Tässä muutamia kysymyksiä joihin liitän myös vastaukset.

Taisit olla yksin myös koulunpihalla? Kyllä, olin.

Oletko varma, että "Kuningattareksesi" kutsumasi henkilö todellakin haluaa, että kerrot hänestä täällä hyvinkin henkilökohtaisia, jopa intiimejä asioita? En, ole.

Leikit nokkelaa poikaa. Haluatko turpaan? En.

Tais mennä luuvis vähän vituilleen? Niin, tais.

Koska maksat velkas? En, koskaan.

Me ollaan täällä poikien kanssa mietitty, että tultas joku kerta kyläilemään. Sopiihan se sulle? Joopajoo.

Vitun kusipää! Sä oot taas kirjottanu musta vaikka lupasit! Oh. Tässähän ihan kiihottuu.

Susta ei taida koskaan tulla Tornion kunniakansalaista? Ei taida.

Jos sä olisit viimenen mies maailmassa niin mä ryhtysin lespoks. Onneks en oo.

***

Entinen laatikkoteksti.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ minä 2 kommenttia Kommentoi

cv
17.04.2007 - 02:08

T:va kertoo olleensa yksinäinen ja onneton lapsuudesta saakka; ystävyyssuhteiden solmiminen on ollut hänelle aina vaikeaa. T:valla ei ole läheisiä suhteita sukulaisiinsa ja hän kieltää tuntevansa heitä kohtaan mitään tunteita.

Koulussa t:va oli koulukiusattu, mutta harmittelee sitä ettei itse ollut kiusaaja, omien sanojensa mukaan se olisi sopinut erinomaisesti hänen luonteelleen. Hän sanoo olleensa laiska ja hankala oppilas, jota koulunkäynti ei kiinnostanut. T:va kertoo inhonneensa luokkakavereitaan, opettajia ja koko koulun henkilökuntaa, erityisesti hän vihasi erästä keittäjää.

T:va on opiskellut Helsingin yliopistossa muutamia aineita suorittamatta loppututkintoa. Merkittävimmäksi yliopistosaavutuksekseen hän mainitsee pilvenpolton Porthanian ruokalassa. Hän kertoo vihanneensa opiskelutovereitaan, jotka vähitellen myös ymmärsivät vihata häntä. T:va vietti vuoden opiskeluvaihdossa Englannissa, jossa hän ei viihtynyt hetkeäkään eikä suorittanut yhtään kurssia.

T:van naissuhteet ovat olleet sekavat. Nykyään hän kertoo välttelevänsä "tunneasioita" koska hän ei halua mennä "sekaisin". Hänellä on erittäin vahvoja negatiivisia tuntemuksia naisia kohtaan, joita hän tottuneesti nimittelee alatyylisillä ilmauksilla.

Ystäviä t:valla ei ole. Hän sanoo olevansa mieluummin yksin kuin kärsivänsä vähä-älyisten seurassa. Sivistyneitä ihmisiä hän pitää teeskentelijöinä ja muita, "rahvasta", idiootteina.

T:va kehuu olevansa alkoholisti ja kerrankin hän ei valehtele. Erityisesti puhuessaan omasta itsestään, mieliaiheestaan, t:va valehtelee lähes aina ja silminnähtävästi luulee että häntä uskotaan. Muutenkin t:van suhde totuuteen ja todellisuuteen on hyvin sekava.

Itseään t:va vihaa ja ihailee. Nämä kaksi äärituntemusta vaihtelevat useitakin kertoja päivässä ilman kohtuullisempien näkemysten lieventävää ilmapiiriä. T:va ylpeilee sillä, että on joko/tai-ihminen.

Lopputulemana t:vasta on, että hänellä ei ole mitään edellytyksiä elää normaalia ja tasapainoista elämää. Tutkimusten aikana nousi esiin useita todella huolestuttavia piirteitä, joita nykylääketiede ei millään voi parantaa.

***

Tämä teksti oli ennen laatikossa. Tai on se vieläkin, muttei enää kauan sen jälkeen kun olen tallentanut ja julkaissut sen tässä.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ minä 1 kommentti Kommentoi

Aihe III
16.04.2007 - 19:23

Mies ja nainen tapaavat ravintolassa ja lähtevät yhdessä pois. Sitten graafista meininkiä. Aamulla mies herää naisen kuorsaukseen ja häipyy, mutta jättää keittiönpöydälle 50 euron setelin.

Nainen haluaa lapsen. Siksi hän halusi miestä. Hän on tyytyväinen, kun tuli raskaaksi ja vielä tienasi 50 euroa.

Mies on tyytyväinen. Sai naista. Ja lisäksi hänellä on fetissi kuorsaaviin naisiin. Kyllä näistä syistä 50 euroa voi maksaa.

Heillä on ollut aina omat rahat. He ovat olleet naimisissa 15 vuotta. Illalla mies tulee kotiin ja he katsovat televisiosta Uutisvuodon.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 0 kommenttia Kommentoi

Aihe II
16.04.2007 - 07:28

Ainoa sota jonka Suomi ehkä voitti, Lapin sota, mutta sekin oli ennalta järjestetty. Saksalaiset menevät kohti pohjoista ja suomalaiset seuraavat. Saksalaisten mukana on suomalaisia naisia, joista kuitenkin halutaan eroon (kotona odottaa Hilde). Jonnekin Kittilän ja Sodankylän väliin perustetaan keskitysleiri, jonne ajautuu komendantiksi hullu (?) suomalainen mies. Siis nämä pari tuhatta naista ovat sillä leirillä. Huhupuheena laitetaan jo etukäteen "tieto", että naiset viskattiin lentokoneista ja laivoista mereen ynnä maahan. Tiedän täysi-ikäisiä pohjoissuomalaisia, jotka uskovat tähän juttuun.

Joka tapauksessa naiset ovat leirillä. Komendantti näyttää Olavi Paavolaiselta. Itse asiassa koko tarina alkaa Mikkelistä, päämajasta, jossa eletään keväällä 44 vittumaisissa tunnelmissa. Kaikki on mennyt, Airoltakin Kananen, mutta Airo päättää kostaa ja jättää kertomatta Mannerheimille tulevasta suurhyökkäyksestä, vaikka kaikki sen tietävät. Airo ei alkuunkaan ymmärrä kostonsa tarkoitusta. Mutta tuleva komendantti onkin sekoittanut majoitusmestarimme pään.

Jossain vaiheessa, melko varhain, komendantti häipyy leiriltä ja vartiomiehet heti perässä. Muodostuu naisten yhteiskunta Kittilän ja Sodankylän välisille helvetillisille soille. Kartasta näkee ettei siellä voi olla. Paavolainen löytyy Torniosta bordellista, sillä hän kuvittelee olevansa Maupertuisin retkikunnan jäsen. On epäselvää mitä tämän jälkeen tapahtuu.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 3 kommenttia Kommentoi

Aihe I
16.04.2007 - 02:05

Miehellä on suhde nelikymppiseen naiseen. Suhde loppuu. Sitten hän tutustuu parikymppiseen naiseen, joka mieluiten on nelikymppisen siskontyttö, tai oikeastaan veljentyttö, jolloin mukaan saadaan miehistä suojelunhalua. Luonnollisesti mies, joka on yli 30-vuotias, palaa nelikymppisen luo, ehkä pariinkin kertaan. Oikeastaan naisen veli ja isä voisi sitten syyllistyä miesmurhaan, tosin motiivi on hämärä, mutta niin ne tapaavat olla.

Jonkun pitää tulla raskaaksi, molempien. Parasta olisi, jos nelikymppinen ja mies huijaisivat kaksikymppistä, jonkinlaisia perversioita, lähinnä tirkistelyä, voisi olla taustalla. Menisikö liian pitkälle, että parikymppinen olisi nelikymppisen entisen miehen ja parikymppisen äidin avioton lapsi. Muttei se olisi kostoa, vaikka joku naapurin ämmä niin sen tulkitsisikin.

Varoisin sortumasta minäkerrontaan. Tai asioista enemmän tai vähemmän tietävään ulkopuoliseen kertojaan. Liuskoja 80-100 rivivälillä 1½.

Mitään erityistä pahuutta ei ole, eikä sitten hyvyyttäkään, tai sovitusta. Ollaan vain. Hyvin normaalia elämää. Ihmiset käyvät töissä, parikymppinen opiskelee muttei humanistisia aloja, jolloin voisi ajatella hänet naiiviksi, hän esimerkiksi opiskelee taloutta AMK:ssa. Teologiaa tähän ei pidä sotkea.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 0 kommenttia Kommentoi

15.04.2007 - 21:22

Monet ajattelevat mitä sanovat, mutteivät sano mitä ajattelevat.

Taitaa olla vähän kryptinen lausahdus. Tässä olisi taustalla tämä varovaisuus, ettei vaan sano niin että kukaan loukkaantuu. Ja neljäs valtiomahti vartioi...

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi

peruskamaa
09.04.2007 - 16:17

Meneekö sulla kovaa?
Joo. Taaksepäin.

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi

Ärsyttävien sanojen & sanontojen ensyklopediani välitilinpäätös 2
09.04.2007 - 05:57

suriseva moottoriperä, olen sanaton;

liehuva liekinvarsi, tämmöisiä "vitsejä" käyttävät ne, jotka jaksavat sanoa että Paavo Väyrynen on roisto, esimerkki joka tuli ensiksi mieleen, ja tämä ensiksi-tuleminen kertookin näistä ihmisistä kaiken, he eivät jaksa ajatella pidemmälle, tai ehkä heillä ei siellä pidemmällä ole yhtään mitään;

uskon omalla tavallani, ikävä tuottaa pettymys, mutta tämän fraasin lausujat eivät koskaan pääse taivaaseen, jos se on olemassa edes vähän sillä tavalla kuin kristinusko väittää, sillä uskoa ei voi "omalla tavallaan", uskominen on juuri tietynlaista;

tädittely, ilmeisesti ruotsinkielinen kirjallisuudentutkija on vastuussa tädittelyn suosiosta, hän lanseerasi (menkööt) tätienergian 90-luvulla, mutta pahinta oli että naishistorian professori Setälää kutsuttiin Tätiläksi;

uutuuttaan kiiltelevä, sanonnan käyttäjä osoittaa paradoksaalisesti, että hänen kielensä ei ole erityisen "uutuuttaan kiiltelevää", saunan takana on yhä tilaa (esimerkki hyvästä sanonnasta);

vahinko ei tule kello kaulassa, mitä helvettiä tämä edes tarkoittaa? Tuo mieleen lehmihaan tai porosakin johtoyksilön;

EVVK (ei voisi vähempää kiinnostaa), tätä hirviötä en pystyisi lausumaan ja minulle tuottaa tuskaa sen kirjoittaminen, kuulin eräältä Saaralta että nykyään sanotaan myös KVG (katso vittu Googlesta), se kuulostaa paremmalta;

kuolema kuittaa univelat, taas yksi esimerkki populaarikirjoittajien typeryyksistä, luonnollisesti fraasi on jo loisinut journalistikieleen;

hyvää loppuelämää, taas yksi tuhansista sanonnoista, joiden käyttäjille voi sanoa: sitä toivon teille, hyvästi;

homma on bueno, sanonta erityisesti ammattikoululaisten suosiossa;

vesi kielellä, tulee lehmän turpa mieleen;

vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan, vain kuolleet aivot keksivät jotain näin typerää;

arki-sanaan liittyvät ilmaukset, arkista aherrusta, tavallisen ihmisen arkisia toimia, tässä ylistetään tympeätä tavallisuutta, vaikka itse sana, arki, ei ole pahimmasta päästä foneettisesti;

putkiaivo, tätä järkyttävää sanaa käyttävät ihmiset kuvaavat sillä tiedostamattomasti itseään;

putkitutkinto, edellisen inhottava sukulainen, älköönkä kukaan assosioiko näistä sanoista erääseen upeaan romaaniin tai ammutaan;

moottoriturpa, tämä kauhistus on populaarikirjoittajien suosiossa, ks. suriseva moottoriperä;

media, joskus on luovutettava, mutta tämän sanan edessä en luovuta ihan vielä, kuunnelkaa sanan äänneasua, laupias taivas! Lisäksi mm. nou hätä, bäk, ok, K?, siis daa, kuuklata (guuglata), olen kipeän tietoinen että Matti Klingelle sanottiin Norjassa "I have googled you" ja Klinge vielä kirjoitti asian päiväkirjaansa; koska uusi sana "hyväksytään"? kun kansa on sitä tarpeeksi käyttänyt; luovutusvoitto?

rakennekynnet, taas yksi esimerkki muotisanoista, joita käyttävät vähä-älyiset;

vuorovaikutus, jos milloinkaan, milloinkaan, saan lyöntietäisyydelle tämän sanahirviön kehittäjän niin lyön empimättä, kaikenlaiset idiootit käyttävät tätä sanaa, jotta kuulostaisivat viisailta, pahinta AMK-kieltä;

ryypiskellä, kamalan kuuloinen sana, löysä, kaksi ensimmäistä tavua oksettavat, loppu on "kosmetiikkaa" niin kuin hölmöt sanovat;

mehevä

läheinen, ennen tavattiin puhua "ystävistä", "sukulaisista" ja erilaisista perheenjäsenistä, nykyään on onneksi löydetty tämä yleiskäsite jonka voi tunkea jokapaikkaan ja unohtaa koko homman (eli läheiset);

roiskeläppä

kelpo

maistua

mainio

hersyvä

oiva, oivallinen

tuore, uunituore

riemukas

asiakaskokemuspohjainen, kyllä, tällainen sana on todellakin olemassa, esimerkkinä loputtomasta virastokielen suosta;

kustannustietoisuus, opin sanan Jokisipilältä;

alkaa-verbin käyttö, olisiko jo syytä luovuttaa?

arvauskeskus, voitaisiinko puhua kiittämättömyydestä tämän sanan yhteydessä?

hotelli helpotus, nykykulttuurissa on havaittavissa kiinnostus WC:hen, televisiosarjoissa ja elokuvissa joskus lähes asutaan vessoissa, pönttöön takerrutaan, on löydetty ystävä;

käärmenäyttely, kuvitelkaa tätä psykoanalyysin toivesanaa;

Kategoria: entiedämiksikutsua/ sanat 5 kommenttia Kommentoi

hv x 100
07.04.2007 - 18:04

Olen kiinnostunut vain omista tekemisistäni.

Selailin Perecin sitä opusta. Aika intresantilta vaikutti.

Miksei saisi puhua kesken olevista kirjoista? Ei luetuista ole enää mitään sanottavaa vai olenko viime aikoina puhunut eräästä Painovoiman sateenkaaresta? Ihmeellisiä vaatimuksia.

Olen käyskennellyt foorumeilla. Järkyttävät säännöt niissä. On hyvin tarkkaa menoa. Miten pitää kirjoittaa, lainata ja vaikka mitä. Käsittääkseni näitä foorumeja valvovat melko nuoret henkilöt, eli fasismin suosio jatkossakin on taattu.

Keksin suomalaisen miehen määritelmän: hän saa tehdä mitä tahansa, muut eivät yhtään mitään. (tämä "mies" saa käydä vieraissa, mutta voivoi jos akka tulee duunista myöhässä...) Myöhemmin määrittelen suomalaisen naisen (siihen ei kauan mene, suomalainen nainen on lutka). Voin kuvitella että jälkimmäinen määrittely kiinnostaa enemmän.

Joskus esitin myös lauselman: "Suomalainen mies on juoppo ja suomalainen nainen huora". Siinäkin tuo jälkimmäinen herätti enemmän keskustelua. Todella outoa.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ minä 9 kommenttia Kommentoi

niinsanottuja reunamerkintöjä
06.04.2007 - 15:19

Aloin viimeinkin lukea Janne Kuutiota, vaikka olen vuosia väittänyt sen lukeneeni. On minulta lukematta myös Klaus Holman Kolme ja T. Vaaskiven Yksinvaltias. Ei ihme ettei uni aina tule. Suuria puutteita.

Lainasin kirjastosta Perecin sen opuksen. Kohta luen kirjan.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 0 kommenttia Kommentoi

Susan Kuronen
04.04.2007 - 15:06

Eräs Susan Kuronen on kuulemma tehnyt rikosilmoituksen, koska häntä on haukuttu internetissä. Siis sama henkilö, joka julkaisi kirjan suhteestaan pääministeri Vanhaseen, jossa, kuulemma, esitellään myös Vanhasen tekstiviestejä ja kerrotaan Vanhasen yksityisasioita.

Tämmöisen henkilön koko olemassaolo on rikos inhimillisyyttä vastaan. Susan Kurosen ei pitäisi edes olla olemassa. Voin vain kuvitella, miten paksu on hänen kansionsa paikallisella psykiatrisella poliklinikalla, veikkaisin kahtakymmentä senttiä.

Voitaneen sanoa, että Susan Kuronen ei ole vastuussa kaikista tekemisistään, vaan on yksinkertaisesti mieleltään sairas. Mutta silti panee ihmettelemään, että miksi hän jatkaa niin sanottua odysseiaansa, jonka tragikoomisuus on jo ajat sitten vaihtunut pelkäksi tragediaksi. Eikö häntä voi pysäyttää?

Kategoria: entiedämiksikutsua/ nyt 8 kommenttia Kommentoi

kusipää olen minä
04.04.2007 - 02:07

Olin ehkä viisitoistavuotias kun kävin katsomassa isäni äitiä. Hän oli huonossa kunnossa. Olin että jaahas. Hän asui kotini vieressä. Lähdin sitten johonkin. Varmaan äidikseni kutsutun henkilön luokse. Tultuani takaisin minulle kerrottiin että melkein olin tappanut isoäitini, kun en ollut kertonut hänen sairaudestaan. Eipä ollut tullut mieleen. Olisi pitänyt kertoa että hän oli sairaana. En älynnyt. Sellaista sattui minulle jatkuvasti. Myöhemmin toimin huonosti jatkuvasti.

Eli melkein murhasin isoäitini. No, akka kuoli isäni 50-vuotispäivänä. Kai se jotain kertoo. Vittu mikä suku.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ minä 1 kommentti Kommentoi

kolmas osasto postuumiin kokoelmaan
03.04.2007 - 15:28

panojen määrä?
miehet liioittelee
naiset vähättelee
totuus saavutettu

Kategoria: Kaiva uutisia 2 kommenttia Kommentoi

toinen osasto postuumiin kokoelmaan
03.04.2007 - 15:25

vapaa kasvatus
lapset nykyään on tommosia
evoluutioponkaus
ei ne ennen ollu

Kategoria: Kaiva uutisia 2 kommenttia Kommentoi

ensimmäinen osasto postuumiin kokoelmaan
03.04.2007 - 15:06

olisko susta tullu iikollia kolkytluvulla?
stallaria seitkytluvulla?
näitä kyselen iteltäni ittekseni.

Kategoria: Kaiva uutisia 2 kommenttia Kommentoi

epilogi postuumiin kokoelmaan
03.04.2007 - 14:32

Alistumisen jälkeinen tyyneys
usko-olotila

Kategoria: Kaiva uutisia 1 kommentti Kommentoi

neljäs osasto postuumiin kokoelmaan
02.04.2007 - 19:26

ei mitään uutta
auringon alla puristuksissa
rahan kulkusuunnat
masentavat
itseä kohti
tyhjästä poispäin
äkäseen

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi

Ärsyttävien sanojen & sanontojen ensyklopediani välitilinpäätös
01.04.2007 - 03:52

suriseva moottoriperä, olen sanaton;

liehuva liekinvarsi, tämmöisiä "vitsejä" käyttävät ne, jotka jaksavat sanoa että Paavo Väyrynen on roisto, esimerkki joka tuli ensiksi mieleen, ja tämä ensiksi-tuleminen kertookin näistä ihmisistä kaiken, he eivät jaksa ajatella pidemmälle, tai ehkä heillä ei siellä pidemmällä ole yhtään mitään;

uskon omalla tavallani, ikävä tuottaa pettymys, mutta tämän fraasin lausujat eivät koskaan pääse taivaaseen, jos se on olemassa edes vähän sillä tavalla kuin kristinusko väittää, sillä uskoa ei voi "omalla tavallaan", uskominen on juuri tietynlaista;

tädittely, ilmeisesti ruotsinkielinen kirjallisuudentutkija on vastuussa tädittelyn suosiosta, hän lanseerasi (menkööt) tätienergian 90-luvulla, mutta pahinta oli että naishistorian professori Setälää kutsuttiin Tätiläksi;

uutuuttaan kiiltelevä, sanonnan käyttäjä osoittaa paradoksaalisesti, että hänen kielensä ei ole erityisen "uutuuttaan kiiltelevää", saunan takana on yhä tilaa (esimerkki hyvästä sanonnasta);

vahinko ei tule kello kaulassa, mitä helvettiä tämä edes tarkoittaa? Tuo mieleen lehmihaan tai porosakin johtoyksilön;

EVVK (ei voisi vähempää kiinnostaa), tätä hirviötä en pystyisi lausumaan ja minulle tuottaa tuskaa sen kirjoittaminen, kuulin eräältä Saaralta että nykyään sanotaan myös KVG (katso vittu Googlesta), se kuulostaa paremmalta;

kuolema kuittaa univelat, taas yksi esimerkki populaarikirjoittajien typeryyksistä, luonnollisesti fraasi on jo loisinut journalistikieleen;

arki-sanaan liittyvät ilmaukset, arkista aherrusta, tavallisen ihmisen arkisia toimia, tässä ylistetään tympeätä tavallisuutta, vaikka itse sana, arki, ei ole pahimmasta päästä foneettisesti;

putkiaivo, tätä järkyttävää sanaa käyttävät ihmiset kuvaavat sillä tiedostamattomasti itseään;

putkitutkinto, edellisen inhottava sukulainen, älköönkä kukaan assosioiko näistä sanoista erääseen upeaan romaaniin tai ammutaan;

moottoriturpa, tämä kauhistus on populaarikirjoittajien suosiossa, ks. suriseva moottoriperä;

media, joskus on luovutettava, mutta tämän sanan edessä en luovuta ihan vielä, kuunnelkaa sanan äänneasua, laupias taivas!

rakennekynnet, taas yksi esimerkki muotisanoista, joita käyttävät vähä-älyiset;

vuorovaikutus, jos milloinkaan, milloinkaan, saan lyöntietäisyydelle tämän sanahirviön kehittäjän niin lyön empimättä, kaikenlaiset idiootit käyttävät tätä sanaa, jotta kuulostaisivat viisailta, pahinta AMK-kieltä;

ryypiskellä, kamalan kuuloinen sana, löysä, kaksi ensimmäistä tavua oksettavat, loppu on "kosmetiikkaa" niin kuin hölmöt sanovat;

mehevä

läheinen

roiskeläppä

kelpo

maistua

mainio

hersyvä

oiva, oivallinen

tuore, uunituore

riemukas

asiakaskokemuspohjainen, kyllä, tällainen sana on todellakin olemassa, esimerkkinä loputtomasta virastokielen suosta;

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi
sitä samaa sullekin
30.03.2007 - 23:11

että vois olla ylpee itestään
niinkun ihan itestään

***

Lisäyksiä ärsyttävien sanojen ensyklopediaani:

läheinen

roiskeläppä

oliko kelpo jo?

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi

Haaste
30.03.2007 - 22:40

Sain Anita Konkalta haasteen. Yleensä naisilta saamani haasteet ovat varsin pelottavia ("ulos tästä kämpästä sika!"), mutta tämä oli miellyttävää laatua.

Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.)?

Todella vaikea vastata. Helpompi sanoa, millaisista sanoista en pidä. Ylipäänsä pidän sanoista (ihanko totta?).

Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein?

Suomi on kaunis sana.

Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms?

Minä, vittu, perkele, täh, joo.

Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten?

Sanasta miestä, sarvesta härkää. Ääh... niinkun teemanmukaisesti sopisi. Pidän Oscar Wilden sanonnoista ja siitä, mitä joku sanoi Wildesta: hän on omaperäinen myös lainatessaan. Tämä Wildelta: Joko täältä lähtee tapetit tai minä. Loistavia sutkauksia on myös G.B. Shawilla, esimerkiksi tämä rappukohtaus: "Sika!", sanoi joku rapuissa hra Shawille, joka takaisin: "Shaw, hauska tutustua!"

Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan?

kelpo, mainio, hersyvä, oiva, tuore

Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.

EVVK

Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.

hiljaa

Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.

Mä en nyt keksi mitään. Mietin monta minuuttia.

Haastan tähän haasteeseen vastaamaan ne jotka tämän postaukseni sattuvat huomaamaan.

Kategoria: blogosfääri 2 kommenttia Kommentoi

prologi postuumiin kokoelmaan
29.03.2007 - 18:40

mitä vuotta elettiin ysiviis
"runous on kaikista hianointa"
vittu kun pitää tollasta kuunnella
runous on kaikista säälittävintä
en lukenut huonoja lauseitasi
vaikka siteerasinkin jokainen
teidän fraasit tuntee

Kategoria: Kaiva uutisia 2 kommenttia Kommentoi

Kehotus
29.03.2007 - 18:28

Seuraan tätä blogia. Koska minulla ei ole mitään asiaa, niin kerron tämän. Huomatkaa edellisetkin viestit.

Bloginpitäjältä, siis seuraamani blogin pitäjältä, on tullut runoteos, jonka yritän hankkia lähiaikoina. Vai siis, saisiko sen tietoverkosta tilattua?

Kategoria: blogosfääri 2 kommenttia Kommentoi

Parnasso on vitun hyvä lehti
28.03.2007 - 22:11

Parnasson blogissa oli tänään hyvä ennenaikainen aprillipila. Valitettavasti hyväntahtoinen päätoimittaja kertoi totuuden pian. Ehkä niin oli parempikin. Ettei olisi menetetty kriitikoita, jotka olisivat ärjyneet kommenttilootassa, että onpa se nyt hirveetä ja kauheeta kun Parnasson nimi muutetaan.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

savuke-id-as
19.03.2007 - 15:05

Harvoin kuulee järjen ääntä mutta kuulkaapas tätä:

En minäkään lähtisi uuden kelkkaan varauksetta. Osoittelu sormella ja syytökset 'konservatiivisista kustannustavoista' ovat yhtä puppua kuin wikiromaanitkin. Blogien käyttö painetussa materiaalissa on yksi esimerkki subjektikulttuurin luomisesta, ohiraapaisujen ja ohuen orvaskesin tuoksuista pintaihoa.

Odottelen 001001010011110-romaania, jossa on kuitenkin seksiä, paljastuksia ja product placementejä, muutama stereotyyppinen outsider tai vähemmistön edustaja sekä rikoksia.

Kustantajilla on kova vastuu.”
Aika kova vastuu on lukijoillakin. "Ohuen orvaskesin tuoksuinen pintaiho".

Kategoria: blogosfääri 4 kommenttia Kommentoi

He tekevät sen itse, vai miten se menikään, noin se meni
19.03.2007 - 14:55

Minusta tämä on hauska juttu.

Kategoria: blogosfääri 2 kommenttia Kommentoi

Mainos
19.03.2007 - 08:43

Olen elänyt kelvotonta elämää, mutta olen sentään saanut aikaiseksi tämän blogin synnyn. Käykää katsomassa. Tai en minä sitä saanut aikaiseksi, vihjaisin vain että blogi voisi olla hyvä ajatus.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

Blogger Poem I
18.03.2007 - 10:21

Leave your comment
You can use some HTML tags, such as <b>, <i>, <a>
Comment moderation has been enabled. All comments must be approved by the blog author.
Choose an identity
Google/Blogger
Other
Anonymous
Sign in with your Google Account
Username
Password
No Google Account? Sign up here.
You can also use your Blogger account.
Name
Your web page
All of these fields are optional.
Publish Your Comment
Publish Your Comment
Preview
Preview
Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

18.03.2007 - 09:46

kusipää kirjastossa
lisäkseni viitoin lastenkirjat
tuolla päin sanoin
olisin tahtonut

*

Niin, siellä oli myös taiteilija Leskisen postuumi kokoelma Kosket, josta sain innoitteen edelliseen. En lainannut. Silmäilin muutamaa runoa.

*

Se pipopäinen kusipää.
Niin paljon olisin tahtonut sanoa.
Sinulle.

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi

Op. 404
18.03.2007 - 09:45

Luin Esko-Juhani Tennilän runokokoelman Metsän väristä en väittele enää ja J.K. Ihalaiselta kokoelman Pyramidista nousi silmä. Lisäksi tein huomion, että omistuksessani todella on Ihalaisen Eurooppalainen kuolemankirja. Valitut runot 1980-2003. Hämmentävää, en todellakaan muistanut tätä omistustani. Joskus sitä jopa muistaa tietävänsä jotain. Saatan joku päivä lukea Eurooppalaisen kuolemankirjan, Ihalaisen elämäkerran olen lukenut (mutten omista sitä). Kenties on parempi omistaa kirjoja, joita ei ole lukenut, ja lukea ne kirjat joita ei omista.

Omista. Omistani ja omilleni.

Mietin vakavasti, että keitän teetä. Tahdon kuitenkin ensin kertoa, että eilen lainasin kirjastosta seuraavat kirjat: Mallarmén Faunin iltapäivän, Helinin Tristian, Sanna Ravin Ansarin. Tuota viimeksimainittua aloittelin kirjastossa, samalla kun teki mieli viinaa. Tosin en juonut.

Tänään on vaalit. Saatan äänestää Esko-Juhani Tennilää. Viimeksi annoin "protestiäänen", se meni eräälle kemijärveläiselle puistotyöntekijälle, 37 muutakin äänioikeutettua tuki tätä ehdokasta. Ihmettelen vieläkin, miten kunnallisvaaleissa 80-luvun ensipuoliskolla opettajani sai viisi ääntä, sillä tietääkseni hänen lapsensa (2 kpl) eivät kuuluneet isänsä vaalipiiriin, ja vaikka olisivat kuuluneetkin niin silti ehdokas, vaimo ja lapset olisivat tuottaneet vain neljä ääntä. Ketkä olivat ne kolme idioottia, jotka äänestivät tätä idioottia? Tahtoisin tietää.

Tulevassa omaelämäkerrassani, jonka nimi on vielä vähän hakusessa (ks. monet aiemmat postaukset), aion kartoittaa suomalaisen ala-asteen opettajan eli luokanopettajan sekavaa jos pinnallista mielenmaisemaa. Miten opettajainhuoneessa naiset kauhistelevat vähän jokaista asiaa ja miehet pääsevät kerrankin kukkoilemaan, olemaan lauman johdossa. Ja rehtori luulee ettei heidän koulussaan ketään kiusata.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ minä 0 kommenttia Kommentoi

Sanan tunne
17.03.2007 - 06:52

Kyllä on ollut laiskaa bloggausta. Vähäiset voimani menevät muihin '"kirjallisiin" "töihin"'. Mutta on sanottava että tämän Ilkka Koposen runokokoelma Ovelta on riisuttu nimi on hyvä, pitäisi lukea se toinenkin, postuumi. Koposen poika kirjoittaa... no niin, minulla oli joku täsmällinen määritelmä mutta unohdin sen. Joka tapauksessa runoja on luettava hitaasti, se lienee tason merkki.

Innostuin pikkasen Foucaultista. Tiedon arkeologia löytyisi suomeksi ja Seksuaalisuuden historia, jonka kolmesta osasta olen lukenut yhden melkein kokonaan (kesken jäänyt klassikko). Luin englanniksi noin vuonna 1994. Se kuului Antiikin ja keskiajan naishistorian luentosarjan vapaaehtoiseen lisälukemistoon. Oli muuten helppo kurssi. Kerrankin oli kyrvästä hyötyä, sen ansiosta sain 3/3. En tarkoita että olisin korotellut arvosanaani moraalittomin keinoin, mutta jos ajatellaan että miehen ja naisen erottaa vain sukupuolielimet niin silloin voi sanoa että kyrvästä oli iloa. Luentosali täynnä kostokkaita ämmiä ja pari jätkää. Oli ihan oikein että meille paroille lykättiin kolmoset kouraan jo kättelyssä.

Feministejähän on kahta lajia. Helvetin hyvännäköisiä, joilla on varaa olla feministejä, sekä helvetin rumia jotka voivat vuodattaa katkeruutensa feminismin kautta universumiin.

Sellaista vielä, että kirjan nimet tyyliä "Elämän varjo", "Kirjan hinta" tai "Sanan tunne" eivät ole hyviä. Ne ovat tasapaksuja, eikä niitä muista millään. Lisäksi elämä-alkuisuuksia on todella paljon.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ minä 2 kommenttia Kommentoi

15.03.2007 - 08:23

I

ilmoita
asiaton
viesti
kommentoi
niin
helvetin
asiallisesti
perustellusti
ja
systemaattisesti
tematiikasta
vitut
muista
olla
kohtelias
sillä
minä
olen
tietyö
totuus
ja
elämättömyys
paskaas
syö
ellet
leiki
mun
säännöillä
hyvältä
näyttää
niinkuin
aina
pidätän
oikeuden
kaikkeen
mulle
ei
kukaan
oo
koskaan
sanonut
vastaan
äiti
sano
että
osaan
ja
ruotsinlaivalla
voitin
huutoäänestyksellä
karaoken
mun
aineet
luettiin
soitin
viulua
kevätjuhlissa
joulunäytelmässä
päärooli
kaikki
vitun
stipendit
olen
aina
ollut
menestys
tosin
pillua
sain
vasta
satavuotiaana
mutta
parhaat
otetaan
viimeiseksi
sodassa
viedään
ensimmäisenä
RUK:n
priimus
olin
aina
kertaamassa
en
sano
koskaan
ylemmilleni
ei
ei
niitä
enää
monia
olekaan
perin
virat
mulle
ei
vittuilla
ei

"Sellaista tyypillistä paikallaan pyörivää minimalismia, varma osoitus siitä että ideat ovat loppuneet."

II

juon
kuin
sieni
korjaan
olen
sieni
toivottavasti
en
herkkutatti
sentään
inhottava
home
seinässä
pitiks
sunkin
tulla
tänne
se
juo
meidän
juomat
ja
kähmii
ahmii
hirvee
läski
Päälleliimattu
elämä
etäiset
henkilöt
oikoluku
suorittamatta
kustannustoimittaja
laiska
kiusallisia
kirjoitusvirheitä
keittokomeroni
vuoristo
niitä
aikoja
kun
sänkyni
ei
ollut
tasanko
matkustamisessa
ei
ole
järkeä
tarkennan
mitään
järkeä
kaikki
minulta
on
viety
miksi
kävisin
katsomassa
menettämääni
kaikkea
niillä
alaovilla
jotka
on ikuisesti
lukittu
minulta
päivetin
pääni
tahtoisin
runollisesti
itkeä
itseni
uneen
tämän
3-rivisen
omistan
tosin
pillua
sain
vasta
satavuotiaana
mutta
parhaat
otetaan
soitin
viimeviulua

Kategoria: Kaiva uutisia 2 kommenttia Kommentoi

15.03.2007 - 07:51

ilmoita asiaton viesti
kommentoi niin helvetin asiallisesti
perustellusti ja systemaattisesti
tematiikasta vitut
muista olla kohtelias sillä
minä olen tietyö totuus ja elämättömyys
paskaas syö ellet leiki mun säännöillä
hyvältä näyttää niinkuin aina
pidätän oikeuden kaikkeen
mulle ei kukaan oo koskaan
sanonut vastaan äiti sano
että osaan ja ruotsinlaivalla
voitin huutoäänestyksellä karaoken
mun aineet luettiin soitin viulua
kevätjuhlissa joulunäytelmässä
päärooli kaikki vitun stipendit
olen aina ollut menestys
tosin pillua sain vasta satavuotiaana
mutta parhaat otetaan viimeiseksi
sodassa viedään ensimmäisenä
RUK:n priimus olin
aina kertaamassa en sano koskaan
ylemmilleni ei ei niitä enää monia olekaan
perin virat mulle ei vittuilla ei
juon kuin sieni korjaan olen sieni
toivottavasti en herkkutatti sentään
inhottava home seinässä
pitiks sunkin tulla tänne
se juo meidän juomat ja kähmii
ahmii hirvee läski
Päälleliimattu elämä
etäiset henkilöt oikoluku suorittamatta
kustannustoimittaja laiska kiusallisia kirjoitusvirheitä
keittokomeroni vuoristo
niitä aikoja kun sänkyni ei ollut tasanko
matkustamisessa ei ole järkeä
tarkennan
mitään järkeä
kaikki minulta on viety
miksi kävisin katsomassa menettämääni
kaikkea
niillä alaovilla jotka on ikuisesti lukittu minulta
päivetin pääni
tahtoisin runollisesti itkeä itseni uneen
tämän
3-rivisen
omistan
tosin pillua sain vasta satavuotiaana
mutta parhaat otetaan viimeiseksi soitin viimeviulua

***

mistähän noi tyhjät rivit tuli. ei pitäs olla.

Kategoria: Kaiva uutisia 1 kommentti Kommentoi

qwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnm
14.03.2007 - 06:43

Yläkerran nuori mies, sanon tämän sinulle kirjallisesti vaikka tuskin osaat lukea:

Vähitellen minua on alkanut vituttaa, että kuset veteen. Et ehkä tajua, että WC-toimesi kuuluvat myös muihin kerroksiin, ja jos joku päivä tajuat, saatat nolostua. Kehottaisin sinua menemään rakkotutkimuksiin, siksi usein käyt tyhjentämässä kusilaukkusi, rakkovaivat noin nuorella iällä saattavat enteillä pahoja virtsausvaikeuksia tulevaisuudessa.

Valvotun yön jälkeen. Varmaan viideskymmenes tänä vuonna.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ minä 3 kommenttia Kommentoi

§1234567890+
13.03.2007 - 06:01

Lueskelin Mika Terhon 60-luvun kuvia, onhan se hyvää tekstiä, semmoista maanista. Luetteloja löytyy, niinkuin kunnon kirjoista on tapana löytyä. Sitten siirryin Foucault'n pariin, 150 sivun jälkeen aloin alustavasti ymmärtää mitä kaveri haluaa sanoa. Tosin en pysty sitä sanallisesti ilmaisemaan.

Kirjoitukseni ovat vaihteeksi supistumaan päin. Useissa paikoissa rukoillaan, että ne supistuisivat olemattomiin. Mitä tarkoitin sanoessani Terhon tekstiä maaniseksi? Teksti on tolkottamista, paikalleen jäävää, pikkuasiaan takertuvaa.

Yritin ja yritän löytää emeritusprofessorin päiväkirjoista viittausta Paul Valéryyn, joka kirjoitteli aamuisin muistiinpanojaan, joista mieleeni tuli blogikirjoittaminen. Korostan, etten koskaan ole lukenut Valérya, miten olisinkaan, olenhan moukka takametsistä ja etupenkeiltä. Ei, ei sitä löydy, mutta katkeruudekseni näen taas merkinnän Nina Berberovasta, jonka omaelämäkerta tosiaan on nimeltään Kursivointi minun. Olen maininnut tästä ennenkin, siinä meni taas yksi hyvä nimi minulta ohi. Hullun puolustuspuhekin on olemassa, ja Tapausten kulku. Vai onko definitiivisen omaelämäkertani nimeksi tuleva Omaelämäkertani?

Saatan toimia niin etten paljasta omaelämäkerrassani yhtään mitään, edes itsestäni. Olipa omaperäistä. Epäperäistä. Perästä. Nyt menee huonoksi. Meni jo. Juna. Terho kirjoittaa:

"Kaipasin hellyyttä, jo silloin. Oppilaitoksen tytöt olivat valmistumassa sairaanhoitajiksi, mutta vaikka olin todella sairas, en vastannut heidän käsitystään hoidettavasta. Join viiniä metsässä, yritin vipata rahaa, elin Saimaantiellä. Kaipasin muutosta."

Tämä oli oikeasti runollista. Puhutaan tasa-arvosta ja tarkoitetaan naisten lopullista diktatuuria ja selitetään että pahat miehet vaativat seksiä, pahat miehet vaativat vaikka mitä. Omien kokemusteni kautta olen huomannut, että naisetkin vaativat, ei heille runoilija kelpaa, sillä runoilija on köyhä ja yleensä myös kipeä. Yritin keskustella asiasta naiskirjailijan kanssa kerran mutten saanut vastausta. Olen niitä viimeisiä ihmisiä maailmassa, jotka eivät ole tajunneet, mistä nyt ja loppuajan tuulee.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 4 kommenttia Kommentoi

Parnasso
12.03.2007 - 21:12

Parnasson päätoimittaja kertoo, ettei puhu kesken olevista kirjoista, mutta itse en muuta teekään. Toisaalta, keskeneräiset klassikot -keskustelu vaikeutuisi jos niistä ei voisi puhua. Parnasson päätoimittaja on hyvätapainen mies, jolle on tapana äristä kommenttilaatikossa, kun hän viattomuuksissaan sanoo mitä ajattelee. Itsekin olen ärissyt. Ei näiden eli meidän petojen pariin pitäisi päästää kilttiä ihmistä.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 0 kommenttia Kommentoi

mnbvcxzäölkjhgfdsaåpoiuytrewq
12.03.2007 - 02:56

Kerron niiden kolmen kirjan nimet, joita luen: Ovelta on riisuttu nimi, Tarkkailla ja rangaista, Kahdeksan tuomittua miestä. Ensimmäisen on kirjoittanut eräs Ilkka Koponen, kirja sisältää runoja, vieläpä hyviä. Koposelta tuli kaksi kirjaa, toinen postuumisti, hän hirtti itsensä 25-vuotispäivänään. Olen maininnut, että Färdingin itsemurha oli suomalaisen kirjallisuudenhistorian komein, mutta tämä ei jää paljon jälkeen. Toisen on kirjoittanut eräs ranskalainen, Michel Foucault, joka kuoli aidsiin, komeata sekin. Kolmannen kirjoittaja Risto Niku lienee elossa.

Koska olen piireissä, tiedän kaikenlaista, esimerkiksi sen, että Koposen itsemurha oli Otavan syytä. Että ne osaavat! Kaiken lisäksi se sikamainen (pahoittelen, siat, mutten tarkoita kirjaimellisesti) Martti Anhava kehtasikin sanoa Arto Salmisesta toisen ja ilmeisen väärän todistuksen Parnassossa, kun ensin Harri Haanpää oli sorvaillut pyhimyselämäkertaa. Onneksi hra Anhavan toiminta on laajoissa piireissä tuomittu.

Niin sanotun Turun runoliikkeen edustaja Mika Terho sanoo 90-luvun kuvissaan: "Itselleni on Martti Anhava muodostunut lähes pakkomielteeksi, jota ehkä joskus hyvinkin pian odotan katkaistun haulikon kanssa Otavan edustalla, kuin Suuri Sheriffi ja Jumalan Ruoska." Tähän päättyy Terhon vuosi 1996. Miten tuntuu siltä, että hra Anhava on muodostunut ei lähes vaan kokonaan pakkomielteeksi suurelle osalle Suomen kirjoittavaa kansaa? Tiedämme toki, ettei runoilijalle pidä sanoa vastaan tai hän tappaa itsensä, mutta että jotkut prosaistitkin viitsivät itkeä kohteluaan? Tämä on mysteeri.

Äskeisessä lainauksessa mainitaan "katkaistu haulikko". Voidaan kysyä, että miksi runoilija Terho odottaa nimenomaan katkaistun haulikon eikä pistoolin kanssa Anhavaa? Käsiase olisi tehokkaampi, voin kertoa, haulikolla hosuminen on vaivalloista puuhaa ja saattaa johtaa noloihin tilanteisiin.

qwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnm

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 0 kommenttia Kommentoi

hv
12.03.2007 - 02:27

matkustamisessa ei ole järkeä
tarkennan
mitään järkeä
kaikki minulta on viety
miksi kävisin katsomassa menettämääni
kaikkea
niillä alaovilla jotka on ikuisesti lukittu minulta

Kategoria: Kaiva uutisia 1 kommentti Kommentoi

Kesken jääneet klassikot
11.03.2007 - 02:01

Vastaan Prosperon ja Hanhensulan haasteeseen, toki vähän myöhässä. En laske niitä klassikkoja, joita en ole vielä edes aloittanut, vain ne, jotka ovat jääneet kesken tai ovat yhä kesken. Monta jätän mainitsematta. Jonkinlaisessa aikajärjestyksessä:

1. Ilias, kirjoittanut Homeros. Olen yhä Mannisen käännöksessä ensimmäisessä laulussa, Saarikosken suomennosotteet olen lukenut.

2. Timaios, kirjoittanut Platon. Olen tehnyt dialogista proseminaariesitelmän, mutta kokonaan en ole sitä lukenut. En kerro miksi.

3. Tunnustukset, kirjoittanut Augustinus. Ei ole paljon kesken, mutta vähän. Hyvä kirja. Pitäisi joskus lukea kokonaan, vaikka Bertie Russell sille naureskeli.

4. Don Quijote, kirjoittanut Cervantes. Ensimmäinen osa luettu, se oli ihan kamala, mutta ymmärrän miksi kirjallisuuden professori voi siitä innostua.

5. Tristram Shandy, kirjoittanut Sterne. Ihana kirja, mutta yhä kesken! Se on nytkin kirjastosta lainassa.

6. Decamerone, kirjoittanut Boccaccio. Kolmisen päivää olen lukenut, joskus lapsena.

7. Alistettuja ja loukattuja, kirjoittanut Dostojevski. Reilusti yli puolen välin olen.

8. Dublinilaisia, kirjoittanut Joyce. Ei ole kuin vähän yli yksi novelli lukematta, valitettavasti se viimeinen kokonaan.

9. Kenelle kellot soivat, kirjoittanut Hemingway. Pitäisi lukea loppuun.

On niitä paljon. Mutta aika paljon olen lukenut loppuunkin. Toisaalta monet edeltävistä pitäisi lukea uudestaan alusta saakka että jotain niistä tajuaisi. Graham Greene kirjoittaa usein ihan järkyttävän typerästi, tuli mieleen, toisaalta joskus ihan hyvin, yhtään kirjaa ei ole jäänyt kesken, Kunniakonsuli tosin teki tiukkaa. Mutta se ei olekaan klassikko.

Voin tunnustaa, että Seitsemässä veljeksessä oli tekemistä, mutta pahalla tahdolla rymistelin sen puujalkavitsit läpi. Pidän enemmän Ahosta. Vielä enemmän Lassilasta. Ehkä eniten Sillanpäästä. Lehtosta en ole lukenut kuin pari kirjaa, Putkinotkon ja Kuolleet omenapuut, korjaan puutteen tässä joku kerta. Klinge moitiskelee kotimaista kirjallisuutta, mutta ei se ranskalainenkaan aina kaksista ole, tunnustan että Stendhalin Parman kartusiaaniluostari oli todellinen koettelemus vaikka Punaista ja mustaa oli aivan loistava.

Sanon vielä, että Thomas Mannia ei voi jättää kesken; Calvino taisi mainita, että Taikavuori on viime vuosisadan avainromaani, siinä on vuosisadan aatteet. Tosin viimeiset sata sivua ovat vähän kankeaa. Enkä tarkoita kankealla "epäsujuvaa", vaan jotain muuta, en nyt osaa sanoa mitä.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi
asenteesta
27.02.2007 - 10:11

En tee tätä mielelläni, ota sanojani takaisin, mutta loppua kohden Bruno K. Öijerin Valitut runot 1973-2001 parani. Aivan färdingmäisiin sisämaisemamaalailuihin päästiin: "ja minä olin nuori/ kun purin kihlaukseni/ tähän saatanalliseen maahan/ tähän pitkulaiseen jääsydämeen/ tähän sairaaseen/ sadistiseen peruskallioon/ minne yksikään enkeli/ ei koskaan ollut jalallaan astunut". Jykevää tekstiä!

Psykoottiset kuvaukset ovat Öijerin mielipuuhaa, en tiedä paljonko ja millaisia huumeita niihin on tarvittu. Hiuksissa kannetaan lintua, hahmot ryöpsähtävät alati vasten maata, kuperien käsien kätkössä palaa korsi ja surisevat atomit juovat sadevettä, jossa on ruohoa ja taivasta. Tai ehkä paremminkin atomit juovat kaikkia kolmea.

Palsa kehui, ettei hän tarvitse hallusinogeenejä, koska hän kykenee muutenkin äärimmäisyyksiin. Aika vähän hän niitä käyttikin, Särestöniemi osti Kekkosen rahoilla pilveä, mutta epäilen että Särestöniemi piti Palsaa pilkkanaan. Siihen hänellä ei olisi ollut varaa. Olen sanonut, ehkä vain itsekseni, että Suomessa on ollut vain kaksi (kirjallista) dandya, Selo ja Färding, mutta Palsan voisi lisätä kolmanneksi. Heillä oli asenne kunnossa.

Mikä se on se asenne? Pakko lainata kun ei itse osaa: "He edustavat hienointa inhimillistä ylpeyttä, mutta myös nykymaailmassa liian harvinaiseksi käynyttä tahtoa taistella tavanomaisuutta vastaan, tuhota tavanomaisuus. Tästä syntyy dandyn ylhäinen asenne, joka on provosoiva myös kaikessa viileydessään." Baudelaire-suomentaja Nylén esittää, että dandyasennetta löytyy myös Linkolalta, joka inhoaa humanismia yhtä paljon kuin Baudelaire demokratiaa; suomentaja on oikeassa, voin antaa hänelle tästä tunnustuksen.

Luin että suomentaja on katolinen. Enpä voisi kuvitella häntä luterilaiseksi, sillä luterilaisuus edustaa kaikkea inhottavaa, se ei ole koskaan oikeassa eikä väärässä. Reformaatiosta toki sikisi aikamme yleissairaus eli usko predestinaatioon, joka kuitenkin on ihan mitätön "opinkappale" verrattuna merkittävämpien kristinuskon suuntauksien oppeihin ja niistä seuranneisiin ilmiöihin. Tämä tajutaan väärin, mutta ei luterilaisuudesta olisi inkvisitioon, siltä puuttuu vaadittava hurmoksellisuus. Pietismi yritti mutta epäonnistui.

Vähän liioitellen voi sanoa, että reformaation merkittävin saavutus eli "saavutus" on tympeä kapitalismi, tuo masentavaa arkea painottava elämänohjeisto. Ihmisen kutsumuksena on talon rakentaminen! Laupias taivas, täytyy ateistinkin sanoa, eikö enää ole mitään rajaa tällä siivottomuudella. Myönnän, että voisin harkita kristinuskoa, jos se tarjoiltaisiin mielekkäämmässä muodossa kuin tänä hirveänä valtiokirkollisena rienauksena, jota Suomessa harjoitetaan. Tosin en usko jumalaan mutta siitä ei olekaan kyse (tästä toisella kertaa lisää).

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 12 kommenttia Kommentoi

kauhea syytös
26.02.2007 - 10:32

Pitäisi kirjoittaa väärinkäsitysten historia, ehkä on kirjoitettukin. Suomi pääsisi aika hyvin esille kun joutui vahingossa talvisotaan. Tavallisten ihmisten elämässä väärinkäsitykset muodostavat tärkeimmän elämää ohjaavan tekijän.

Väärinkäsitykset ovat liitoksissa ennakkoluuloihin, joiden ansiosta voidaan päätyä mielenkiintoisiin lopputuloksiin, jotka ovat väärinkäsityksiä.

Baudelaire: "Luonteenlaatuni on kuitenkin siksi onnellinen, että saan vihasta tiettyä nautintoa ja osaan mahtailla ylenkatseellani. Paholaismaisen kiihkeä himoni typeryyttä kohtaan sallii minun kokea harvinaislaatuisia nautintoja pilkallisten naamioiden takana. Vaikka olisin siveä kuin puhdas paperi, selvä kuin vesi, hurskas kuin ehtoolliselle polvistuva nainen, tahdoton kuin uhrieläin - en panisi pahakseni, jos minua pidettäisiin irstailijana, juoppona, rienaajana, murhaajana."

Eikö tässä lainauksessa pyhitetä väärinkäsitykset, tosin vain kohteen näkökulmasta? Myönnän nyt ensimmäistä kertaa, että olen laittanut itsestäni liikkeelle hirvittäviä juoruja, joita suu vaahdossa on kerrottu eteenpäin. Kelvottomat "läheiseni", joille kaikenlainen juoruaminen ja ihmisten selän takana tapahtuva mustamaalaaminen oli jokapäiväistä leipää, jo opettivat allekirjoittaneen näille pahoille tavoille.

Yksi merkittävimmistä tapahtumista oli tämä: maaseudulla ammutaan hirviä ja joku oli edellissyksynä ampunut peräti viisi hirveä, johon kommentoi, että taitaa jättää tänä syksynä ampumiset muiden huoleksi. Tämä kommentti kirvoitti epäilemään, että kommentoija oli kehunut itseään. Tai se mankuva ja alentuva sävy - ihan niin kuin siihen olisi ollut varaa - jolla selitettiin kylänmiehen känniautoiluja ja vaimonhakkaamisia. Tai todellinen eikä kuvitteellinen tappelu siitä, oliko rajapyykkiä siirretty kaksi metriä.

Saatoin hieman harhautua "aiheestani", mutta mitä muuta voi odottaa ikuiselta ylioppilaalta. Ei mitään muuta. Katkeria hetkiä on ollut elämässä! Herätessäni päätin mainita, että ohut mutta hajanainen tuotantoni tulee sisältämään tutkielman Kielteisyyden ylistys, joka osoittaisi sen inhottavan tosiasian että olen reaktiivinen luonne, sillä onhan järkyttävää, että nykyään jatkuvasti hölötetään "positiivisuudesta" (ei sentään positivismista tai positioista). Selailen Baudelairea, kas mitä löytyikään: "- - kun taas puheena oleva olento saattaa olla käsittämätön vain siksi, ettei hänellä ole mitään sanottavaa - -". Mistä olennosta mahdetaan puhua?

Itse asiassa aivan ensimmäiseksi päätin solvata naisia, mutten millään tänään jaksa. Tarkoituksenani oli kuvailla entisten "heilojeni" ulkonäköä varsin realistisesti, jolloin vääjäämättä päädyttäisiin kielteisiin ilmauksiin, mutta jotenkin en halunnut virvoittaa henkiin ikäviä muistojani. Todellisena syynä oli se että vääjäämättä olisi noussut esiin epäilys omasta arvostelukyvystäni, joka olisi saattanut paljastua varsin matalarimaiseksi.

Näytin eräälle neidille kuvia entisistäni, jolloin hän kiinnitti huomiota siihen, että monet katsovat kieroon. Jäin miettimään tätä ja päädyin siihen, että silmien kierous kuvasti ja kuvastaa heidän aivojensa kieroutta ("silmät ovat sielun peili"). Eräs neiti myös ihmetteli, miten toistuvasti saatan sortua mitä karmeimpiin hirvityksiin, joihin normaali ihminen ei koskisi kymmenen metrin kepilläkään. Viittasin masokistiseen luonteenlaatuuni, mutta eräs neiti väitti jälkien johtavan lapsuuteeni. Hänen mukaansa olen perusfreudilaista aineistoa. Kauhea syytös, kauhea siksi että se on täyttä totta.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ minä 2 kommenttia Kommentoi

taas vituttaa, tai ei, mutta kuitenkin
25.02.2007 - 12:00

Puhuin maisterin kanssa. Hän sanoi, mieti tätä porukkaa äänestämässä, viitaten muutamiin ihmisiin. Olin vastata etten paljon muuta mietikään, mutta tokaisin sitten miten joku katkera pölvästi toimii äänestyskopissa ("kaikki poliitikot on perseestä"). Hetken päästä esitin tämän: 1900-luvun suuria virheitä diktatuurin ohella oli demokratia.

Toinen vihaa herättävä ammattikunta on lääkärit. Nehän ei koskaan tiedä mitään. Itämainen lääketiede ja kansanparannus on hienoa. Itämailla, esimerkiksi Kiinassa, nämä valittajat jakaisivat mielisairaalan sellin rottapopulaation kanssa ja muinaiset suomalaiset olisivat upottaneet heidät suohon.

Internetistäkin löytyy hauskoja listoja lääkärien saneluista, että on ne saatanan tyhmiä, ikävä vain, että sanelut ovat puhtaaksikirjoittaneet toiset ihmiset kuin lääkärit. Nimittäin hoitajat. He ovat möhlineet. Mutta hoitajat ovatkin lääkärien huoria, tunnetusti.

Opettajat pitäisi lopettaa.

Ei muuta.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ nyt 0 kommenttia Kommentoi

mistä näitä riittää
25.02.2007 - 06:08

Tietokirjallisuus eri muodoissaan on taiteilijan lempiluettavaa. Kaunokirjallisuutta hän ei juuri lue, vaikka tuntee sen laajasti. Kolme vuotta sitten hän toimi Finlandia-raadin puheenjohtajana ja luettavana oli yli 100 romaania. Rydman selvisi urakasta, koska hän omien sanojensa mukaan käyttää yhden romaanin lukemiseen noin 20 minuuttia. Kun rohkenen epäillä asiaa, hän selvittää tekniikkaansa. "Selaan kirjan, katson tärkeimmät tapahtumat, henkilöt, tyylin. Aina on naureskeltu Paavo Väyryselle, kun hän kertoi lukeneensa Dostojevskin tuotannon viikonlopun aikana, mutta minä voisin sen vaikka tehdäkin… " Lähde

Näin säveltäjä Kari Rydman. Allekirjoittanutkin paheksui Tiina Lymiä, joka ei lukenut kaikkia kirjoja ollessaan Finlandia-raadissa. Mutta nti Lymi ei sentään ollut raadin puheenjohtaja.

Olisi kiva, jos tulevaisuudessa Finlandian valitsijat edes lukisivat ehdokaskirjat, se tuntuisi reilulta.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 0 kommenttia Kommentoi

vertailevaa kritiikkiä
23.02.2007 - 14:23

"Poikkeusyksilöiden diskursiivinen kuvasto", kirjoittaa runoilija. Voi hyvä jumala taivaissa, poistin varmistimen. Miten minusta tuntuu että runoilijat kirjoittavat huonommin kuin prosaistit, enkä nyt tarkoita "sujuvuutta" tai muuta lapsellista, vaan fraasivapaata kieltä.

Tein senkin virheen, että luin ruotsalaisen Bruno K. Öijerin runoja. Hän on "radikaali" tai sentapaista, hänen kootut suomennettunsa on suomentanut Markku Into. Eikä huonosti olekaan operoinut, kiitos siitä. Kustantajana tietenkin Sammakko, tuo "radikaali" kustantamo, joka löysi beatkirjallisuuden vuonna 1997.

Bruno K. Öijer kannattaa aikansa aatteita, suvaitsevaisuutta, maailmankansalaisuutta ja muita 1960- ja 70-luvun muoteja. 30-luvulla hän olisi viehättynyt kansallissosialismista. Mutta aina välillä Öijer kirjoittaa, ilmeisesti vahingossa, hyvin; esimerkiksi tämä, runo "Pari": "minä olen muuan/ sänkyysi/ noudettu, muuan niitä harvoja/ joka pitää vahtia/ silloin kun sinä/ imet hiilimonoksidia/ keuhkoihin/ ja näet suurenmoisen/ Steinway-flyygelin/ irtoavan/ valkoisten liljojen/ ja mustien,/ vaipuneiden kasvojen/ pitkään, painostavaan kulkueeseen". En edes jaksa mainita noista valkoisista liljoista.

Mutta sitten tämmöisiä: "Vihollisesi Ovat/ Aina Sinua Lähinnä", loppu runosta "Vihollisesi". Yritin lukea runosta, että tarkoittaisiko runoilija vihollisella itseään, mutta ilmeisesti ei tarkoita, harmillista.

Parhaimmillaan Bruno K. Öijer tuo mieleen Arto Mellerin, huonoimmillaan Harri Sirolan, tiedätte mitä tarkoitan. Ja näin sorruin vertaamisen syntiin. Tosin on Mellerikin kirjoittanut "En tiedä, vain sen että koko yön kaipaan/ tammanlanteitasi, iloisesti hirnahtavaa/ naarauttasi: ilman sinua/ Pegasos riiputtaa päätään, vanha ruuna".

Saarikoski ei pitänyt Sirolan Abiturientista, jonka jostain syystä olen lukenut, mutta oli myöntyväisempi Kaurasen Sonja O:n suhteen, jota en ole lukenut. Luulen kuitenkin, että partanaamalla oli ulkokirjallisia vaikuttimia arvioidessaan nuorison kirjoja. Sirolan toista romaania luin 30 sivua, pidemmälle en kyennyt, siinä vaiheessa kun oltiin Amsterdamissa asuntolaivassa ja kieltäydyttiin pilvestä, päätin etten lue eteenpäin. Kahta kaupunkia yritin mutta epäonnistuin.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 1 kommentti Kommentoi

esikastele
23.02.2007 - 14:14

keittokomeroni vuoristo
niitä aikoja kun sänkyni ei ollut tasanko

Kategoria: Kaiva uutisia 0 kommenttia Kommentoi

omakuva/ muotokuva
22.02.2007 - 11:00

"Iltaisin ei pitäisi ollenkaan käyttää bussia, koska niska tulee kipeäksi, kun täytyy koko ajan olla kääntyneenä katsomaan kuvaansa ikkunasta." (4.9.1956)

Näin se on. Luin jopa Euroopan reunaa eilen.

Ei nimiä. Ei viittauksia. Pitäisi olla kirja jossa ei viitata mihinkään. Ei ole selityksiä. Masentaa, kun aletaan selittää (tai, nykyajalle tyypillisesti: aletaan selittämään), rakennelma romahtaa. Kun luin Euroopan reunasta juttuja Joycesta niin tuli mieleen, että Taiteilijan omakuva/ muotokuva on juuri siksi pitkästyttävä ja sietämätön, koska siinä kirjoitetaan liian hyvin. Korjaan: kirjoitetaan hyvin.

Ihmettelen yhä, ettei runoilija potkaissut vaimoaan mereen, mutta siinä olisi mennyt kylkiluita runoilijalta poikki että se ilmeisesti pidätti. Kyllä oli kamala nainen.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 5 kommenttia Kommentoi

Ihmiskasvojen hirmuvalta
22.02.2007 - 01:36

"kauhu

kauhua on katsoa ihmiskasvoja
ja kuulla sen puhuvan
ja seurata olion liikkeitä.
kauhua on tietää sen vaikuttimet.
kauhua on nähdä se nyljettynä,
avattuna jotta näkisi sen sielun.
kauhua on katsoa sitä silmiin.
kauhua on tietää
mitä se on tehnyt vuosisatoja.
kauhua on sen muuttumattomuus.
ja sen moninaisuus,
kaksinaisuus, se on kaikkialla,
sen jättimäisyys on
tehnyt itse itsensä autuaaksi,
itseriittoisaksi,
itsetuhoisaksi,
epäihmisen kauhu
levittäytyy täältä ja nyt
avaruuteen,
sotkee universumin,
vääristää puhtaan avaruuden,
myrkyttää toivon,
raiskaa mahdollisuuden,
jatkaa,
tämä jättimäinen nolla
nimeltään
Ihmisyys.
kauhu,
kammo,
heidän jätteensä
ja sinun ja
minun
uudestaan ja
uudestaan."

***

Heräsin kahdeksalta illalla. Se oli miellyttävää. Koska minulla ei ollut mitään sanomista niin täräytin esiin Bukowskin runon "the terror", joka viittaa suoraan sata vuotta ilmestymisajankohtaansa taaksepäin.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 1 kommentti Kommentoi

20.02.2007 - 21:41

En pidä matkustamisesta, hereilläolosta, Atlantista, kaakelista, tarmosta, lääneistä, toppatakeista, vadelmahillosta, sanasta tampuurimajuri, irtokaramelleistä, pikkukaupungeista, maaseudusta, puhelintolpista, useista hajuista, venäläisistä, AOR:stä, Antti Hyrystä, Jyväskylästä, päämääristä, lumipallokeleistä, WSOY:n kirjojen ulkoasusta ja kirjasimista ja riviväleistä, pillupyyhkeistä, globalisaation vastustajista, vasemmistolaisista, oikeistolaisista, keskustalaisista, vihreistä, kommunisteista, Imagesta, suomalaisista uuden polven naiskirjailijoista, Johanna Oraasta ja hänen manageristaan, tupakoinnin vastustajista, kannabiksen kannattajista, Juha Seppälästä, sanasta putki, sykemittareista, automarketeista, automarketien vastustajista, kauhuelokuvista, sotaveteraanien ylistäjistä, rautatieasemista, runouden vastustajista, Stephen Kingistä, dekkareista, sanasta dekkari, skiffareista, sanasta skiffari, koripallon ideasta, Tommy Tabermannin hymystä, suomenruotsalaisen yhteisön kuvaamisesta sanalla ankkalampi sekä muutamasta muusta asiasta.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ minä 7 kommenttia Kommentoi

joku päivä saavat
15.02.2007 - 17:51

Lueskelin vaihteeksi Kurjensaaren Paavolais-kirjaa kun en vaihteeksi jaksanut tehdä mitään kunnollista. On tämä omituinen maa. Muutama miljoona ihmistä, joilla näyttää olevan varaa teilata harvoja intellektuellejaan. Mitä Koskenniemi, Haavio ja kumppanit voittivat sillä että kaatoivat katkeruutensa Olavi Paavolaisen päälle? Tietenkin heitä harmitti että kansallissosialismi hävisi sodan, mutta silti outoa käytöstä.

Markku Eskelinen on arvellut, ettei Auschwitz vaan Saksan häviö käänsi suomalaisen "älymystön" mielipiteet ja lienee oikeassa. Eino Kaila ylisti Hitleriä vielä vuonna 1956, G.H. von Wright varmaan elämänsä loppuun saakka. Mielenkiintoista on suomalainen humanismi, sen elämänasenne.

Kemppinen on todennut, että Suomessa on kaksi intellektuellia, joista kumpikaan ei ole intellektuelli, Donner ja Haavikko. Klinge on vaihteeksi ylistänyt keisarivaltaa. Kyllä nämä pojat diktaattoria kaipaavat, ja sen vielä joku päivä saavat.

Olemme orjia, ilman isäntää menee heikosti. Ei ihme että 90-luvun alussa oli lama. Ja 20-luvun lopussa. Mitä Suomi tekisi, jos pitäisi valita Saksan ja Venäjän väliltä? Kauhea tilanne. Ja valinnanhetki lähestyy. Viimeksi jouduttiin vahingossa talvisotaan, 26 000 kuollutta, jota sitten paikkailtiin jatkosodalla, 60 000 kuollutta. Odotamme mielenkiinnolla.

Orjanveri virtaa suonissani. Olen mieluummin kakkonen kuin ykkönen. "Kun katsoin isääni, en nähnyt muuta kuin tökeröä tylsyyttä. Pahempaakin, hän pelkäsi epäonnistumista enemmän kuin useimmat muut. Satojen vuosien talonpoikaisveri ja talonpoikaiskoulutus. Chinaskien sukupuun oli lahottanut sarja talonpoika-palvelijoita, jotka olivat alistaneet todellisen elämänsä mitättömiin ja kuvitteellisiin hankintoihin. Sarjassa ei ollut ainuttakaan ihmistä, joka olisi sanonut: 'Minä en halua taloa, minä haluan tuhat taloa ja heti!'" Kuulostaa tutulta.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ ennen 4 kommenttia Kommentoi

Lahjattoman lapsen tragedia
14.02.2007 - 19:41

Paljon puhutaan lahjattoman lapsen tragediasta tai draamasta, vaikka paljon yleisempi ongelma on lahjattoman lapsen tragedia. Monet vanhemmat eivät halua lastensa menestyvän, varsinkaan, jos eivät itse ole menestyneet. Harvinaisempaa on, että omaa menestymättömyyttä paikataan lapsen menestymisellä.

Voi sitä aikuisen kateutta kun lapsi tuo hyvän todistuksen koulusta kotiin, menestyy urheilukilpailuissa tai löytää kauniin/ komean poika- tai tyttöystävän. Naama vääränä mökötetään ja yritetään torpedoida oman jälkikasvun onni. Muistutetaan, että kyllä elämä opettaa niin kuin se opettaakin, mutta ehkä vähän toisella tavalla lapselle kuin vanhemmalle.

Opettaja-ajoilta muistan, kun joku kymmenvuotias oli jo isäänsä tai äitiään fiksumpi, viisaampi ja tarkkavaistoisempi. Kyllä hävetti. Sekä lasta että minua. Sitten reppuvihkossa luki tämmöisiä terveisiä opettajalle: sopisiko että, janete pääsis pejantaina tuntii akasemmin kun, meno yö kylään mumon luoke.

Hölmöt monesti antavat kaikkein mänteimpiä nimiä lapsiraukoille. Lisäksi huomioin, jos nimi on Toni, Joni, Jani tai Janne niin käytöshäiriöitä on keskimääräistä useammin odotettavissa. Maastohousut viittasivat samaan suuntaan (isä opettanut pojasta "miehekästä").

Kategoria: entiedämiksikutsua/ Anus Mundi 7 kommenttia Kommentoi

Nuhteettomuus on tärkeätä
14.02.2007 - 16:49

Maaliskuussa on kevät ja vaalit. Ihanaa. En valitettavasti tunne poliitikkoja, mutta lienevät rehtiä porukkaa. Koivisto tuli kerran vastaan ja Zyskowicz istui terassilla. Tulevan puoluejohtajan kanssa olen istunut Kappelissa samassa pöydässä oikein, ainakin tunnin, tosin hän ei puhunut minulle sanaakaan. Meillä oli yhteinen ystävä, opiskelijakaverini oli ollut hänen kanssaan opiskeluvaihdossa Englannissa.

Ihan turha luulla, että puolueihmiset olisivat tylsää porukkaa. Tämäkin herra oli salakuljettanut huumeita, tosin vahingossa, mutta silti. Hän oikein kehui salakuljetuksellaan. Tulevan johtajan englanninaikuinen asuintoveri oli pudottanut palan hasista lattialle ja tuleva johtaja oli astunut sukat jalassa pienen kimpaleen päälle. Hasis oli jäänyt kiinni sukanpohjaan ja sukan mukana käynyt pääsiäislomalla Suomessa.

Mikä tässä kiinnittää huomiota on se, että Suomen eurooppalaisimman puolueen nykyinen johtaja ainakin vuonna 1996 käyskenteli sisällä sukkasillaan. Moukkamaista. Lisäksi kannattaisi uran alkupuolellakin varoa, mitä suustaan päästelee mukavassa poikaporukassa, aina voi joukossa olla joku typerä pummi, joka yksitoista vuotta myöhemmin bloggaa asiasta.

Nauretaan, että Italiassakin oli Berlusconi pääministerinä, rikollinen, ja Yhdysvalloissa kaikenkarvaiset kreationistit ovat vallassa, mutta pääsiäisen tienoilla voi Suomessakin hymy hyytyä, kun saadaan huumeiden salakuljettaja pääministeriksi.

Parasta on, että asia on aivan mitätön paitsi juuri niille piireille joita nuori johtaja edustaa. Niissä porukoissa älähdetään heti, jos joku on teini-iässä röyhtäissyt Maamme-laulun aikana. Tosin tietyille virkapaikoille pääsyyn näyttäisi heillä olevan rikosrekisteri edellytyksenä. Mielellään paritusta ja väkivaltaa.

Hyvää vaalimenestystä!

Kategoria: entiedämiksikutsua/ nyt 2 kommenttia Kommentoi

Kuolleet silmät
12.02.2007 - 20:12

maistua, mainio, hersyvä, oiva, oivallinen, tuore, uunituore. - Lisiä Vihattavien sanojen ja sanontojen ensyklopediaani.

Matti Pulkkinen hämmästeli, että Suomessa tosiaan jotkut erottelevat kirjallisuuden ja elämän omiin lohkoihinsa. Se on sairasta. Kyllä jonkun niinkin nihilistisen tyypin kuin Hotakaisen kirjoista paistaa esiin kirjailija itse. Hänhän ei tykkää adjektiiveista, STT:ssä oppi että ne ovat pahasta. Olisi pysynyt STT:ssä.

Maanantainen raivo! "Voitteko kuvitella dandya puhumassa kansanjoukolle, paitsi solvaamassa sitä", kyseli jo Baudelaire. Ei, me emme voi kuvitella. Kaikki normaali ja arkipäiväinen rasittaa mieltämme. Vielä tässä iässä saan kuulla sellaisia solvauksia, että tee tutkintosi. Oikeudenmukaisessa maailmassa tuommoisesta joutuisi seinää vasten.

Mitä he kuvittelevat saavuttavansa tällä? Hyvän mielen, kun taas yksi liittyisi heidän surkeaan joukkoonsa. Kiitos mutta ei, minä jätän väliin. Tässä todellakin on kysymys elämänasenteesta, eikä mistään sanojen ja tekojen välisestä erottelusta. Kuunnelkaapa tätä:

"Tiettyjen kasvonpiirteiden näkeminen tosiaankin tuotti hänelle suoranaista tuskaa. Eräille kasvotyypeille ominaiset ystävällisen alentuvat, yrpeänhappamat ilmeet hän otti melkeinpä henkilöönsä kohdistuvina loukkauksina. Hänen teki mieli sivaltaa korville tuotakin herraa, joka seisoskeli keskellä katua ja siristeli silmiään tärkeän näköisenä - -

Myös nuorta polvea hän inhosi sydämensä pohjasta, koko sitä kansankerrosta, noita tyrmistyttäviä moukkia, joiden mielestä ravintoloissa ja kahviloissa sopii puhua ja nauraa äänekkäästi ja jotka tönivät muita ihmisiä jalkakäytävillä anteeksi pyytämättä ja työntävät lastenvaunujensa pyörät jalkojenne väliin ilmaisematta sanallakaan, edes niiaamalla, olevansa pahoillaan."

Juuri näin. En voisi enempää olla samaa mieltä. Ihmiskasvojen hirmuvalta! Erityisesti lastenrattaat aiheuttavat allekirjoittaneelle jatkuvia vaikeuksia, yleisemmin sanottuna äidit typerien pentujensa kanssa. Kaupassa on aina joku saatanan ääliö, jonka lapset juoksevat ympäriinsä ja törmäilevät ihmisiin ja "äiti" vain toteaa että semmoisia ne lapset ovat. Kumma kyllä kaikki eivät ole. On myös hyvätapaisia lapsia, mutta heidän vanhempansa eivät viivähtelekään roskalehtihyllyn tienovilla.

Nuoriso tunnetusti huutaa ja pitää meteliä kaikkialla. Yleensä niillä on suu tylsämielisesti auki kun pelaavat hedelmäpeliä ja ryhti muistuttaa sademetsän apinan ulkomuotoa. Viime viikolla kävi sellainen "hauska" tapaus, että näin kaupassa äidin ja tyttären, jotka todella olivat samasta puusta veistettyjä. Äiti tai "äiti" on kaupuginosamme tunnetuimpia klamydianlevittäjiä ja täytyy sanoa että reilusti alaikäinen tytär on jo hyvin ottanut ainakin ulkoisesti mallia äidistään. On tietenkin kaunista, että pitää äitiään arvossa ja kulkee samaa latua elämässään (kohti väkivaltaista linnakundia tms).

Bukowski puhui pelottavasta automekaanikosta, joka kulkee sinua kohti. Tuommoinen tosiaan on hirvittävää. Tarkistin: "the garage mechanic/ walking toward you/ with dead/ eyes." Lisäksi tarkistin Christopher Browningin kirjasta Aivan tavallisia rivimiehiä, että 80 prosenttia ihmisistä on valmis tappamaan, vaikkei olisi suoranaista pakkoakaan. Eli neljä viidestä vastaantulijasta on mieleltään tappaja! Jumalaa ei voi olla olemassa, koska ihminen on näin kiero.

Toisaalta Bukowski eräässä yhteydessä moittii toveriaan, joka solvasi ihmisiä linja-autossa. Ihmisten solvaaminen on kuitenkin vain hyväksyttävää. Lisäksi heitä pitää järkyttää, esimerkiksi kysymällä oletko koskaan unissasi yhtynyt isäsi ja/ tai äitisi kanssa. Olen varma, ettei Bukowski tarkoittanut, että yleisesti ihmisten solvaaminen linja-autossa on huonoa, vaan ainoastaan tuossa yhdessä tapauksessa, toista vastausvaihtoehtoa ei ole, koko Bukowskin muu tuotanto osoittaa siihen suuntaan.

Koska elämme talonrakentajien ja muiden kusipäiden aikakaudella, ei juuri ole toivoa tulla ymmärretyksi, on vain yhä uudestaan luettava kuolleiden kirjailijoiden tekstejä, jottei ahdistuisi kuoliaaksi.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 10 kommenttia Kommentoi

12.02.2007 - 18:40

Siis voi vittu. Miksi Vuodatus tökkii viikosta toiseen? Täytyy sanoa, että en voi väittää vastaan jos joku sanoo tätä paskaksi. Suomi suomalaista ja kadu.

Taas meni iäisyys kommentin laittamisessa. Pitäs vaihtaa osoitetta. Pitäs. Pitäs. Blogosfäärissä on kuitenkin ostajan markkinat, voi vaihtaa paikkaa jos ei homma miellytä ja nyt se ei miellytä. Tietty amatööriys paistaa Vuodatuksen toiminnasta. Hups-sattumia on ollut ihan tarpeeksi enkä pidä siitä että kirjoittajia moititaan kärsimättömyydestä.

Tietenkään ei pitäisi valittaa, pitäisi vain kestää. On hienoa kestää. Mun mielestä kestäminen on pelkästään vittumaista. Tämä järjetön laumaporukka nimeltään Suomen kansa tekee kaiken päin vittua myös atomiajan jälkeisellä aikakaudella, verkostoajassa.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

Ensyklopedisia tutkimuksia
09.02.2007 - 10:14

En mielelläni puhu tekeillä olevista töistä, koska en halua kuulla paskapuheita, mutta tällä kertaa sanon, että havaitsin mieltäylentävästi ettei tekstini ole sujuvaa tai muuten helppoa, journalistista. Olen julkisesti ilmoittanut, että lynkkaan seuraavan, joka "kehuu" tekstiäni sujuvaksi, sillä sitä se ei kuitenkaan ole, voin taata, 15 vuotta olen harjoitellut etten kirjoittaisi massaa miellyttävällä tavalla.

Koivunoksalla istuu vanha harakka. Harakka on miellyttävä eläin. Nyt se vaihtoi oksaa, en tiedä miksi. Kirjoittaessa ei pitäisi olla ulkoisia häiriöitä, ei sisäisiäkään, pitäisi kirjoittaa naama seinää vasten, mutta itse mieluiten katselen ikkunasta ulos kun asettelen merkkejä jonoon.

Itse Baudelaire raivosi 1965 äidilleen: "En tiedä, montako kertaa olet puhunut minun sujuvuudestani. Tuota hokemaa voi tuskin soveltaa muihin kuin pinnallisiin ajattelijoihin. Tarkoitatko sisällön vai ilmaisun sujuvuutta? Minä en ole koskaan hallinnut kumpaakaan, ja luulisi olevan silmiinpistävän selvää, että vähäiset saavutukseni ovat ainoastaan tuskallisen työnteon tulosta." Juuri näin! Enempää en voisi olla samaa mieltä. Sujuvuus sanana on jo inhottava, jotenkin lipevä, vastenmielinen.

Baudelairen aikaan, myös silloin, kirjoitettiin sujuvia historiallisia romaaneja, tuhatsivuisia hirviöitä, joita Suomessa seuraavalla vuosisadalla harrasti muuan Waltari. Siinä on sujuvaa tekstiä, juuri sellaista keskinkertaista sovinnaisuutta, joka vetoaa lukupiiriläisiin. Tekisi mieli "täditellä", ellei se olisi journalistista kielenkäyttöä. Olen alkanut kerätä, lopultakin, sanoja ja fraaseja, joita en voi sietää lainkaan. Esitän muutamia tuloksia:

EVVK (ei voisi vähempää kiinnostaa), tätä hirviötä en pystyisi lausumaan ja minulle tuottaa tuskaa sen kirjoittaminen;

moottoriturpa, tämä kauhistus on populaarikirjoittajien suosiossa, suriseva moottoriperä on sen sukulainen;

arki-sanaan liittyvät ilmaukset, arkista aherrusta, tavallisen ihmisen arkisia toimia, tässä ylistetään tympeätä tavallisuutta, vaikka itse sana, arki, ei ole pahimmasta päästä foneettisesti;

putkiaivo, tätä järkyttävää sanaa käyttävät ihmiset kuvaavat sillä tiedostamattomasti itseään, putkitutkinto on sen inhottava sukulainen, se, joka assosioi näistä sanoista erääseen suomalaisen kirjallisuuden hienoimpiin romaaneihin, pitäisi ampua;

kuolema kuittaa univelat, taas yksi esimerkki populaarikirjoittajien typeryyksistä, luonnollisesti fraasi on jo loisinut journalistikieleen.

Tässä muutamia esimerkkejä tulevasta Vihattavien sanojen ja sanontojen ensyklopediastani. Esimerkit olivat ajankohtaisia, toivottavasti kymmenen vuoden päästä kukaan ei enää puhu "surisevista moottoriperistä". Sitten on näitä pitkäikäisiä, pahimmassa tapauksessa ajattomia kauheuksia, annan vain yhden esimerkin: seksi maistui hyvältä. Usein aistiristiriitaiset ilmaukset ovat hyviä, mutta jotenkin on väärällä tavalla perverssiä kuvata sukupuolista kanssakäymistä makuaistien avulla. Ylipäänsä makuaistia tungetaan alituisesti vikapaikkoihin, mikä milloinkin on maistunut. Kammottavaa.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ sanat 6 kommenttia Kommentoi

keltainen
07.02.2007 - 09:42

Huolimatta ahkerasta lääkinnästä flunssa kuitenkin iski. Nyt ei tee mieli lääkettäkään. Jotenkin kieroa, että täällä on pakkasta vain 22 astetta ja Inari on Suomen lämpimin paikka, kylmää vain kymmenisen celsiusta.

Masentavinta sairastamisessa on ettei jaksa lukea. Millaisia ihanuuksia olisi odottamassa! Tervon Ohranaa ei niin odottelisi, syömiskirjallisuus on ällöttävää, mutta sataa kesken olevaa kirjaa odottaa. Lisäksi lääkintä hankaloittaa lukuprosessia, viivästyttää, epälääkinneenä ihmisenä olisin paljon pitemmällä.

Mutta voin tunnustaa, että luin lääketilassa Anja Snellmanin Lyhytsiipiset, vai mikä kirjan nimi olikaan. Useiden päivien lääkitsemisen jälkeen tartuin tuohon väärällä tavalla nihilistiseen opukseen, joka masensi niin että jouduin lääkitsemään itseäni viikon luennan jälkeen.

On tullut tavaksi sanoa, ettei lääketilassa kirjoiteta. Roskaa. Silloin sitä tekstiä vasta syntyy ja hyvää tekstiä. Jos Hemingway olisi kirjoittanut lääketilassa, eikä normaalitilassaan pikku sekavuuksissaan niin olisi voinut syntyä kunnon jälkeä, eikä sitä hirveää kuonaa mitä keltaisista kansista saamme lukea. Tietenkin voisi miettiä keltaisen symbolisuutta. En viittaa aurinkoon.

Ulkona on sinistä. Melkein aina on jotain vialla.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ kirjat 6 kommenttia Kommentoi

otsassani on hikeä
06.02.2007 - 10:12

Yleisradion aamu-uutiset kertovat: "Kaukojunia on hyytynyt matkalle." Säätiedotuksessa "ilmavirtoja pukkaa itään". Reilu viikko sitten saman yhtiön dokumentissa "historiantutkija" puhui kuin katujätkä. Ei tietenkään pidä luulla, että tasoa enää olisi, sillä mainokset tulevista ohjelmista ovat vieneet tasolta tilan. Se on sitä "kovaa kanavakilpailua", näin selittää kehityspäällikkö Rajalan päiväkirjan (19.1) mukaan.

Nykyään on tapahtunut sekin evolutiivinen käänne (eteenpäin tietenkin), että urheilukilpailuissa katsojille ei riitä pelkkä urheilu, vaan tarvitaan muutakin VIIHDETTÄ. Tämä käänne on tapahtunut ihan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ennen sitä tyytyväisinä toljotettiin urheilua eikä älytty että tanssiesitys olisi tarpeellinen. Sekä kaikki möly.

Nykyaika on kaikkina aikoina kamala aika.

Kategoria: entiedämiksikutsua/ nyt 0 kommenttia Kommentoi

Kielitieteen kysymyksiä
05.02.2007 - 08:46

Tahtoisin definitiivisen vastauksen tähän kysymykseen:

saako sanoa, että hän on naiskirjailija, naistaiteilija tai jotain muuta nais-?

Toisaalta puhutaan miesprostituoiduista. Onko 'naisprostituoitu' jotenkin sanana ns. analyyttinen? Nämä ovat hankalia asioita. Älkää hyvät ihmiset pitäkö tätä ilkeilynä, sillä oikeasti mietin tätä asiaa. Näitä asioita. Yöt päivät. Tällä erää myös aamun.

Entäs, mitä se tasa-arvo on? saako naiselle avata ovea?

Saako ja saako. Poliittisen korrektiuden aikana on pelkästään rehellistä kysyä näitä asioita suoraan. Saako sanoa "musta ihminen" vai pitääkö sanoa "afro-suomalainen"? Kyllä nämä ovat lakeja. Ei viitsitä enää puhua roskaa.

Pitäisikö sanoa "etanoliaddiktoitunut" eikä "alkoholisti", joka kuulostaa vähän latautuneelta ilmaisulta. Alkoholisteista tulee mieleen kaikkea ikävää. Juoppo?

Pitääkö sanoja aina välillä vaihtaa, kun vanhat ovat saaneet painolastia. "Neekeri" oli ehkä joskus hyvä sana, muttei enää?

Tässä on se (sekin) paha puoli, että kuulostaa naiivilta alka puhua tämmöisistä. Että kaikkihan nyt tämän tietää, tunnustavat tosiasiat. Mutta joo joo, tosiasiat on jo ajat sitten tunnustettu, nyt ne lisäksi sanotaan.

Mutta aina uudet sanat eivät ole yhtä hyviä kuin vanhat. Otan ihan perusesimerkin. "Neekerissä" on voimaa, se on nyrkki päin naamaa, kun taas "afro-suomalainen" kuulostaa löysältä ja hapuilevalta, selittelevältä. Tai "seksialan ammattilainen", ei semmoista voi käyttää.

Uudet sanat vaikuttavat siltä, että ne haluavat hämätä käyttäjää. Ne ovat hyvinkin tarkkoja ja määritelmällisiä, mutta persoonallisuutta niillä ei ole. Tämä on minusta vahinko. Puhuttaessa "aikuisviihteen ammattilaisesta" tuntuu kuin ei puhuisi mistään. Eri asia jos mainitsee sanan "pornonäyttelijä" tai "strippari".

Saavatko uudet sanamme sisältöä ajan kuluessa? Vai elääkö kulttuurimme decline and fall -tilanteessa, jonka jälkeen ei tule mitään?

Kategoria: entiedämiksikutsua/ sanat 5 kommenttia Kommentoi

Uuden vuoden kunniaksi
05.02.2007 - 08:01

Näin aloitan toisen blogivuoden. Suuria uudistuksia ei ole luvassa, ei edes pieniä.

Lueskelin Parnassoa. Pitkin blogosfääriä on ylistetty Sofi Oksasen esseetä, mutta minunpa mielestä siinä ei ollut mitään uutta. Väitän, että jokaiselle aikaansa seuraavalle Oksasen teesit ovat tuttuja. Enkä edes viitsi analysoida Oksasen perseenpuristelu-episodia. Mutta Stalinin lehmät oli hyvä kirja, Baby Janea en ole lukenut.

Hännikäisen uusi blogi, jonka löysin Parnasson kautta, näyttää olevan asiallinen. Jos bloginpitäjä pitää edes puoliksi lähtötasonsa, on jälki oleva komeata. Preerioiden aitaus! Heti mietiskelin erästä yhdysvaltalaista kirjailijaa, joka on käsitellyt näitä vyöhyke-asioita...

Muuten blogosfääri on sitä samaa ehtaa paskaa mitä muulloinkin.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi
roskaa
31.01.2007 - 09:00

Kiiltomadon arvostelussa Ranskalaista sarjaa sanotaan "klassiseksi lukuromaaniksi". Hyvä vertauttaa sitä Gravity's Rainbowhon, joka on ilmeinen vastakohta. Niin.

On joku Karamazovin veljekset vielä lukuromaani. Aika hilkulle kuitenkin menee. Toisaalta vähän eri asia jos lukiessa tulee hankala olo kuin että teksti on "vaikeata" (pitäisi keksiä joku sana, tuo "vaikea" on niin typerää että hävettää).

Ehkä joku ei-lukuromaani on kirjoitusromaani. Ranskalaiset jotain asiasta höpisivät. No niin: luettava ja kirjoitettava. Ei pidä verrata, olen muistaakseni sanonut. Täytyykö tässä todella alkaa lukea Barthesia?

Monikohan näistä ranskalaisista filosofeista ynnä muista oli ja on kamanvetäjiä? Ei näihin sfääreihin välttämättä pääse ilman ulkoisia ärsykkeitä. Noihin. Kuuluuko mannermainen filosofia kamapäiden ja analyyttinen homojen alakulttuuriin?

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

tetris
30.01.2007 - 07:04

Tunneli menee radan ali, seinässä lukee: Elämä on kuin tetris. Näin todella tuolla lukee tai luki, en ole viime aikoina liikkunut niillä seuduilla.

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

Ikuinen aihe
29.01.2007 - 22:17

Miten tämä maanantaikin koettelee hermoja. Heti alkuun tuli joku ämmä silmille. Ei viitsi edes kiertää blogeissa kun vituttaa armottomasti. Tulee kuitenkin sanottua jotain epäsopivaa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

27.01.2007 - 03:38

perkele, yritin ihanalle iinekselle vastata muttei onnistunut. myös foorumi, jossa vietän aikaa, on vituillaan. Vuodatus... hajalla. voi vittu. ääti kun minut synnytit.

ääti?

Kategoria: blogosfääri 3 kommenttia Kommentoi

Ranskalainen sarja
25.01.2007 - 17:22

Ohrana Pamuk, sanoi Tervo Uutisvuodossa. Varhaiskaudellaan Tervo kirjoitti viinasta ja seksistä, nykyään syömisestä ja seksistä. Millaisella antaumuksella Tervo kuvaakaan mansikkahilloa poskessa tai tuulihattua Tukholmassa. Kirjailijan päiväunena olisi epäilemättä kakkusota alastomana, joka päättyisi raivokkaaseen nuolentaan ja sukupuoliseen kanssakäymiseen.

Muistin, että jo Suomemme heimossa Tervo alkoi leperellä vauvoille. Nyt kerronta on mennyt aivan mahdottomaksi. "Kaisla rakastaa Attilaa." Kustannustoimittaja voisi vihjaista, että psykodynaaminen kirjallisuudentutkimus saa tämmöisistä lauseista, toistuvista lauseista, vähän liian helposti materiaalia.

Idolin tapon jälkeen siirryn Irène Némirovskyn romaaniin Ranskalainen sarja. Ei tainnut vastarinta, resistanssi, olla Ranskassa ihan niin hurjaa toisen maailmansodan aikana kuin myöhemmin on väitetty. Némirovsky kärrättiin Puolaan kesällä 1942 eli Ranskalainen sarja kertoo tapahtumista reaaliaikaisesti.

Olen lukenut alle sata sivua 500-sivuisesta niteestä, johon vielä liittyy esipuhetta, kirjailijan muistiinpanoja, eri henkilöiden kirjeenvaihtoa. Kirja on keskeneräinen, viidestä osasta on valmiina kaksi.

Erittäin intensiivinen romaani. Pariisilaiset ovat huolissaan, myöhästyneesti, saksalaisten pikaisesta lähestymisestä kesäkuussa 1940. Voi sanoa, että Némirovsky kuvaa hahmonsa alastomana, raa'asti, "vailla inhimillisiä hyveitä" jne. Eikö "sotaromaanin" pidä olla tällainen? Eikö sota ole alaston, raaka ja hyveetön? Tai sitten sotaromaani on kuin Gravity's Rainbow, jota luen enintään 40 sivua päivässä, sekä vapaapäivät. Olen sivulla 460.

Némirovsky osasi, suorastaan "puhui" suomea. Vietti talven 1918-1919 Suomessa "kolmen talon kylässä". Oli paennut Pietarista, Venäjältä, se oli yleistä tuohon aikaan. Muita puhekieliä olivat venäjä, ranska, puola, englanti ja baski (!). Jiddišiä hän ymmärsi. Mikä minua Alkusanoissa eniten hämmästytti oli tämä:

"Aseiden paukkuessa [Moskovassa 1918] Irène tutki sivistyneen vuokraisännän, Des Esseintesin, kirjastoa. Hän löysi Huysmansin, Maupassantin, Platonin ja Oscar Wilden. Hänen mielikirjansa oli Dorian Grayn muotokuva."

Des Esseintes ja Huysmans... Olen järkyttynyt, jos olisin taipuvainen paranoiaan, saattaisin hypähtää seinälle.

Kiiltomadon arvio. HS:n arvio.

Kategoria: entiedämiksikutsua 8 kommenttia Kommentoi

Itsesäilytysvaistosta
24.01.2007 - 15:51

Tänään Kemppisen blogissa puhutaan silmien avaamisesta ja sulkemisesta. Kehotan tutustumaan kommenttilootaan.

Kun oma universumi on mennyt pieneksi ja kun sen on tehnyt tieten tahtoen niin ollaan nietzscheläisissä syksyn 1888 tunnelmissa. Puhun itsestäni (ihanko totta). Käsitykseni mukaan, joka tuskin on väärä, Nietzsche yritti pitää silmiään auki. Sitten hän tuli hulluksi.

Ronald Hayman kertoo tämän alle seitsemässäkymmenessä sivussa artikkelissaan "Nietzschen äänet" (Nietzsche's Voices), julkaistu Otavan Suuret filosofit -sarjassa. Nietzsche oli luonteeltaan uskonnollinen, se on selvää, mutta hänen missionsa kristinuskoa vastaan saattaa yllättää. Haymanin mukaan teoksen Hyvän ja pahan tuolla puolen (1886) jälkeen Nietzsche ei enää uskonut objektiivisuuden tai tiedon haun merkitykseen, merkitykseen sinänsä, jotain välinearvoa sillä voisi olla:

"Heti teoksensa ensimmäisessä pykälässä Nietzsche tuo esille sen itsensä voittamisen tavan, jonka hän tahtoo saavuttaa. Kysymys on vaikea ja kenties ensimmäisen kerran tällaisena esitetty: mitä arvoa on totuuden haulla? Miksemme pitäisi parempana epätotuutta, epävarmuutta tai tietämättömyyttä? Vastaus on, että todellisuudessa me pidämmekin näitä asioita totuutta parempana. Itsesäilytysvaisto opettaa meistä pinallisia."

Nietzsche vei itsensä nurkkaan. Pää edellä. Tämän jälkeen ovat voineet yleistyä nihilistiset vitsit lajia "Jumala on kuollut. - Nietzsche. Nietzsche on kuollut. - Jumala." Tuollainen huumori on itsesäilytysvaistoa, eikä se viittaa tuonpuoleiseen, vaan ihan tämänpuoleiseen. Tai ehkä se viittaa molempiin.

Haymanin tärkeä huomio: totta, Nietzsche oli naisten kasvattama, mutta nämä naiset olivat joutuneet kuuntelemaan valtaosan tai koko elämänsä pappien höpinöitä. Papit ja naiset... en tällä kertaa jatka aiheesta.

Pari sanaa aikakaudesta: 1800-luvun toisella puoliskolla vaikuttivat muun muassa Baudelaire, Flaubert, parikymmentä de jure hullua runoilijaa ja maalaria, Dostojevski, Tolstoi, Strindberg - ja Nietzsche. Tämmöiset isät 1900-luvulla...

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

Voi itku kun kaikki ei aina huomaa mua
23.01.2007 - 02:18

Personoitunut mulkku.

Ennen vitsailtiin, että mitä niille esinahoille Israelissa tehdään ja vastauksena oli, että laitetaan oikein hyvään multaan, kastellaan, hoidetaan hyvin ja sitten kun ne on kasvanut oikein isoiksi kyrviksi ne lähetetään Suomeen poliiseiksi. Mutta näköjään riittää taidemaailmaankin.

Kategoria: blogosfääri 2 kommenttia Kommentoi

pelko
23.01.2007 - 01:04

Paranoidi olo. Semmosta tyypillistä maanantaita. Kaiken lisäksi on tiistai. Paranoidi, paranoidinen, paranooinen. Ulkona oli kylmä. Koskaan ei ole hyvin. Lokakuussa oli metri lunta ja valitettiin. Sitten oli kevät kaksi kuukautta ja valitettiin. Tai kolme. Nyt on talvi. Tulisi jo kevät. Kesällä ei voi nukkua kun aurinko pällistelee taivaalla päivät ja yöt.

Aina menee väärin. Resepti vanhaksi. Luettuna vasta tulevat klassikot. Musiikkia en ymmärrä. Arkkitehtuuri pelottaa. Kyllä maailmaan pelkoa mahtuu. Yhteen aikaan pelkäsin kynttilöitä. Ilmeisesti joku pelkää, sanotaanko, vuotta 1857. Tai koillista. Anglofobiat ovat tavallisia.

Millainen ihminen pelkää koillista ja miten pelko ilmenee? Metrossa minulle selitti mies, että hän ei oikein tule toimeen ton keltasen mollukan kanssa. Hän pelkäsi aurinkoa. Nainen kertoi pelkäävänsä miehiä. Jouduin tunnustamaan naisenpelkoni. Sen jälkeen en enää ollut mies, hänen ei tarvinnut pelätä minua.

Minä pelkään maaseutua. Avaria peltoja, ahdistavia metsiä ja sukurutsaisen tuntuisia taloja. Vanhapoika kävelee postilaatikolle, varhaiseläkeläinen, pelottavaa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Interregnum
22.01.2007 - 14:38

Pisti silmään Synkästä yksipuhelusta Paavolaisen kuvaus, että rintaman takana oli hyökkäysvaiheessa 100-200 kilometriä ei-kenenkään-maata. Interregnumia. Lappi syksyllä 1944 ja seuraavana talvena kuuluu samaa kategoriaan. Vyöhyke. Meri sanoo jossain esseessään, että sotaromaanien tapahtumat sijoittuvat parikymmentä kilometriä etulinjasta taaksepäin. Siellä on toimintaa.

Valittelin, ettei ole enää tutkimattomia seutuja, mutta on niitä. Tuollaisia takamaastoja. Tai Irak, siellä on varmasti väliaikaishallitsijoita monta. Enkä tarkoita yhdysvaltalaisia. Sekä muutama Kurtz.

Kolonialismi synnyttää mielenkiintoisia ilmiöitä. Greene on kirjoittanut niistä tuhansia sivuja. Coppolan Ilmestyskirjan voisi katsoa kerran viikossa.

Mielenkiintoinen on kansaivälinen vyöhyke lentokentällä. Muutamat ovat asuneet siellä vuosia. Televisiosta on tullut dokumentteja. En ole nähnyt.

Interregnum on määritelmällisesti vyöhykettä, tyhjiö täydellisessä hallinnassa. Ikävä muistutus todellisuudesta. Slothrop on päätynyt jo siihen pisteeseen, että tuntee anti-paranoiaa, joka kertojan mukaan on vielä pahempaa kuin paranoia, eikä sitä tilaa voi jaksaa kauan. Anti-paranoissa mikään ei liity mihinkään ja se on sietämätön ajatus.

"If there is something comforting - religious, if you want - about paranoia, there is still also anti-paranoia, where nothing is connected to anything, a condition not many of us can bear for long." (434)

Häiritsevää lainauksessa on kohta "many of us" ja jo ajatusviivojen välissä puhutellaan minua ja meitä. Tämä herättää paranoiaa, onnelliset ne, jotka eivät tiedä mitä sana tarkoittaa. Muutaman rivin päässä:

"Either They have put him here for a reason, or he's just here. He isn't sure that he wouldn't, actually, rather have that reason... "

Olen pahoillani, mutta kursivointi ja neljä pistettä ovat Pynchonin. Slothropista ehkä olisi sopivaa, että hänellä olisi syy. Tätä emme varmasti halua ajatella!

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

misogynia
19.01.2007 - 15:11

Löysin sisäisen suomalaisen sieluni, jälleen: sensuroin itseäni. Järkyttävää, ettei edes keski-iän kynnyksellä osaa olla rehellinen itselleen. Kuulin, että eräs Hyrkäs oli sanonut ettei enää viisikymppisenä voi valehdella ja kertonut sitten todellisen mielipiteensä naisista.

Minulla on viisitoista vuotta aikaa. Voin kuitenkin vihjata, että poikain kesken naisia pidetään itsekkäinä vitunkantotelineinä joita yritetään sietää vaikkei millään tahdo jaksaa. Vuonna 2022 kerron tarkemmin.

Onneksi sitä on elämässään saanut sen verran persettä, ettei enää tarvitse ulista "emmää noin vaan aattele". Tämä etukäteen tiedoksi kommentoijille.

Kaiken lisäksi on perjantai. Kohta aurinko laskee Ruotsiin. Menkööt. Muualla on paremmin. Nykyaika perseestä. Aina.

Kategoria: entiedämiksikutsua 17 kommenttia Kommentoi

Haista vittu
17.01.2007 - 19:09

Tarkoitan sinua, saatanan kusipää.

Kategoria: entiedämiksikutsua 12 kommenttia Kommentoi

Paranoia
17.01.2007 - 12:13

Aikamme tauti on paranoia. Tiesin sen jo ennen kuin aloin lukea Gravity's Rainbowta. Sanot jotain niin ihmiset kyselee ja valittaa: tarkotitko sä mua? mitä sä vihjaat? sä vihaat mua! Näille ihmisille vastaan: teidän surkeat ja turhat elämänne eivät kiinnosta minua, kaikki mitä sanon, koskee vain ja ainoastaan minua. Tähän on Prosperokin viitannut.

Toisaalta, joskus sitä osoittaa sanansa jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle. Esimerkiksi nämä sanani osoitan paranoidis-hysteerisille kansalaisille, jotka näkevät kuvassa vain sen mitä siinä ei ole, kun taas näkevää he eivät huomaa vaikka osoittaisi. En edes viitsi mainita ihmiskunnan historiasta esimerkkejä.

Gravity's Rainbow on sivulla 412. Joku typerys valitti, että se on ihan mahdotonta sekasotkua, mutta kun on luovuttamassa niin tulee käsitettävä kohta ja taas on jatkettava. Siis tämä oli moite! Internetistä löytyy, en jaksa viitata, pitkiä selostuksia siitä, miksi he ovat jättäneet kirjan kesken. Harvemmin kuulee yli kymmenvuotiaiden selittelevän tekemättä jättämisiään samalla innolla kuin näiden häpeällisten ihmisolentojen, joiden kirjallinen ihanne epäilemättä on Antti Hyry.

Antti Tuurilla taas on hyvä kirja, Pohjanmaa. Tunnustan, että ensimmäisellä kerralla heitin sen seinään, mutten kerro miksi (vrt. ed. kappale), kun taas toisella kerralla revittelin Pohjanmaan läpi nopeasti. Etelä-Pohjanmaan. Sehän on sama kuin Pohjanmaa. Ameriikan raitti oli kohtuullinen, ei sentään samaa tasoa kuin Miehiä naisten kanssa, jonka Hemingway-toilailu oli erittäin ärsyttävää. En perustele miksi (vrt. seur. kappale).

En kerro. Pynchonista sen verran, että jos asiaa miettii niin eikö 1900-luvun ensimmäinen puolisko ole luonnollinen jatke 1800-luvun sekoiluille? Tarkoitan satanismia, dekadenssia, kommunismia, anarkismia jne. Vuosisadan lopun Pariisissa oli aivan sekava tunnelma, kuvaavasti seuraava vuosisata alkoi Pariisissa sillä että Oscar Wilde muutti sinne.

Piti kirjoittaa Gravity's Rainbown reunahuomautuksia tänne osa kerrallaan, mutta huomautuksista tulee niin laajat, jos sekavat, että taidan tehdä niistä oman kokonaisuutensa. Sitä voi kutsua "esseeksi" tai, yllättävää, "reunahuomautuksiksi Thomas Pynchonin romaaniin Gravity's Rainbow". Oikeastaan pitäisi julkaista alkuteksti, suomennos ja reunahuomautukset samassa. Varsinkin keskimmäinen tuottaisi ongelmia.

Liian monta kertaa olen sanonut, että "voisin viettää loppuelämäni tutkimalla X:ää". X on vaihdellut eri aikoina, joskus niitä on ollut useita samaan aikaan. Tämä on hyvin epäakateemista puhetta, ei-paranoidista, kunnon ihmisen ei koskaan pidä viettää loppuelämäänsä tutkimalla X:ää vaan keskityttävä moniin asioihin, joskus jopa asiattomuuksiin. Innostumista ja inspiraatiota on syytä välttää. Yllättäen post-emigranttinen kirjailija Asko Sahlberg mainitsi intuitiovastaisuudesta Parnassossa jokin aika sitten (se oli paranoidinen hetki, voin vakuuttaa, ihan kuin A.S. olisi vienyt lauseeni, tai minä yrittänyt viedä A.S:n lauseet).

Austerilla on niitä sattumia. Kyllä minuakin hirvitti, kun öisessä Dieppen terminaalissa Ranskanmaalla tuli taksi pihaan ja sanaharkan jälkeen ilmeni että pariskunta on suomalainen. Onneksi en vielä silloin tuntenut Pynchonia. Vielä oltiin Ranskassa (tiedätte mitä tarkoitan).

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

Purkaus iltapäivään
16.01.2007 - 14:32

Kommentoin Harvennettuun arpeen. Siellä on palattu "arkeen" (inhoan tuota sanaa melkein yhtä paljon kuin itseäni, siitä tulee kaikki keskinkertainen mieleen, ajatukseton, ääliömäinen) ja sanat ovat sen mukaisia.

Kommentissani vertasin Suomea paperittomaan ja valottomaan vesiklosettiin mutta olisin voinut lisätä julkisen käymälän tunnun: tässä maassa käydään kääntymässä, kukaan ei tänne halua jäädä. Sodat on hävitty, naiset viety rajan taa, miehet...

Kevät ja alkukesä 1944 oli Suomi-neidon lanteilla kylmä, pimeä ja sateinen. Ei uskoisi että siitä syntyi informaatioyhteiskunta, vuonna 1944 kukaan ei tiennyt mistään mitään, ei edes ylipäällikkö, joka sentään juhannukseksi antoi tappokäskyn.

Harvennettu arki. Tämä maa on sellainen henkinen harvennushakkuu, ettei ole toista nähty. Viisi miljoonaa katajaa puupellossa. Kumartelijat. Meillä sitä kutsutaan Paasikiven-Kekkosen linjaksi, muualla suomettumiseksi.

Kategoria: entiedämiksikutsua 8 kommenttia Kommentoi

16.01.2007 - 09:04

Tein syntiä. Vuodatuksen jumituksen takia perustin toisen blogin. Jos jumiulu vielä jatkuu, sanotaanko, 2-3 viikkoa niin vakavasti harkitsen siirtymistä toisaalle. Ehkä. Rasittaa ongelmat. En ole merkkiuskollinen. Voi meitä.

Kategoria: blogosfääri 1 kommentti Kommentoi

Tervon Ohrana
16.01.2007 - 08:52

Jari Tervon Ohranaa luettu reilut puolet. On se hyvä, mutta jotenkin välityö ja sellainen mieskirjailijalta naislukijalle -romaani. Kovin on Tervo mielistynyt pieniin lapsiin, kaveri taisi hassahtaa kun tuli nelikymppisenä isäksi. Toisaalta ei Tervolta ole päässyt unohtumaan, että panemalla ne lapset tehdään ja on tietenkin miellyttävää lukea asiasta. Mutta jos tulevaisuudessa, ainakin vähäksi aikaa, jätettäisiin koko aihepiiri vähemmälle?

Tervo voi olla aika ainutlaatuinen siinä, että ensin hän kuvasi maalaiskaupungin eli Rovaniemen ja nyt kuvaa pääkaupunkiä, Helsinkiä. Tosin tuli tämmöinen käytännön juttu mieleen, ettei Sörnäisistä ja Porthaninkadulta ole pitkä matka Helsinginkadulle, jossa sijaitsevan kotinsa kohtalosta ensimmäisen pommituksen jälkeen päähenkilö Rahja ei tiennyt mitään.

Kielipelit ovat yhä teräviä. Sanailu ytimekästä. Kielestä kiitokset.

Tekisi mieli sanoa, että tiedustelumies Rahjan suvun vaiheet olisi voinut ohittaa. Tosin oululainen mummo ja tosikko-Taneli ovat hauskoja, mutta ne olisi voinut tunkea kerrontaan muutenkin. Jatkuva kertojan siskottelu on rasittavaa. En ole vielä aivan varma, onko 106-vuotias kertoja hyvä ratkaisu.

Sotaista on lukemiseni: Ohrana, Synkkä yksinpuhelu, Gravity's Rainbow, Linkomies, Ranskalainen sarja odottaa... taidan olla militaristi. Mutta armeijaan ei minua huolittu, kun sanoin kutsunnoissa että tappaminen ei ole minulle mikään ongelma. "Mee kotiis pariksi vuodeksi kasvamaan", luutnantti totesi, vai oliko kapteeni. Vastasin, että olisi keksinyt jonkin persoonallisemman kommentin. "Sunkaltasiin en niitä tuhlaa." Se oli jo ihan hyvä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

15.01.2007 - 12:59

Ensimmäisen kerran minut mainittiin myönteisessä valossa Porissa, Turku lienee enää vuosien kysymys. Kiitos sinne minne kiitos kuuluu.

Jos olisin julkisuudenhenkilö niin blogissani olisi kokonainen kategoria otsikolla "Mitä minusta on sanottu - ystävät ja viholliset". Kai sellaisia joillain onkin.

Ja jos tää Vuodatus ei ala pyöriä paremmin pikapuoliin, vrt. myös loppuvuoden häikät, niin vaihdan blogini sijaintia.

Kategoria: blogosfääri 0 kommenttia Kommentoi

Simpauttaja
14.01.2007 - 10:14

Lukea rymäytin Simpauttajan, ensimmäisen Heikki Turuseni. Unettomana yönä. Mahtavaa kieltä, eikä selittelyä vaan vihjauksia, ratkaisumahdollisuuksia, ei sitä alleviivaavaa lukemista idiooteille -roskaa jota on ihan tarpeeksi.

Miten hienosti kuvataan psyykkisesti sairaan (suomeksi: hullun) Oton mielenliikkeitä. Todella herkkäviritteistä kerrontaa. Ja tämä Pohjois-Karjalan Rouva Bovary Julia, jonka mies on semmoinen kuin ne miehet sielläpäin ja täälläpäin tahtovat olla, onneton tunnevammainen tunari.

Miehet: elämänsä sodassa pilanneet ressukat. Pojat lähtevät heitä karkuun kaupunkiin, myyttiseen Helsinkiin, jopa Ruotsiin hurjimmat. Lieksakin on jotain.

Juoppo toimittaja seikkailee kylällä, onneton maaseudun ihannoija kun kaupunki oli liikaa. Kylän suurtilallinen ostelee muilta maita, tekee hyviä töitä. Tämän renki on salaperäinen, kukaan ei oikein tiedä mistä on kotoisin, käy tyydyttämässä naisen kun oma mies ei pysty.

Kylän baarissa haaskat odottavat kutsua tunkiolle. Odotetaan, että päästään vierasta lyömään. Kaikki on vieraan syytä. Pielinen liplattaa ja linnut lentävät. Puheiden ja tekojen välinen etäisyys on valovuosi.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

En muista sanatarkasti mutta jotenkin näin
12.01.2007 - 08:14

On kova kirja Synkkä yksinpuhelu! Vertailen sitä mielessäni Linkomiehen muistelmiin, hurjia kertomuksia molemmat. Heti alkoi mielessäni hiertää, että on se saakeli kun nykyään ei ole sotia, ei pääse sankariksi. Kuvittelin jo itseni kirjoittamassa sota-ajan päiväkirjaa, näin itseni vakavailmeisenä Olavina Aunuksessa.

Laitan hyllyyni vierekkäin nämä kaksi merkittävää kirjaa, muistelmateosta. Hivelin kirjakaupassa myös Rytin päiväkirjoja, tutkimusta sotasyyllisistä, sotatuomarin päiväkirjamerkintöjä... syyllisyys ja sota. On nykyaika surkeaa, kun ei ole edes maanosia löytämättä, pienemmistä paikoista puhumattakaan. Kaikki on tutkittu ja Amazonasin intiaanit on jätettävä rauhaan.

Muistaakseni Lévi-Straussin Tropiikki-kirja alkaa tähän tapaan: En ole koskaan pitänyt matkustamisesta. Hieno aloitus. Myös lopetukset ovat tärkeitä, vähän väliä jankutetaan Oikeusjutun alusta mutta on lopetuskin komea, en nyt muista sanatarkasti todellakaan mutta jotenkin näin se menee: ... ja tuntui kuin vain häpeä olisi jäänyt hänen jälkeensä elämään.

Oikeusjutun aloitus, jossa epäillään K:ta parjatun, tuo mieleen lapsen valituksen, että onkin näin päässyt käymään. Tämä ei ole moite. Synkän yksinpuhelun esipuheessa viitataan Paavolaisen kahden edellisen kirjan esipuheeseen, joissa epäillään ettei Suomessa tajuta mitä maailmassa tapahtuu ja sitten kävi niin että esipuheet olivat oikeassa. Lopetus: "Maassa ei ole lainkaan kastetta. Makaan pitkään ruohikossa ja seurustelen erään metsätähden kanssa." Viimeiset lauseet on erotettu muusta tekstistä tyhjällä rivillä, niitä on kirjassa paljon, sekä kolmea viivaa - - -.

Melkoinen panteisti-animisti Paavolainen oli.

Prof. Siltala esitti että tekisin gradun Paavolaisesta. Sanoin etten tee. Nyt yksi toinen on jo tehnyt väitöskirjan tulenkantajista. Joku nainen tekee väitöskirjaa Päätalosta. Nämähän olivat minun aiheitani! Ei ollut allekirjoittaneesta gradutöihin. Väitöskirja olisi voinut mennä, mutta ajatus gradusta ja siihen liittyvistä esitelmistä ja tenteistä rasitti. Viihdyn blogosfäärissä paremmin, täällä masturboidaan vähemmän.

Muistaakseni luin Paavolaiselta ensin Suursiivouksen, tai Nykyajan, jomman kumman kuitenkin. Ei, ensin luin Synkän yksinpuhelun ja sitten Nykyajan, tai toisinpäin. Kolmanneksi tuli Suursiivous, yritin laskea monta kertaa Haanpää siinä mainitaan, kun muistikirjavetäisyissään Haanpää puhuu "muutamasta kerrasta", mutta menin laskuissa sekaisin, joka tapauksessa mainintoja oli kuusi tai seitsemän. Kuudesta proosateoksesta, vai mitä ovat, viimeiseksi luin Ristin ja hakaristin, ilmeisesti neljäntenä tuli Lähtö ja loitsu ja sitten Kolmannen valtakunnan vieraana.

Nykyaikaa etsimässä on hieman rasittava, samoin Kolmannen valtakunnan vieraana, mutta en kuitenkaan menisi kirjoja moittimaan. Lähtö ja loitsu on upea, samoin Risti ja hakaristi. Melkein innostuin Etelä-Amerikasta niiden jälkeen, mietiskelin suurta incaa... Ristin ja hakaristin tematiikkaa on jo vaikea hahmottaa, se on niin yleispätevä kirja, siinä mennään syvyyksiin ja korkeuksiin ja vaikka minne.

Suursiivous on ihastuttava pieni teos. Erityisesti siitä jäi mieleeni kuvaus Mika Waltarin äidistä. Oli ylpeä pojastaan ja halusi ylpeydelleen vahvistuksen aikansa merkittävimmältä kulttuuripersoonalta. Waltarissa minua monen asian ohella hämää se, että hän avasi Minna Graucherille Paavolaisen hotellihuoneen oven, kun Graucher aikoi heittää happoa Paavolaisen naamalle. Onneksi suunnitelma ei toteutunut, jylhä kuva Synkän yksinpuhelun kannessa olisi jäänyt ottamatta.

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

Synkkää
11.01.2007 - 13:38

Nyt tärähti! Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä lähti Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu kympillä. Painos vuodelta 2006, pokkari, enkä tiennyt asiasta mitään. Mutta nyt se on minulla. Luin sitä jo kahdessa kahvilassa. Pitkään olen tavoitellut, nyt sain. Aikoinaan kun Synkän yksinpuhelun luin, olin niin järkyttynyt että yöunet menivät. Kirjaa ei todellakaan malttanut laskea käsistään.

Jälkimodernissa yhteiskunnassamme listataan asioita ja jos minulta kysyttäisiin, että mikä se on kovin suomalainen kirja niin vastaisin heti: Olavi Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu. Kilven Alastalon salissa tulee lähelle, muut sitten joskus kunhan kerkiävät. Synkkä yksinpuhelu on vuodelta 1946, korostan, eikä esimerkiksi vuodelta 1954, jolloin julkaistiin toinen merkittävä sotakirja Tuntematon sotilas.

"24.3.1944: Rintamillamme kuuluu nykyään muotivitsinä kiertävän seuraava leukailu. 'Mannerheimin yhtye soittaa hitaan suomalaisen foxin "Kusessa ollaan", säveltänyt Risto Ryti.'" Tulevat Väinö Linnan sotilaat mieleen!

Miksei kirjaan ole lisätty henkilöhakemistoa, asiahakemistoa en enää viitsi haikailla. Synkkä yksinpuhelu on juuri sellainen kirja, josta pitää tarkistaa asioita, että kuka mistäkin ja kenestäkin mitä sanoi.

Kesäkuun viimeinen päivä ollaan tällaisissa tunnelmissa: Amerikka katkaisee diplomaattiset suhteet Suomeen! Kuoleman rengasta ympärillämme taotaan yhä lujemmin yhteen. Sitä eivät enää mitkään "salaiset aseet" pysty murtamaan. Salaperäinen nimitys "V1" saa muuten nyt selityksensä. Se tarkoittaa Vergeltungswaffe. Mikä desperaatti leima moisessa nimityksessä. Ei liene maailman historiassa ennen tapahtunut, että jotakin uutta asetta epätoivoisen rehellisesti nimitetään kostoaseeksi.

Eikä V1 ollut vielä mitään, V2 oli tulossa...

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

Kirjallisuus kätkeytyy hyvin
11.01.2007 - 06:25

En jaksa lukea Humen esseistiikkaa. Varsinkin kun suomennos on välillä sellaista kryptiikkaa että pahaa tekee. Pilkkuja on myös paljon. Näissä akateemisissa käännöksissä on usein se vika, että ne ovat käsittämättömiä, lähtökieli paistaa alta.

Piinaan harvaa lukijakuntaani yhdellä sitaatilla: "Ehkä he [naiset] saavat tavanomaisilta seuralaisiltaan osakseen enemmän kohteliaisuutta kuin oppineilta miehiltä, mutta he eivät voi kohtuudella odottaa yhtä vilpitöntä kiintymystä, eivätkä he, näin toivon, varmaankaan koskaan syyllisty niin väärään valintaan, että luopuisivat itse asiasta suodakseen itselleen sen varjon." Valitettavasti tähän kokoelmaan ei ole suomennettu esseetä "Esseiden kääntämisestä", tosin en tiedä onko Hume sellaista kirjoittanut.

Alkuperäinen teksti menee näin:

"They may, perhaps, meet with more Complaisance from their usual Followers than from Men of Learning; but they cannot reasonably expect so sincere an Affection: And, I hope, they will never be guilty of so wrong a Choice, as to sacrifice the Substance to the Shadow." (Viite)

Nyt tämä tuli käsitettäväksi. Eli pitää keskittyä itse asiaan, subtanssiin, eikä uhrata asiaa toisarvoisuuksille, varjoille.

Muutamissa Weber-suomennoksissa on myös aivan ihmeellisiä lauseita, mutta kai se valitettavasti on niin ettei pienen kustantamon resurssit riitä käännösten kunnolliseen tarkistamiseen, ja isoilla kustantamoilla on kiire julkaista Philip Rothin ja kumppanien viimeisimpiä valituksia.

Vappuna kirjoitin Jukka Petäjän Chicagon reissusta, jos hän sanoo mm. nämä kuolemattomat sanat: "Kävellessä huomaa, että kirjallisuus kätkeytyy hyvin, se ei näy juuri katukuvassa. Homma toimii päinvastoin Chicagossakin. Katukuva vilahtaa usein kirjoissa." Mutta kerkisi Petäjä New Yorkiinkin, haastattelemaan Siri Hustvedtiä, joka sattumoisin on naimisissa Paul Austerin kanssa.

Otsikon "Lukijan itku toi hymyn kirjailijan kasvoille" /23.4.06) jälkeen Petäjä aloittaa tunnistettavalla "tyylillään":

"Lattia kiiltää vastavalossa. Keskellä eteisen parkettia helmeilee hitaasti laajeneva lätäkkö. Kirjailija Siri Hustvedt kumartuu ja alkaa kuivata sitä talouspaperilla."

Valittaen on todettava ja voin vain kuvitella miten paljon eli "vitusti" asia Petäjää "vituttaa", että lätäkkö on koiran kusta, eikä esimerkiksi talon isännän krapulaoksennus tai haastattelijan rento tervehdys talon emännälle, joka samalla olisi vihjaus, sillä hetikohta Petäjä revittelee:

"Kolme romaania kirjoittanut elegantti Hustvedt ei ole varsinaisesti mikään kirjailijan arkkityyppi. 182-senttinen kuolemasta, erotiikasta, rakkaudesta, taiteesta ja ystävyydestä kirjoittava Hustvedt näyttää aivan supermallilta, mutta on täysiverinen intellektuelli, joka yrittää löytää arjen kummallisuuksille ja oikuille myös teoreettisen tulkintamallin."

Onneksi Jukka Petäjän intiimiä päiväkirjaa (Jurnaals Intimee) ei ole julkaistu, jottei meidän tarvitse tietää mitä Petäjä teki haastattelun jälkeen hotellihuoneessaan, vaikka sen tiedämmekin.

Hustvedtin tarkkailun lomassa, jonka oletan olleen melko tiivistä, haastattelija huomioi myös maisemaa: "Katu on autio. Tämä osa Brooklynia on rauhallista kulmakuntaa." Kirjoittaja vihjaisee, että ihan koko Brooklyn, kovanaamoista tunnettu kaupunginosa New Yorkissa, ei ole rauhallista kulmakuntaa, vaan jossain saattaa tapahtua vaikka mitä irstauksia. Onneksi ei kuitenkaan Hustvedtin kodissa, lukijat parahtavat, joka sentään onkin rauhallista kulmakuntaa.

Välillä kirjailija ja haastattelija kirjallisuustieteilevät, suorastaan filosofoivat. Se onkin tällä kertaa erityisen helppoa, "iisiä", kun Suomesta saakka on tullut todellinen älystään tunnettu kirjallinen auktoriteetti: "Hän (Hustvedt) korostaa, että hänen koko tähänastista tuotantoaan leimaa yksinkertainen kysymys: miksi meistä tulee sellaisia kuin olemme. Vastaus ei taas olekaan niin kovin yksinkertainen - kuten hyvin tiedämme." Pidän viimeisestä virkkeestä, erityisesti ajatusviivan jälkeisestä osasta, joka taitaa olla ihan haastattelijan oman meditaation tulosta.

Päätän häpeällisen ja turhan blogipostaukseni ainoalla mahdollisella tavalla, siteeraan Jukka Petäjän omia lopetussanoja:

"Matkalla kohti Manhattanille vievää Brooklynin siltaa silmiin osuu tuttu näky, ollaan 16. kadun ja Prospect Park Westin kulmauksessa. Siinä on entinen postitoimisto, joka muutettiin tupakkakaupaksi Wayne Wangin ja Paul Austerin loistavassa elokuvassa Smoke.

Pyhä sylvi, holy smoke. Fiktiosta ei pääse eroon edes todellisuudessa. Kirjoittaminen ei ole minulle niinkään ammatti vaan pikemminkin pakkomielle."

1 kommentti:

Marian Go kirjoitti...

TODISTUKSENI

Kiitos artikkeli! Se koskettaa syvästi sydäntäni, koska olen viime aikoina käynyt läpi jotain vastaavaa asiassa. Nimeni on Anna Anderson Iso-Britannia, en koskaan usko rakkauteen loitsuja kunnes koen tohtori Samuel Oduduwa temppeliin, ja kun hän heittää rakkauden loitsu minua, minun Ex aviomies, joka jätti minut ja 2 lapsemme on 3 vuotta kutsui minut anteeksi kipu, että hän on aiheuttanut minulle ja tähän päivään asti elämme onnellinen perhe, jos tarvitset oikea paikka ratkaista ongelmasi i neuvoja voit ottaa yhteyttä DR ODUDUWA SAMUEL on oikea valinta. Hän on hieno mies, joka on loitsuja vuosien kokemuksella, ja hänen loitsu on ehdottomasti haittaa ilmaiseksi. hän loitsuja eri tarkoituksiin, kuten:

(1) Jos haluat ex takaisin.
(2) jos sinulla on aina pahoja unia.
(3) Haluat edistää omassa toimistossa.
(4) Haluat naiset / miehet juosta jälkeen.
(5) Jos haluat lapsen.
(6) [Haluat olla rikas.
(7) Et halua sitoa miehesi / vaimo olla sinun ikuisesti.
(8) Jos tarvitset taloudellista tukea.
(9) Herbal hoito

Ota hänet tänään: dr.oduduwasamuelhightemple@gmail.com

Ystävällisin terveisin,
Anna Anderson.
dr.oduduwasamuelhightemple@gmail.com