Hiljaisuus on uusi ei.
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
4 kommenttia:
Lopetin jo aikaa sitten tekstieni tarjoamisen ja päätin keskittyä kirjoittamaan iloisesti vapaana. "Tekstinne ei sovi kustantamomme pölöpölöpölöön..." (Lue, et ole osakas tai millään tavalla mediaseksikäs... lopun sensuroin.) Tsemppiä, Sami. Mä tykkään susta, mutta se ei varmaan paljoa lohduta. (Pääsin valitsemaan vahvistukseksi kaupan julkisivuja - vittu , se on just se vaikein noista kuvista...)
Tekstin tarjoaminen on ihan kamalaa. Ja sitten se kyseleminen. Tätä on monilla ihmisillä. Lisäisin tähän sen, että käytöstavat ovat heikentyneet, mihin vastaamattomuus viittaa. Ja käytöstavat ovat sitä vanhaa ikävää maailmaa, kun ei ollut tasa-arvoa, miljardia sukupuolta ja valkoinen tulkinta oli valloillaan. Nyt on sitten tämä sekasotku, kukaan ei välitä mistään yhtään mitään ja kaikki on päin helvettiä. En ole varma, tiedettiinkö tätä haluta, mutta tämä saatiin. Onnea meille kaikille.
Uusi normi on jotain senkaltaista, että ainakin puolet lapsista on otettu huostaan, äidillä vähintään kaksi miestä eikä isää ole. Tämä saatiin ja älykkäimmät muistavat kannattaa tätä paskaa, kun sen jälkeen tulee huomiota ja saattaa päästä jopa mikä se sana on minä olen unohtanut sen sanan, ai niin: kapinalliseksi. Ja kapinallisuus on pukeutumista ja jo kuolleiden potkimista.
Tässä on tämä suurempi kuvio ja joskus kadulla joku tulee sanomaan (tai lähettää anonyymia sähköpostia) että mä tiedän mitä sä tarkotat. Ja se on hyvä. Siksi, siksikin kannatan anonymiteettiä, ihminen on suojassa noilta paskiaisilta, jotka olen jo tainnut tässä blogissani moneen kertaan nimetä. Minulla kun ei ole enää mitään menetettävää, minä voi nimetä, vaikka usein kauhistuttaakin. Tämä viedään nyt loppuun saakka, ja minulla on vielä sanottavaa.
En ole esimerkiksi kertonut siitä kustantajasta, joka varta vasten soitti minulle ja sanoi minun haittaavan hänen mainettaan, mutta tulin sitten todistaneeksi hänelle että puhuin asiaa, mitä hän tuskin odotti uhkauksellaan, että hän mielellään etsityttää minulla ne virheet, jotka hänen kustantamassaan kirjassa mielestäni ovat. No, minä etsin ne virheet ja näytin ne hänelle. En edes kerro kustantajan nimeä, toivottavasti kuitenkin kirjan saama Finlandia-palkinto vähän paikkasi sitä maineenpilaamista, jonka minä olin aiheuttanut.
Tämä on katkeraa puhetta, näen miten huorat menestyvät eikä se miellytä minua. Tahtoisin, tämä on jo todella lapsellista, että menestyttäisiin huoraamatta, mutta se on ilmeisesti mahdotonta. Tai, no, onhan ei-huoriakin. Yksi nimi tuli mieleen, Harry Salmenniemi, hän ei ole huora. Muut ovat. Noista viihdekirjailijoista en puhu. <- tämän voisi panna Harryn seuraavan kirjan liepeeseen mainokseksi.
Karseaa "haittavaan hänen mainettaan"... mutta niinhän se on, että ne, jotka eivät ole oppimaan perseennuolemista, eivät menesty...
Onneksi sinulla on rohkeutta puhua.
(Hei, yes henkilöautoja).
Ei kirjoitusvirhe esipuheen kolmannella rivillä mainetta haittaa, vaan se, että joku siitä mainitsee. Vai oliko neljännellä rivillä. Tuskin toisella kuitenkaan.
Kaltaiseni suuta soittavat rääpäleet potkitaan hiljaisiksi ensin ja se on raakaa puuhaa, tosin tässä on vähän puolena ikävänä se, että olen vielä hengissä vaikka metron alle vetää melkein koko ajan.
Lähetä kommentti