751:s merkintä
Listoja, luetteloita, kokoonpanevia hetkiä vietetään maailmassamme näillä hetkin. Paras, huonoin ja sitten selitys (ps = bs), että eihän tämä tietenkään ole mitään faktaa, mutta joudun tämän nyt teille erikseen sanomaan sillä pidän teitä ja/ tai itseäni idioottina.
Paras lukemani suomalainen kauno-opus v. 2012: mulle ei nyt tuu mitään mieleen. Tuurin Ikitie? Ai vitsi siis Neuromaani. Vai onko enämpi tietoa opuksellisesti ja muutenkin? Tuo Tuuri on myös todella hyvä. Luin eilen & toissapänä Radan, se oli taas pikkasen paski, mutta tänä vuonna taisin lukea ja luinkin myös Pohjanmaa-sarjan Uuden Jerusalemin ja Lakeuden kutsun. Vau, olen lukenut koko sarjan.
Paras lukemani suomalainen tieto-opus v. 2012: Hännikäinen und Melender, Liberalismin petos.
Paras lukemani ulkolainen tieto-opus v. 2012: Tony Judt, Huonosti käy maan. Todellakin luin suomennoksen, Reappraisalsia olen lukenut jonkin verran. Liberalismi petoksesta sain innoitteen Judtiin.
Paras lukemani ulkolainen kauno-opus v. 2012: olisiko tuo C. McCarthyn Veren ääriin?
Valitettavasti kotimainen kokeellinen runous ei taaskaan pärjännyt, kun se on niin mustaa paskaa.
*
Vuoden floppi v. 2012: niinpä niin.
Vuoden kaunokirjallinen teko v. 2012 omissa kokemuksissani: Tommi Parkon muistutus, että vuonna 1994 Helena Sinervo oli sanonut jotakin, mutta sittemmin oli ilmennyt että Sinervo oli ollut jotakin-sanomisessaan väärässä k.o. vuonna 1994. Pikkasen pelästytti, kun minä olen kerinnyt olla väärässä vasta 2-3 vuotta.
Vuoden runousteko v. 2012: menee samaan osoitteeseen kuin ed.:kin palkinto eli Tommi Parkolle, hänen kirjalleen ja runouskiertueellensa.
Vuoden "Jääviydellä pyyhin perseeni" -palkinto v. 2012: useita voittajia. Mainitaan mm. oma arvosteluni ed. mainitusta Neuromaanista, Maaria Pääjärven arvostelut Poesia-kustantamon kirjoista ja ylipäänsä Parnasson runouskriitikot.
Nyt en jaksa kirjoittaa enempää.
11 kommenttia:
Lukioikäisenä kirjoittelin vihkoon tajunnanvirtaa, jota jo kirjoittaessani pidin huonona runoutena, mutta jälkiviisaasti voin ihmetellä, että ehkä olisinkin ollut kokeellisen nykyrunouden pioneeri, jos olisin julkaissut tajunnanvirtani.
Vuoden runouskriketikko: Anna Tomi
Jes! Sami on back in the game, eikä enää yritä loivennella, kun taisi vähän säikähtää mainettaan kokeellisen runouden vihollisena, kun oikein Vastakaanonin esipuheessakin mainittiin.
Vastakaanon = Paskakaanon
Ad eka anon.: teit lyyrisesti väärin, mutta moraalisesti oikein.
Ad toin anon.: antaisin tämän palkinnon muualle. A.T. vähän sähläsi, sattuuhan sitä.
Ad kolm anon.: säikähdin. Muuten, käykää lukamassa Tuli et Savun vuosikirjasta em. Pääjärven essee runovuodesta 2011. Se on yksi kyynisimmistä teksteistä, mitä olen lukenut, framille nostetaan kaksi Poesian kirjaa (Vastakaanon & Ensyklopedia) ja yksi Ntamon kirja. Siinä on siis runovuosi, vaikka korostetaankin, ettei siinä ole kokonaan, ei ole kaikkea, mutta kuitenkin kaipaisi vähän lisäystä, lavennusta, nyt nippunostettiin kolme oman porukan kirjaa aika kivasti esille. Kaiken lisäksi Vastakaanonissa on esseistin esipuhe... Ensin itketään kritiikistä ja sitten toimitaan noin.
Minä olen muuten niin lapsellinen, vaikka melkein hellyttävä keski-ikäinen mies olenkin, etten aio koskea edes pitkällä tikulla Neuromaaniin, koska te muut sitä niin ylistätte. Olkoon hyvä, perkele. Minä menen nurkkaan ja mökötän. Odotan, että se unohdetaan, ja luen sitten. Tai olen huisan radikaali enkä lue ollenkaan. Enkä sitä paitsi nuorena kuunnellut mitään musiikkia. Kadehdin kaikkia, jotka kuuntelivat jotain. Niillä oli niinku tunteita tai jotain. Vieläkään en tajua, mitä eroa on ihmisillä, jotka kuuntelevat Iron Maidenia, ja ihmisillä, jotka kuuntelevat Joy Divisionia tai Morrisseyta, ja mitään musiikkivitsejä minulle ei kannata kertoa. Sikäli ymmärän kyllä niitä, joille kaikki kirjojen lukijat ovat ihan samaa porukkaa.
Puhdasta ja kaunista uutta vuotta liuhtolaisille.
Kiitos ja uutta vuotta kaikille hottisille!
Mielensäpahoittaminen ja väliinjättäminen ovat nyky-yhteiskunnassamme arvostettuja asioita, vaikkakin vääristä syistä. Olen pahoittanut asiasta mieleni useampaan otteeseen.
Hyvää uutta vuotta kaikille ja erit. niille, joiden mieli pahoittuu herkästi & jatkuvasti!
Vuosi vaihtuu juuri, mutta tämän perusteella ei parempaan: http://www.youtube.com/watch?v=dfQ3pPYeCDc&list=UU61pw4-73jr2-ivIPtLglJQ&index=9
Toivotan silti hyvää ja kaunista!
Katsoin videon alkua. Jopas oli. Toki tiedän olevani kammottava seksuaalisalistaja luonnoltani (vrt. juutalainen rahanahne luonne ja kaivonmyrkyttäjyys), mutta silti tuntuu inhalta että pikapuoliin minut niin kuin puoli ihmiskuntaa kärrätään suureen Siperian vanki- eli tuhoamisleiriin. Muttei sinne kaikki miehet mahdu, osa täytyy vissiin sitä ennen tappaa Ufan asemalla.
Hyvää uutta vuotta kuitenkin!
(Hyvä että tunnen valtiasrodun jäseniä, saanen ehkä pientä erityiskohtelua sitten n. v. 2014 kun "järjestelyt" a.k.a. "rakenteellisen tasa-arvon toteuttaminen" alkaa) (ajatella, tulevaisuuden Pelle Miljoonat tulevat laulamaan: "Häpeän olla nainen")
"Valitettavasti kotimainen kokeellinen runous ei taaskaan pärjännyt, kun se on niin mustaa paskaa."
Musta paska on kuolemaksi. Verta saa pierrä ja vihreetä, mutta musta paska on kuolemaksi. Sanotaan Arto Salmisen Varastossa.
Salminen ei kirjoittanut kokeellista runoutta.
Ulosteen värit, värien sävyt, ovat hyvin kiehtovia.
Lähetä kommentti