Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
Klingen mukaan kissat ja koirat, eläimet, opettavat meille ihmisille "inhimillisyyttä". Näin se taitaa olla. Koiramaisuutta, kyynisyyttä ei vissiin saa eläimille opetettua.
Eilisiltainen afrikkalaisvieraamme hämmästeli tavattomasti sitä, kuinka selvästi Lidia vastasi puheeseeni.
Kysyi vielä että miksi puhun suomea. Sanoin että kaikki kissat osaavat suomea. Nyt mietin että uskallanko todella jättää hänet kissavahdiksi pidemmäksi ajaksi.
Jos vaikka Lidia ei enää sitten käsitä suomenkielistä puhettani. Mutta hän oli sitä mieltä että noin kesy kissa väistämättä oppii puhumaan. Kerroin Kurosawan Dersu Uzalasta, jossa kaikki ovat ihmisiä, tuuli ja tiikerikin.
Hän ei kutsuisi leijonaa tiikeriksi saati ylipäänsä kissaksi. Ihmetteli elokuvantekijän ajattelua ihan vakavasti.
Kirja Dersu Uzalasta on 1. tai 2. kirja minkä olen koskaan lukenut. Se on hieno kirja.
Uskoakseni kissa ei koskaan unohda oppimaansa. Tai muutenkaan unohda, kissan muisti on paljon parempi kuin ihmisen, joka muistaa vain yhdentekeviä asioita, lähinnä eilisen, kun taas kissa tuntee ikuisuuden.
Hei, voitko antaa osoitteesi minulle, vaikka sähköpostissa, niin lähettäisin Vätin Sanomia ym. sälää siihen suuntaan. Sähköposti on SliuhtoATgmaildotcom.
4 kommenttia:
Eilisiltainen afrikkalaisvieraamme hämmästeli tavattomasti sitä, kuinka selvästi Lidia vastasi puheeseeni.
Kysyi vielä että miksi puhun suomea. Sanoin että kaikki kissat osaavat suomea. Nyt mietin että uskallanko todella jättää hänet kissavahdiksi pidemmäksi ajaksi.
Jos vaikka Lidia ei enää sitten käsitä suomenkielistä puhettani. Mutta hän oli sitä mieltä että noin kesy kissa väistämättä oppii puhumaan. Kerroin Kurosawan Dersu Uzalasta, jossa kaikki ovat ihmisiä, tuuli ja tiikerikin.
Hän ei kutsuisi leijonaa tiikeriksi saati ylipäänsä kissaksi. Ihmetteli elokuvantekijän ajattelua ihan vakavasti.
Niin se on Sami. Kaikki riippuu näkökulmasta.
Kirja Dersu Uzalasta on 1. tai 2. kirja minkä olen koskaan lukenut. Se on hieno kirja.
Uskoakseni kissa ei koskaan unohda oppimaansa. Tai muutenkaan unohda, kissan muisti on paljon parempi kuin ihmisen, joka muistaa vain yhdentekeviä asioita, lähinnä eilisen, kun taas kissa tuntee ikuisuuden.
Hei, voitko antaa osoitteesi minulle, vaikka sähköpostissa, niin lähettäisin Vätin Sanomia ym. sälää siihen suuntaan. Sähköposti on SliuhtoATgmaildotcom.
Onko muuten Vätin Sanomat niin kutsuttu sami's dzat?
Tämä on luultavasti vanhentunut puheenaihe ja sanaleikki. Sori. En liene lukenut kaikkia merkintöjä enkä varsinkaan kommentteja.
Höhhöö.... Se se on!
Pistäs mulle spostissa osotteesi niin saat Vätin Sanomat.
Lähetä kommentti