Matkan maittavaa antia

Käytiin Tampereella. Ehdotettiin, että esim. siirrän ensimmäiset 40-50 liuskaa johonkin myöhemmäs, alan olla sillä kannalla, että toteutan ehdotuksen. Tai sitten en! Ilmaisin myös, että lukija saa ihan itse etsiä lukujen alut, keskikohdat ja loput, tai ehken ilmaissut, mutta olisin voinut, ilmaista. Nykyrunoudessa on vähän sellainen tapa, että lukija kirjoittaa runoilijan kirjan, enkä tarkoita että näin toimisin, vaan tarkoitan että lukija etsiköön tekstimassasta välit.

Melko varmasti käy niin, että ns. lopuksi sekoitan järjestyksen jollakin aritmeettisella tavalla. Korostaisin sitä, että kaikessa on mieli, mutta se on löydettävä, mieli. Eli ergodista on. En tiedä miten tässä vielä käy. Olen kirjoittanut tätä niin pitkään, että osaan aavistaa, että huomenna saatan keksiä jotakin uutta. Siitä olen kyllä tyytyväinen, ettei lukija ollut huomannut lopun eroavuutta muuhun tekstiin. Olen sitä mieltä, ettei tekijän pidä kertoa mitään tekstin mahd. sisältämistä rajoituksista ja jo nyt olen paljastanut. Tietenkin saatan viedä harhaan. (Vrt. Joycen katumus)

Otsikko viittaa, luonnollisesti, Hans Selon Diivaan, jossa nautiskellaan Kai Terhon kirjahyllyn maittavasta annista. Kirjoitin Selon Pilvihipiäisestä pienen artikkelin johonkin kirjoituskokoelmaan, joka joskus ilmestyy, tai en tiedä onko minut potkittu kirjoituskokoelmasta pois.