"Olen yrittänyt lukea Bernhardia, en pidä hänen kielestään enkä tavasta katsoa maailmaa, omaa ja muuta." Lähde.
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
23 kommenttia:
Virkistävää.
Kansalaismielipide
"Mielipide". Tai onhan tuo virkistävää, että joku on noin avoimen hölmö, yleensä kun ne vähän peittelevät. Eli avoimuudesta "pointsit".
Niin hölmö ei sentään ollut että olisi kertonut sukunimensäkin. Allekirjoituksena on vain "Marcus", liekö pseudonyymi sekin.
Toivottavasti ei tule tänne avautumaan. Mutta saa tulla, ei täällä sensuroida, vituttaa kuitenkin lukea tuollaisia juttuja. Senkin voi sanoa. Sellaista elämä on "vapaudessa" ja "tasa-arvossa", todella, käytännössä. Saa sanoa! Mutta tätähän nämä hyväkkäät eivät ole tarkoittaneet "vapaudella" & "tasa-arvolla", vaan hyvin säädeltyä menoa et meininkiä. Siinä taisi, muuten, olla se eka kommentti aika intresantti, viittasi tähän "matalamieliseen diktatuuriin". Ainakin se Mellerin bööna kävi kiekumassa että Haavisto pressaksi jossain todella sopimattomassa yhteydessä ja oliko Iina Kuustonen tämä "en tunne kotikaupunginosassani kuin Haavistoa äänestäviä" -pösilö. Hienoa, ettei tunne muita. Todella avaraa, vapaata ja tasa-arvoista.
Yhtä vapaata yms kuin maaseudulla, jossa pistetään heti porukalla turpiin jos nähdään kylillä sivari.
Kyllä vituttaa, että on tuollaisia vääriä mielipiteitä.
Väärä ja mielipide eivät jotenkin sovi yhteen.
Minä en ihan ymmärtänyt, mitä avoimen hölmöä ko. kommentissa oli. Se, ettei joku tykännyt B:n kielestä? Se, ettei joku tykännyt B:n tavasta katsoa maailmaa? Se, että joku sanoi ääneen tuollaista? Se, että joku sanoi ääneen niin Melenderin yllätyksettömän ihailukirjoituksen perään?
Selitä, hani, niin kuin yksikin Liisa lauloi joskus.
Mielestäni mielipide oli hölmö, koska mielestäni tuollaiset mielipiteet ovat hölmöjä.
Kuitenkin on totta, kenties jopa "virkistävää", että joku väittää vastaan, mutta kun sen tekee noin... Melenderin kritiikittömät ylistykset ovat oma lajinsa ("luen tinkimätöntä kirjallisuutta", vrt. blogini kritiikittömät ylistykset) ja niitä irvaillessa on oltava tarkkana, muttei ko. nimimerkki edes irvaillut, jotenkin vain oli tyytymätön B:n maailmankuvaan, joka, ihanko totta, on hieman tummahko. Sitä nimimerkki käsittääkseni kritisoi, voin tietenkin olla väärässä mutta sellainen tuntuma minulle tuli.
Kielikysymys on sitten omansa. Olen lukenut vain suomennoksia ja niiden perusteella kieli on loistavaa.
Joo, minustakin B:n kieli on loistavaa, mutta tämän näkemyksemme kanssa emme kukaties kuulu lukevan yhteisön vähemmistöön. B:n tavasta katsoa maailmaa on jotenkin huvittavaa sanoa pitävänsä tai olevansa pitämättä, minusta. Huvittavaa on pitämisen kepeys: Hei mä tykkään aika paljon lantusta, pyöräilystä ja B:n maailmankatsomuksesta. (Minusta maailmankatsomuksista ei "pidetä". Niihin upotaan, niiden tähden vavistaan, kuollaan tai menetetään vähintään perna ja karitsa.)
Siksi en tajunnut, kuinka saatoit tuohtua siitä, että joku ei pitänyt.
Minusta Melenderin "kritiikittömät ylistykset" ovat kiinnostavia. Oli Melender tässä sitten subjekti tai objekti. Ensin mainitut siksi, että hänen pidättyväisen kielenkäyttönsä ja tunnereaktionsa välillä on petollista maata. Toisessa tapauksessa siksi, että hän kiusaantuu ja alkaa käyttää kieltä tavalla, joka ei hänelle sovi.
Haa, tuota Melenderin juttua, jälkimmäistä, en olekaan älynnyt.
Mitä tulee tapaani esittää asiat, niin ne tuntuvat vähän jyrkemmiltä kuin ovatkaan, en jotenkin osaa silleen lievästi... Aina tulee töksäistyä. En ollut erityisemmin tuohtunut, kunhan sanoin. Mutta tarkoitin silti. Sitten yleensä menenkin seuraavaan mieleenjohtumaan (oon vähän semmonen "tajunnanvirtainen"... jestas miten inhottaa kirjottaakin tuo termi mutta kai se jotenkin kuvaa kaikessa löysyydessään ja loppuunkäytetyssä fiiliksessään).
"(Minusta maailmankatsomuksista ei "pidetä". Niihin upotaan, niiden tähden vavistaan, kuollaan tai menetetään vähintään perna ja karitsa.)"
Tuo "pitäminen" on tärkeä lisäys ja korjaus. Että sitä on monenlaista pitämistä. Sitä vissiin nimimerkki Hotinen tarkoittaa. Ja "pitäminen" ei vain kaikkeen sovi. -> seuraavaksi päästäänkin "pidemmälle-menemiseen" ja "liian-pitkälle-menemiseen"...
Älä olekaan lievästi. Sinulla tajunta virtailee kiitettävästi. Tai sitten olet omaksunut tuollaisen virtaustyylilajin ja toteutat sitä johdonmukaisesti. Sama kai se sille, kirjoitukselle. Lukijalle tulee yhtä kaikki tunne, että kirjoittaja on ikään kuin lähellä tai ainakin olemassa.
Ainakin minua semmoinen välittömyyden illuusio vetää.
Kiitos kauniista sanoista! En mä kai mitään ole omaksunut... Ihan luonnostaan kiivailen... Sekös ihmisiä naurattaa! Mutta nauru pidentää ikää. Höhö.
Eli tänään kiivastuin Bernhardista, eilen 12-projektista, mitä huomenna...? Vaikken ole erityisen rationelli niin sain kuitenkin gradusta eximian! Ei uskoisi. Tuolla eximialla olen väittänyt vastaan kun hulluksi on sanottu. En paljon muusta kerkeä puhuakaan. Saakeli että minua ärsyttää tosikkouskin. Reipas huumori on jotenkin bannapullistettu. Ettei vain loukata... vähemmistöjä... perkeleen perkele että alan jo kiivaantua!
Mun mielestä se on muuten hauska vitsi, että kun alienit tulee maapallolle niin ne sanoo:
"I want to see the manager."
Niinkun ne englantia ossais! Venäjää ennenkin.
Sain juuri innoitteen lukea A. Tuuria, haen hänen kirjansa ja alan pistellä.
Niin ihan sitä vain, että onpahan vain itseisarvoisesti virkistävää jonkun olla eri mieltä keskellä keski-ikäisten kirjallisuusmiesten rinkiä, jotka ovat hellyttävän yksimielisiä siitä, että pitää olla aina niin saatanan eri mieltä. (Ja että Finlandia-palkinto... ja että lukuromaanit... ja että mutta se Céline sentään...)
"Niin ihan sitä vain, että onpahan vain itseisarvoisesti virkistävää jonkun olla eri mieltä keskellä keski-ikäisten kirjallisuusmiesten rinkiä, jotka ovat hellyttävän yksimielisiä siitä, että pitää olla aina niin saatanan eri mieltä. (Ja että Finlandia-palkinto... ja että lukuromaanit... ja että mutta se Céline sentään...)"
Auts! Tuo osui. Mutta Knausgård sentään on paskia!
Tukeutuminen johonkin B:hen tai C:hen siinä merkityksessä, että "ennen sentään osattiin olla (eri mieltäkin)" (Knaushård elää) on kieltämättä aika huolestuttavan naurettava ilmiö. "Jouko Turkka sentään osasi." Niin osasi, mutta kun me ei osata. Siinä se ongelma on. Kun on nämä esseetkin, jotka ovat määritelmällisesti sivustatoljottelua.
Niin, ja se mistä on viime aikoina puhuttu: keski-ikäiset miehet jakavat toisilleen kirjallisuuspalkintoja. Se se on ikiaikainen hauska harrastus se. Kannattaa katsoa Turkan (!) Häpeästä, mitä siellä sanotaan raatilaisista. Siinä alkupuolella. Yritän nyt vain vihjata, että tulokulmani esim. B:hen on toinen kuin kaikilla muilla, olen aivan ainutlaatuinen, olen perkele instituutioiden ulkopuolellakin, niinpä niin. Mutten mene raatiin! Tosin tuskin pyydetäänkään, mutta kannattaa jo etukäteen toimia niin ettei tulla pyytämään. Kirjotin yhden esseentapasen tossa noin ja lueskelin eräänkin saatanan konkariraatilaisen "kirjallisuuskritiikkiä", miten hän ei edes osannut kirjoittaa kirjan nimeä oikein (Pilvihipiäinen) ja raadeissa on istunut jo vuosikymmeniä.
Perkele! Olet sä sankari! Villi ja vapaa, pidemmälle mennyt ja ulkopuolelle jäänyt!
Melkein houkuttaisi perustaa palkinto pelkästään siksi, että voisi pyytää sua raatiin.
Olin jo nuorena erilainen nuori. Minua ei ymmärretty. Muut kuuntelivat Iron Maidenia, minä en. Tytöt ei tykännyt. Jne. U know the story.
Älä vaan sano, että kuuntelit Joy Divisionia tai Morrisseyta.
Liuhtohan on hevimies henkeen ja vereen!
Morrissey on maailman ihanin mies!
Joy Divisionia en tunne lainkaan ja Morrisseytä vähän. Mitä olen älynnyt niin Morrissey on kovin kiehtova. Se juttu on hyvä. Hyväksyn.
Olen pikkukaupungin hevimies. Ei sille mitään mahda. Useinkin mietin, miten olisi käynyt, jos Cliff Burton eläisi. Sitten panen Orionin soimaan. Istun pimeässä ja kuuntelen.
http://www.youtube.com/watch?v=-qYqi-EMErU
Clifford Lee "Cliff" Burton (February 10, 1962 – September 27, 1986) RIP
Menin tilaan. Valot sentään vielä päällä, yllä. Pimeys sairaassa sielussani.
Lähetä kommentti