Sivut

maanantai 10. joulukuuta 2012

On siitä puhuttu, että ateisteilta puuttuu jokin aisti tai osa psyykestä, mutta tätä kautta löysin tämän artikkelin, "Does Autism Lead to Atheism?" Artikkeli ei käsittele aivan merkityksetöntä kysymystä Jumalan olemassaolosta, vaan sitä, millainen ihminen ei huomioi tai huomaa persoonallista Jumalaa:
"magical thinking is just a natural extension of the everyday thinking that makes us (neurotypically) human. As far as the brain is concerned, God is one of us."
En nyt puhu niistä periaateateisteista, jotka tappelevat Jumalaa vastaan, vaan niistä, joiden mielestä Jumalaa ei oikeasti ole olemassa. Nykymaailma, kaikki nopeus, kaikki, aina, vähentää kykyämme aistia muutakin kuin jokapäiväistä, tekee laajemman aistimisesta hankalampaa. Tässä tulituksessa asiat hämärtyvät ja ihmisestä tulee autisti luontojaan. Artikkelissa mainitaan Aspergerin syndrooma, joka saattaa kuvata kokonaista aikakautta, joka valitettavasti on meidän aikakautemme. Keskittyä emme enää osaa. Kirjatkin katsotaan elokuvana "netistä".

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa mielenkiitoinen artikkeli! Tuloksista saa sitäpaitsi aivan machtavia tulkintoja ja johtopäätöksiä aikaiseksi jos lukee kuin piru raamattua. ht

Sami Liuhto kirjoitti...

Kerro nyt millasia tulkintoja & johtopäätöksiä. Suurin piirtein arvaan, mutta voin arvata väärin. Sitä toivon.

Jaakko kirjoitti...

Saatoin nähdä teikäläisen äsken vanhassa biblioteekissä (uuden apteekin vastakohta). En uskaltanut ruveta elämöimään kun en ollut varma.

Autismiartikkelia en lukenut vielä. Hetken kuluttua luen.

Sami Liuhto kirjoitti...

Ei sitä autismia kannata lukea.

Olin Uudessa Biblioteekissa, mutta en elämöinyt minäkään, sillä jouduin ilkeän tapahtumasarjan kohteeksi:

menen tiedonhakupäätteelle, löydän kirjan, rekogniseeraan kirjan olevan varastossa, täytän lapun, vastapäisen päätteen neiti ottaa äsken käyttämäni kynän käyttöönsä, rekogniseeraan että minun olisi tarkennettava lappuni tietoja kohtaan "painos", mitä teen kun kynä on e.m. neidillä (hänen ystävänsä oli huimaavan kaunis, sekin vielä), en älyä että minulla on kynä taskussa, menen virkailijan luo, hän ottaa lapun, en sano mitään, hän sanoo että "huomenna päätiskiltä puolen päivän jälkeen", poistun tilasta.

Nyt olen kotona. En nähnyt kirjastossa mitään muuta kuin mitä äsken selostamassani proseduraalisessa proosatyössäni esitin nähneeni.

PS: Emilyn dieettikirja saapui. Vaikuttaa käänteentekevältä opukselta niin gastronomisesti, vegetatiivisesti kuin elämäntapakatsomuksellisestikin. Eli: kiitos.