tiistai 17. heinäkuuta 2012

Eikö Arktinen Banaani ole julkaissut sitä Henna Helmi Heinosta? Tuli mieleen, kun luin tämän. Tässä kohdin pitäisi sanoa, että sellaista elämä on, näitä tapauksia on paljon, muttei se kokijaa lohduta, ainoastaan saattaa alkaa vituttaa enemmän, että olen vain yksi monista jne. Niinpä en sanokaan niin, minusta sellainen puhe on kyynistä, vaan sanon että voimia ja parempi onni ensi kerralla, uutta julkaisutahoa etsimään ja yksikin kerta on liikaa.

Aikoinaan minulla oli muutamakin käsikirjoitus Ntamolla, muuten, mutta otin ne pois kun olin kerran ns. suuttuneessa tilassa. Siitä on jo aikaa. Tarjosin kahta käsikirjoitusta muualle, mutta muualta tuli hylkäävä tuomio. Sekin vähän sattui. Toinen käsikirjoitus käsitteli aihetta, josta niin kuin ilmeni, oli muualla jo teksti tulossa, sekin vähän sattui. Sekin vähän sattui, kun kirjoitin laajan ylistyslaulun Matti Klingen päiväkirjoista ja tarjosin laajaa ylistyslauluani Kanavaan, mutta heillä oli jo kirjoitus Matti Klingen päiväkirjoista, joka sittemmin ilmeni ja oli todella keskinkertainen. Ei tämä mitään, mutta Klinge mainitsee tämän todella keskinkertaisen kirjoituksen edellisessä päiväkirjaniteessään ja oli vielä soittanutkin kirjoittajalle. Tämä se vasta sattui.

Olisi syytä perustaa sattujien piiri, paitsi ettei enää ole olemassa piirejä. Sattujien piirin nimi voisi olla Poesiantamo, kun ei sitä nimeä kukaan muukaan ole huolinut.

4 kommenttia:

Teemu H kirjoitti...

Tuskin nyt minuakaan hylsyt ym. ravistelevat; lähinnä vain tuo ärsyttää, että tuli luvan kanssa lauottua sanomalehteen aikatauluja, jotka eivät missään muodossa sitten toteutuneetkaan. Se on noloa.

"Palataan asiaan" jutut ovat tutuksi tulleet nekin, mutta ne ovatkin sitten jo toisia tarinoita.

Sami Liuhto kirjoitti...

Minua ravistelee. On se inha hetki. "Valitettavasti, ..." Hirveä hetki.

Muttei ollut syysi että kävi niin kuin kävi ja jos jollakulla on syytä häpeään niin kustantajalla, vaikka on luonnollista kuitenkin tuntea häpeää. Vaikka nykyään ollaankin kovin häpeämättömiä. Se on sitä itsetuntoa.

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisikö kustantamon kanssa käydyt keskustelut nauhoittaa? Niistä voisi koota Hankalaan sanaan (ent. Youtube) tyhjäpuheen audiotorin. Paskapuheen Todentamon. Häpeä sille, jolle häpeä kuuluu.

Riipii tuollainen.

A. Muumi

Sami Liuhto kirjoitti...

Tässä vaiheessa tietenkin pitää kyynikon sanoa, ettei kellään ole mitään velvollisuutta julkaista ketään, totta, mutta lupaus saattaa johtaa inhottaviin tilanteisiin, kuten haastatteluihin joissa kertoo tulevasta opuksestaan, joten parasta olisi että ihmisen sanaan voisi luottaa eli sanasta miestä ja sarvesta sitä yhtä elikkoa!

Tästä tuli mieleen, että näimme äsken mullikoita, varsinaisia veijareita olivatkin, yksi oli mietiskelemässä muista erillään ja muutenkin hyvin persoonallista oli. Koiria näkyi ja lintuja, muttei yhtään kissaa.