torstai 12. heinäkuuta 2012

Nyt alkaa tasaantua, toivottavasti. Ei ole ihan pieni pinkka tuo 20 liuskaa. Kohta luen sen, ehkä se on täyttä sontaa! Iski sellainen pelko. Kun on tämä heikko itsetuntokin.

Lainasin kirjastosta Linkolan viimeisimmän, jonka nimi on hankala, mutta sisällöltään toiveikas. 400 sivua siinä on. Lainasin myös Antti Nylénin esseeteoksen nro 2. Siellä mainittiin hintelät hämäläiset esseistit, se oli hauskasti sanottu.

Join puoliltapäivin, vähän jälkeen, kupin kahvia ilman maitoa mutta kahdella ruskealla sokerilla. Maito oli loppu mutta muistin että sokeria voi panna, kun jotkut panevat sekä maitoa että sokeria. Niin minäkin aiemmin mutten enää. Sitten minua nauratti Neekeri-merkintäni ja kissa katsoi että mikä sillä nyt on.

Sitten lähdin tänne työhuoneelle. Edellisessä lauseessa, joka on myös virke, on modernistisesti ajatellen liikaa. Paitsi ettei ole, vaan on. Ajattelin, että pitäisi syödä edes leipä, mutten viitsinyt ja niinpä nälkä yllätti. Kiva sitten oli täyttää päivän tavoitetta mutta pinnistelin.

Vasta tavoitteen saavutettuani siirryin tälle koneelle, jolta on reitti kierotautiseen maailmaan. Heti oltiin yllyttämässä ja haukkumassa. Mietin sarkastisia vastauksia mutten onnistunut muovaamaan hyvää vastakommenttia. Sitten alkoi vituttaa puhe myötähäpeästä.

Nälkäkin oli hävinnyt. Panin soimaan Whitesnakea ja aloin odotella nälän palaavan. Ei palannut. Se oli kummallista. Tajusin, että olin pelannut riskipeliä mainitessani 20:stä liuskasta ja uhotessani että useimpien kirjailijoiden olisi vaihdettava ammattia. Muistelin uhoajien kohtaloa. Alkoi pelottaa. Tämä tilanne olisi käännettävä, vaikka väkisin, kannaltani edulliseksi mutta milläpä kääntää kun ei osaa.

Pohdin sitä. Sitten tuli mieleen Neekeri- ja Nigger-merkintäni. Illmanin Mika saattaisi suuttua, se kun oli sellaiseen taipuvainen. Millainen mies Mika mahtaa olla? En tiennyt. Niin helposti menee vittuiluksi. Mutta kun maailma on tämmöinen, asiallista lausetta näistä ei voi muodostaa. Ja, pahinta kaikesta, olin jo ajat sitten luvannut lopettaa vittuilun mutta ei ollut loppunut, vittuilu. Vittuilussa on sekin, että se on niin ilkeän kuuloista kun puhutaan vittuilusta.

Päätin lukea Linkolaa.

Ei kommentteja: