Kirjoitin juuri elämäni ensimmäisen omistuksen elämäni ensimmäiseen ei-omakustanteiseen kirjaan. Vitun hieno hetki. Laaja jiddishinkielinen romaanituotantoni (suom. Vihjeitä keskiluokalle, Jumalalle ei sanota ihan mitä tahansa, Kuolen ennemmin kuin elän kanssanne, Miksi Puola on kansani, jne.) on kohtuullisen tunnettu Sarmatiassa, mutta Veikseliltä länteen kukaan ei ole niistä kuullutkaan. Osasyy tuntemattomuuteen on kielen lisäksi teosteni laajuus, esim. Tarpeet, ja kohteet on pituudeltaan 1 100 sivua. Näissä kirjoissa ei myöskään ole kappale- ja lukujakoa. Olen kirjoittanut ne yhteen massaan. Lisäksi käytän kussakin romaanissa vain kolmea neljäsosaa kirjaimistosta, kussakin omaa kolmea neljäsosaansa. Saadut lahjat, 1 450 -sivuinen yhdentunninromaani, käyttää vain puolta kirjaimistosta.