Sivut

lauantai 1. joulukuuta 2012

Entisaikaan kirjailija uskotteli lukijoille, että minäkertoja on kirjailija itse. Nykyisin kirjailija uskottelee lukijoille, että minäkertoja ei ole kirjailija itse.

(Kehitin tämän aamupäivällä kävellessäni ulkona sankassa pyryssä.)

Se minua harmittaa, etten innostu "dekkareista", sanakin ruma. Luen Ellroyta, Jim Thompsonia ja Joensuuta, mutta siihenpä jää, en millään ole jaksanut lukea kuin viisikymmentä sivua James M. Cainin teosta Postimies soittaa aina kahdesti. Sama juttu "skifin" kanssa, sanakin ruma. "Dekkarit" ja "skifi" eivät ole minua varten, mutta koetan arvostaa niitä silti ja niiden lukijoita ja kirjoittajia. Arvostakaa tekin minua. Ihmisenä. Meillä on eriäviä mieltymyksiä, mutta ihmisiä ollaan kaikki. Olen lähtenyt tällaiselle tielle.

Minä pidän Baudelairesta, Proustista, Célinestä, Malapartesta, Dostojevskistä, Woolfista, Plathista, Mannerista, Haavikosta, Saarikoskesta, mutta Joyce jotenkin ei osu, vaikka myönnänkin nauttineeni suuresti Odysseuksesta. Pidin enemmän Alastalon salista. Joku sanoi jossakin joskus, että ihmiset voidaan jakaa niihin, jotka ottavat Proustin ja niihin jotka kääntyvät Joycen puoleen. Sitten on Tolstoi ja Dostojevski (valitsen Dostojevskin), Baudelaire ja Flaubert (valitsen Baudelairen), Rousseau ja Voltaire (valitsen Rousseaun), Haavikko ja Saarikoski (en valitse kumpaakaan), Hännikäinen ja Nylén (valitsen molemmat), sekä valintojen valinta Marja-Liisa Vartio ja Aila Meriluoto (juoksin jo karkuun). Platon & Aristotle. Stendhal & Balzac. Rimbaud & Verlaine. Plath & Sexton. Mann & Hesse. Broch & Musil. Kirjallisuudenhistorian voisi kirjoittaa tähän tapaan.

Onko todella olemassa miehiä, jotka eivät pelkää naisia kuollakseen? Vanha vitsi siitä, että luotatko sellaiseen, joka vuotaa verta viikon eikä kuole, kuvaa aika hyvin sitä kauhua, kun katsoo naisia. Kyselin tätä gradussakin. Mitähän ne ajatteli, jos ne luki sitä. Että näitä tyyppejä.

8 kommenttia:

Petteri Paksuniemi kirjoitti...

Innokkaasti kommentoin tätä plokia, mutta tyrkkäsin kommenttini edellisen plokin perään. Että näin.

Sami Liuhto kirjoitti...

Vastaankin sitten tähän.

Noilla dekkari"mietteilläni" tarkoitin sitä, että minulle tulee huono omatunto, kun dekkarienlukijat puhuvat "niistä hienoista kirjoista, kun ne on niin hienoja" ja sitten siinä luterilais-demokraattina kärvistelee että voi voi, kun mä oon tämmönen. Varmaan aika moni tietää mitä tarkoitan. Sekin, että "hieno" on jotenkin huono asia, mitä se ei ole, koska hieno on hienoa.

Ja tuo arvostaminen. Ettei tapeltaisi! Olen jotenkin epähännikäinen tässä, kun en tahdo edes sotaa. Perhana, toivottavasti se ei lue tätä. Myönnän että politiikassa pitää olla vastakkainasetteluja, mutta jotenkin ne voisivat olla hyvin sellaisia työkaluja vain. Tappeluja en kestä ja itse olen tappelunhaluinen luonne! Varsin kiivas! Kilvoittelen siis tässä blogissa. Näytän sen. Siksikin odotan innolla kommentteja. Että miten kilvoittelu sujuu. Nyt lopetan. Katson Frasieria.

PS: Vätin Sanomat on luonteeltaan hyväntuulinen julkaisu. Siellä ei ilkeillä. Hyväntahtoisesti enintään huomautetaan. Vätin Sanomat on rakkauden lehti! (Tässä oli jo huumoria)

Anonyymi kirjoitti...

Mä olisin tilannut Vätin Sanomat, jos olisit sanonut että se on perkeleen kovien tyyppien perkeleen kova lehti.

Nyt en tilaa.

Sami Liuhto kirjoitti...

Se on ihan lässylehti.

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Meinasin heittää vitsin, nyt ei kuitenkaan enää naurata, se lähti tästä:

Kansa taisteli, Vätin Sanomat kertovat!

Juttu jatkui, mutta homma räjähti jotenkin käsiin.

Sami Liuhto kirjoitti...

Mikäs naurun lopetti?

Anonyymi kirjoitti...

Tontti vai Niemelä?

Sami Liuhto kirjoitti...

"Tontti vai Niemelä?"

Koen heihin sielunsukulaisuutta, joten vastaan: molemmat.

Anonyymi vai ei-anonyymi?
Itse vastaan: molemmat.

Israel vai Palestiina?
Vituttaa ajatellakin.