keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Fraasi, ironisesti ymmärrettynä, hillittömän hauska tuli mieleen luettuani Parnassosta Anna Tomin kritiikin Irina Javnen runokirjasta Euroopan kylmin talvi. Valitettavasti sitä ei vielä ole Parnasson verkkosivuilla. Siinä oli sitä kirjallisuustieteen perusopintokuonaa mitä löytyy kirjallisuustieteen perusopintoja tekeviltä kaksikymmentävuotiailta opiskelijoilta.

Yks Kake huomioi samanlaisia Helsingin Sanomien kriitikolta (kuka sitten Yks Kake onkin), mutta osaavat sitä muutkin. Voidaan tietenkin kysyä, onko Suomen arvostetuimman kirjallisen aikakauslehden tehtävänä olla kriitikkokurssilaisten julkaisutilana, mutta ehkä sen tehtävänä tosiaan on olla kriitikkokurssilaisten julkaisutilana.

Ehkä Parnassoon ei enää löydy päteviä kriitikoita, vaikka niitä muualla on riittämiin.

Itse luen mielikseni Turun Sanomista tämän Laihisen (Miikka saattoi olla etunimi) runokritiikkejä, mitäpä jos päätoimittaja Papinniemi pirauttaisi kaverille ja kutsuisi töihin. Laihinen taitaa jo tehdä gradua, joten hän ei enää kirjoita subjekteista ja pubjekteista, tai sitten hän on sisäistänyt ne Anna Tomia varhemmin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Kafka-alluusion kautta kielen ja ruumiillisuuden akselit yhteen tuova linnoitus-metafora on linkki, joka yhdistää fragmentaarisen ruumisrakenteen kysymykseen naissubjektista."

Harmi, ettei tuo kyseinen Parnasson arvostelu ole itseparodiaa, voisi hihitellä ilman omantunnon tuskia.

Sami Liuhto kirjoitti...

Onko se Parnasson vahingoittamista, kriitikoiden kosto Artsin kokemalle kalsalle kohtelulle?