Toiveentoteuma:
"Huomionarvoista on se, että viime vuosina vahvistunut romaanintaiteen ja
identiteettitietoisuuden liitos, joka on ollut erityisen näkyvä juuri
Gummeruksen julkaisupäätöksissä, on myös Javnen runoteoksen
ulkokirjallinen narratiivi."
"Subjektiuden problematiikan ympärille kiertyvät runot luovat
hienovireistä jännitettä keliopillisen ja kokemuksellisen toimijuuden
välille, mutta toistuva kulunut ”minä olen” -metaforaketjutus saa aikaan
päällekäyvän vaikutelman."
"Ihmisruumis on risteyskohta, jonka pinnalle tämä toimijuuden
problematiikka jättää jälkensä. Näin ollen fyysinen kontakti ihmisen ja
maailman välillä on teoksen temaattinen keskus; jalkapohjassa näkyy
taivas ja maan juuret kasvavat siihen kiinni."
"Runojen hieman vaivaannuttava ilmiselvyys selittyy siis niiden
voimaannuttavalla funktiolla, mikä on heikkous vain mikäli sitä ei lue
lajitunnuksena."
Kannattaa lukea koko kritiikki, se on kokonaisuudessaan tuollaista.
Anonyymikin on lainannut.
3 kommenttia:
Siinä sitä on harjoitettu KRIITTISTÄ LUENTAA par excellence!
Miten pitkän koulutuksen vaatii, että pystyy näin tukevasti elämästä ja äidinkielestä vieraantunutta siansaksaa tuottamaan? Ja Parnasso tarjoaa tällaiselle julkaisutilan! Pt jopa kouluttaa kriitikoita?
Vaadin jalkapuuhun tahot, jotka hyväksyvät tomiaalisia opinnäytteitä! Ohjattakoon näiden palkka leipäjonoon kokemuksellisesti asettautuneille.
A. Muumi
Pt:n kriitikkokoulutus taitaa tuottaa juuri tuollaista satoa.
Onhan tämä kuin Titanicin uppoamista sivusta seuraisi. Kapteeni tosin taitaa jättää laivan ennen kuin Parnasson lumihuippu katoaa aaltoihin.
Lähetä kommentti