Pakko oli tulla työhuoneelle lauantaina klo 22.45, kun ahdistaa tekeillä-oleva-työ. Otin kissan mukaan, se kiipi kirjahyllyn päälle ja tekee omiaan. Luin eilen Juha Kulmalan Emme ole dodon. Sen jälkeen on vaikea lukea kotimaista nykyrunoutta. Niin kalvasta... Jotkut kai lukee 10 kokoelmaa päivässä. Mitähän kaikkea muuta ne tekee samanlaisella kiireellä. Käy vaimoja sääliksi. Avovaimoja. Kun ne ei luota instituutioihin. "Olen käynyt läpi syksyn runokirjat." Jassoo. Mulla on yhä syksy 1933 vähän kesken. Ja 1843. Siitä myös kevät. 1840 osin "käyty läpi". Ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä. Kun kissa väittää vastaan, sillä on joku idea väitteessään. Ihmisellähän ei ole ideaa lainkaan. Keksin toisaalta hauskan vitsin. Jos joku rupeaa vänkäämään, niin sanon, että hei, mä oon Hyvinkäältä, kenties tiedät miten sielläpäin ongelmatilanteet ratkotaan.