lauantai 25. elokuuta 2012

Parlamentaariseen demokratiaan, mihin en usko, kuuluu olennaisena opposition käsite, mihin uskon, eli tiedetään että oppositiostakin eikä vain hallituksesta käsin voi vaikuttaa. Suomessa se näkyy juuri nyt hyvin perussuomalaisten toiminnassa. Heihin kohdistuu myös vallanpitäjien harjoittamaa sensuuria. Vallanpitäjiä ei sensuroida, enkä millään muista että vihreitä ja vasemmistoliittolaisia olisi viime aikoina edes yritetty sensuroida. Sen sijaan Halla-aho teki vallanpitäjille ns. vanhanaikaiset ja sai tuomion vaikka hän nimenomaan korosti blogimerkintäänsä "täkyksi", näin helppoa se on vissiin aina ollut. Vihreät ja nyt myös Vasemmistoliitto tahtovat olla vallassa, Paavo Arhinmäki on munannut itsensä totaalisesti, eikä häntä enää aivan heti voi ottaa tosissaan.

Entiset ärhäköt, vihreäläiset ja vasemmistolaiset, ovat nyt niin sensuurin perään ja höpisevät herkästi vähemmän tai enemmän kuvitteellisesta kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan. Kehotan heitä joskus menemään kysymään kansanryhmiltä, onko heitä vastaan kiihotettu (paitsi suomalaisia naisia) ja kokevatko he kiihotuksen uhkaavaksi. Onko heillä uhrinen olo. Toisaalta, ehkä he jo ovat huomanneet, että uhrina olo tässä yhteiskunnassa kannattaa, sillä tavoin saa elää mukavasti.

Suomessa siis parlamentaarista demokratiaa parhaimmillaan juuri nyt edustavat Perussuomalaiset ja Keskusta. Siinä riittää miettimistä. Keskusta tosin vähemmän, se joutui karkeasti hävinneenä oppositioon, mutta tämä toinen puolue on oppositiossa koskei antanut periaatteistaan perään.

Perustakaa uusi vasemmistopuolue, Perusvasemmisto. On tämä surkea tämä vasemmiston nykytila. Peruskommunistit sen nimi pitää olla, uuden puolueen. SPK, Suomen Peruskommunistit.

Muttei teistä ole siihenkään.

Tässä oli vähän täkyä poliittis-moraaliseen ryhdistäytymiseen. Mutta enintään saan jonkinlaisen herjaussyytteen, kun niin osui.

Ei kommentteja: