tiistai 11. kesäkuuta 2013

Aloin lukea Ihmiskunnan vihollisia.

Ajattelin että on saatava kevyttä lukemista.

Aikoinaan kirja jäi minulta kesken alkuunsa, joskus 25 v. sitten.

Turmsit, Hakimit, Carvajalit, Sinuhet ja Ankelokset olen lukenut silloin joskus.

Nuori Johannes on minulta lukematta myös.

Pikareskia noissa Waltarin kirjoissa on ja pikareskia etsin.

Ihmettelen jos nyt saan kirjan luetuksi.

Lueskelin myös Sebald-englanninnosta On The Natural History of Destruction vai miten se nimi meni, mutta oli liian raskasta.

Asetin itseni loppuviikoksi kirjoituskieltoon.

Mutta mitä se ketään kiinnostaa.

Ihme avautumista.

Jos kirjoittaisi Courierilla niin sivut tulisivat täyteen piammin.

Panin tuonne lootaan kommentin ja odottelen tuleeko vastinetta.

Olin kommentissani ilkeä asettaen ansan.

Niin ei pitäisi tehdä.

Panin virkkeet omiksi kappaleikseen.

Ipadilla tulee herkästi puhevikaidta kieltä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

JP:n sanoin: voimia elämään.

Sami Liuhto kirjoitti...

Kiitos. Eiköhän se tästä, osa tod. mones.

Kyllä Waltarin suosion, muuten, ymmärtää. Ei tuo mitään suurta kertomataidetta ole eikä tämä ole edes moite. Mitä väliä suurella kertomataiteella. Waltarilla taisi olla usein vaikeaa. Sillä on väliä. Ettei olisi vaikeaa. Se olisi hyvä.

Miten oli noiden Karvajalkojen laita? Millaisia ne olivat.

Waltarista on hankala puhua, kun on nämä kaksi näkemystä.

Waltarin keskeinen ongelma on, että, Ihmiskunnan vihollisissa siis, että kerronta on sujuvaa. Tosin se on nopeaakin. Varmaan oli jo aika väsynyt ja kyllästynyt kirjaa kirjoittaessaan.