maanantai 3. kesäkuuta 2013

osattaisiinpa meilläkin


Postitella toi (alta viikon!) tilaamani Mark J. Russellin kirjan No Garden One Dragon (2007). Kannen mukaan "This collection of palindromes includes free-verse, sonnet and haiku." Selailin vähän ja poetiikkaa näytään noudattavan kiitettävän tiukasti eli runon nimi kuuluu palindromiin.

Eräs toinen toimi aikoinaan toisin, hänellä runon nimet olivat palindromeja samaten kuin runon vaihtoehtoiset nimet ja kolmansista nimistä muodostui se palindromi kans. No, se oli läpändeerausta, mutta Russellilla on homma hallussa, otetaan vaikka "Nets", jonka säkeistöt on numeroitu roomalaisittain ja nämä roomalaiset numerot kuuluvat palindromiin. Hetkos, kukin yhdeksästä säkeistöstä on myös haiku.

Olisipa meilläkin tällaisia ammattitaitoisia tekijöitä, eikä pelkkiä sisäpiirin vitsinvääntäjiä. Jos joku tällaista yrittäisi, kannustaisimme kyllä, mutta kun ei yritetä, ihan naurettavasti ollaan vain. Ehkä Poesian neroista joku voisi tehdä tällaista? Hehän tunnetusti osaavat kaiken ja kertovat osaamisensa tason hienolla intensiteetillä, myös epäsuorasti. Nyt ko. poetiikka on Suomessa niin alhaisella mallilla, ettei sen edustajia voitu ottaa Vastakaanoniinkaan, missä on kaikki mikä on parasta.

(Pahinta & parasta tietenkin on, että runovajakit ottavat edellä olevan tosissaan. Eivät näe kerronnallisia muutoksia, liukumia, vaikka ovatkin niistä kurssit käyneet. Mutta yhtä kaikki, kahdella sanalla sanoen, tätä tarkoitin: haistakaa vittu.)

2 kommenttia:

Teemu H kirjoitti...

Tässä on kyllä pointtia - ei pitäisi vähätellä mitään runoutta. Hesari kyllä yrittää kaikkensa, jotta runous alkaisi muuttua kaiken kansan huviksi, samaan tapaan kuten karaoke teki laulamisesta yleisellä paikalla hyväksyttävää. Hyväksyttävää se onkin, mutta samalla on hyvä ymmärtää se, että vaikka kaikki saavat laulaa, eivät kaikki osaa laulaa.

Aforismikin on ehkä saanut siipeensä tuollaisesta. Tai sitten ei, mistäpä minä tietäisin. Sen kylläkin tiedän, että itse olen alkanut siirtyä, niin kirjoittamisen kuin lukemisenkin suhteen, takaisin vanhaa kohti. Jokin siinä perinteessä kiehtoo. Kun välistä tuntuu, tässä nykyisessä "kaikki on sallittua" -ilmastossa, ettei mikään ole sallittua.

Sami Liuhto kirjoitti...

Vähättelyssä on se, että se sitten kanssa iskee takaisin. Voin kertoa kokemuksesta. Toukokuun jälkeen tulee elokuu, on vain lyhyt kesä edessä. Ei kun välissä. Mut edessäkin.

Ei minulla ole mitään mitään eikä ketään vastaan, siis kokonaisuutena, mutta se ylimielinen asenne on jotenkin... ärsyttävää. Vaikka huumorilla se pitäisi ottaa. Aina ei jaksa! Mullahan on tää vanha vitsi (2 vuotta?) siitä, mitä "kokeilija" sanoo:

"Jos ei tiedä, mitä viime vuosina runouden kentillä on tapahtunut, ei tiedä, mitä viime vuosina runouden kentillä on tapahtunut."

Ongelma on, ettei ole mitään tapahtunut. Ja jos yritetään tapahtua, niin oman "poetiikan" tyhjyys tulee heti vastaan. No niin. No niin. Perkele! On muutama osaaja! Tiedän!

Sitten ihan pikku vinkki vesseleille: tosiaan, taiteeseen kuuluu "luovuus", se on taiteellisuutta, ja jos ei ole "luovuutta" niin ei ole taiteellisuuttakaan. Tämä on monistusrunouden eli leikkaa-ja-liimaa-runouden eli CP-poetiikan ongelma. Joku sanoi, että ne Warholin keittopurkit on jo nähty. Kyllä.

Näettekö, että lapsi leikkii. Miettii poetiikkaa!

Odotan mielenkiinnolla, miten muutama juttu menee seur. parin vuoden aikana. Millaisia väistöliikkeitä tehdään. Voi voi, kun juuri tänään ei voi toisinajattelevia tappaa eikä edes asettaa Kremlin kiroukseen. Nää niin tahtois että turvat olis tukossa. Nää? Eiköhän jokanen tiedä keistä puhutaan. Toissatalvena julkaisinkin blogissani laajan listan, josta näitä löytyy. Heitin kanssa on syytä olla tarkkana, tarkoitus kun heille pyhittää keinot, vaikkei heillä mitään pyhää olekaan.