lauantai 15. kesäkuuta 2013

sitä & samaa


Minulla ei tule milloinkaan olemaan varaa osallistua Paimion aforistisille päiville. 220 euroa! Ja majoitus erikseen. Ylipäänsä jotenkin epäaforistista ottaa hintaa aforismiasiasta. Kuulemma esiintymispalkkio on hyvä. Ja on niillä tukijoita riittämiin, maksattajia Kordelinistä alkaen. Kaljateltta pystyyn, sieltä tulee kulungeille peitettä, semmoisia juoppoja ihmiset ovat.

Miten mahdetaan varmistaa, ettei yleisö vaan pääse kuulemaan maksullista ohjelmaa? Saattaisivat oppia jotakin. Huumorin kruunaa tietenkin, että järjestäjänä on kansanopisto. Kas kun ei Vasemmistoliitto.

Mutta onko siellä kuulijoita yli viittä?

Ja on muistettava, etten milloinkaan ole maksanut Turun kirjamessujen sisäänpääsystä, sillä ikävä totuus on että minun ei tarvitse enkä ole tarpeeksi suoraselkäinen kuitenkin maksaakseni. Voin puolustella asiaintilaa köyhyydelläni mutta silti. Olen oppinut systeemin tavoille. Minulle on myös naurettu kun olen ehdottanut maksamista. Ei syyksi maksamattomuuteen riitä esiintyminen, sillä hyvää voi ja pitää tukea. Olen korruptoitunut ihminen. Raatilainen luonne.

Mitä tulee kirjamessuihin, kirjallisiin päiviin, kirjoituskursseihin niin on muistettava niiden ainoa funktio: kirjallisen alan ihmisten henkinen ja fyysinen tukeminen. Mitään iloahan niistä ei ole. Siksi olen onnellinen että muutama tuttu, ystävä ja kylänmies kuittaa Paimion aforismipäiviltä hyvän palkkion. He tarvitsevat sitä. Itsekin olen kuittaillut aivan turhista töistä ylisuuria summia. Pitää tietää keillä on varaa. Esim., mikä pulju on Suomessa vuosisatoja kartuttanut varallisuuttaan? Eli sinne tieni toisinaan vie.

11 kommenttia:

Hottinen kirjoitti...

Voi voi, Liuhto, olet nyt jo menettänyt afoteltan, kirjastoseikkailun ja Maaria Pääjärven pohdinnat aforismin ja kliseen suhteesta. Olisit pistänyt ajoissa pystyyn keräyksen. Minäkin olisin antanut ainakin kympin, että olisit päässyt Paimion päiville.

Huomiseksi ehtisit vielä. Ryömi vaikka aidan ali, niin saat tietää, millainen mietelmä on ajatusproosan muotona T. Hännikäisen mielestä.

Muistan osallistuneeni kerran yhteen maksulliseen kirjallisuustapahtumaan. Olihan siellä kesä ja sain väristä puutarhakeinussa, kun rakastamani Kirjailija istui viereen ja puhui minulle. Mutta noin muuten jonkun pitäisi estää se, että kirjailijat käyvät luennoimassa yleisölle. Mieluummin vaikka kolehti kerättäisiin niille ja pistettäisiin rahat kuoressa postiin.

Sami Liuhto kirjoitti...

Topokset on tylsiä. En edes tiedä mitä ne ovat. Jotenkin vaan mietin sitä käytännön toteutusta. Miten varmistetaan ettei ole vääriä hlöitä kuulolla. Vakavia asijoita, ei pijä ironisoida. Varmaan joku kulttuurituottaja tän vielä tulee kertomaan, se olisi hienoa tahatonta ironiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin kulttuuriperseet nuolen runoilijan kielelläni!

Kamunen kirjoitti...

Tyhjätaskut pääsevät Yle Areenan kautta ilmaiseksi pressanbileisiin arvuuttelemaan mitä tämän iltaisen avauspuheen ja huomisaamuisen seminaarijatkon välillä tapahtuu? Yöpyvätkö osallistujat samaan tapaan evakuointileirissä kuin on tarjolla SuomiAreenassa heinäkuussa. Ehkä harjoittelevat vasemmistonuorten pj. Li Anderssonin ohajamana helvetillistä pulkanvetoa Karjalan metsissä?

Anonyymi kirjoitti...

totta ihmeessä topokset on tylsiä.

samaa mieltä hinnasta. ei mullakaan ois ollut varaa, ei mulla ole varaa matkustaa ilmaistapahtumiin toiseen kaupunkiinkaan yleensä, saati sitten maksullisiin.

-maaria

Sami Liuhto kirjoitti...

Otanpahan vähän takasin topos-mietettäni: asia voi olla intressantti, mutta jos asiaa kutsutaan topokseksi, tulee topoksesta tylsä.

Topos. Foneettisesti niin ikäväkin. Topos. Topos. Sopot. Siellä oli ja kenties yhä on ne festivaalit.

Topos. Topos. Topos. Onko se aihe? Tai viitekehys. Sanahirvitys sekin.

Hottinen kirjoitti...

Sopiiko kysyä, Maaria, miksi sinä suostut puhumaan tilaisuuteen, johon itselläsi ei olisi yleisön puolella varaa osallistua?

Anonyymi kirjoitti...

sopii kysyä. koska mulla on perhe elätettävänä.

-maaria

maaria pääjärvi kirjoitti...

topos on kreikkaa, ei sen kummempaa, ja ihan hienostellakseen arvon herra curtius sen otti latteutta tarkoittavan sanan tilalle. herttaista kyllä.

-maaria

Anonyymi kirjoitti...

no, oikeesti termin yhteys retoriikan perinteeseen syntyy sanan "topos" kautta, ja lisäksi sen merkitys on laajempi - esim. aiheistoissa - kuin vastaavan klisettä tarkoittavan sanan. minusta curtiuksen perusidea hahmottaa kirjallisuus aiheiden jatkumona (henkilöiden tai koulukuntien asemesta) on hieno ja lisäksi se painottaa jatkuvuuksia eikä uutuutta (uutuuden vaatimus olisi myös ihan hyvin nähtävissä kliseenä). päädyin tähän suuntaan joskus gradua tehdessäni, kun kukaan ei tuntunut pitävän hyvänä ideana tutkia tradition käsitettä missään muodossa, kohottelivat vaan kulmiaan.

-maaria

Sami Liuhto kirjoitti...

No niin! Kirjallinen toimija joka vastaa kysymyksiin. Aivan uutta tässä blogissa. Saimme rehellisen ja konstailemattoman vastauksen ja vielä tuli pyytämättä lisiä kirjalliseen käsiteapparaattiimme. Nimitän tätä keskusteluksi.

Hra Curtiuksesta pidän kovin. Hän tuo mieleen kiehtovan sanan Mittelalters. Ja ne etukirjaimet! H.K.? Hannes Keiorkes. Tarkistin. E.R.