sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kautta Herakleen, meitä on viilattu linssiin!


Aika reipas tuo Laura Lindstedtin kritiikki Tero Hannulan kirjoista. Kiertelin vähän keskustelun tiimoilla ja löytyi Hannulan blogi, jonka otan seuraamiini blogeihin hetikohta. Sain myös tietää Juri Nummelinin, kenen muun, kirjoittanen romaanintapaisen kahdessatoista tunnissa, mihin Hannulalta meni viikko, mutta viikon päätteeksi kirja oli jo julkaistu. Nämä ovat hyviä tietoja. Kannustavia.

Kritiikissä on ihmeellisiä kohtia. Esim. tämä: 
Kuitenkin kirjoittaja lähettää, pyytämättä, SUPERHYPERINSÄ Ihminen voi olla ‑teoksen ohella arvosteltavaksi. Hän siis toivoo, että arvostelija suhtautuisi vakavasti teokseen, jonka hän itse on vuorokausi kirjoittamisprosessin päätyttyä jo ”lähestulkoon” unohtanut.
Hirveä temppu kirjailijalta kirjoittajalta. Alhainen temppu kertakaikkiaan. Tuo SUPERHYPER on se viikossa ja vähän alle kirjoitettu kirja. Lainaamani kohdan jälkeen on dialogia, joka on aika kiva dialogi. Sitten: 
Rajoitteisiin perustuva, ”kokeellinen” tai ”menetelmällinen” kirjoittaminen on ryöpsähtänyt marginaalin valtavirtaan erityisesti Henriikka Tavin 12-projektin jälkimainingeissa. Hannulakin kertoo saaneensa SUPERHYPERIIN innoitteensa Tavin hankkeesta. Myös muita tavi-metodilla tuotettavia proosateoksia on ilmeisesti tekeillä. Nopeus- ja määräennätyksiä on toki tehtailtu Suomessa aiemminkin, esimerkiksi Juri Nummelin on suoltanut 12 tunnissa 17 000 sanaa sisältävän ”romaanin”. 
On niin onnellinen olo, kun ei tarvitse olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä, enkä tarkoita Nummelinia ja Hannulaa. Ja, sittenkin, sattumoisin tiedän, että noissakin piireissä on ihan tolkun ihmisiä, läheltäkin löytyy.

Muistan pahimpia kriitikollisia töräyksiäni. Ei niitä voi puolustella.

Maaria Pääjärven Luutii-merkinnästä löytyy aika kiva huomio kriitikosta:
Hän on kirjailija, kirjallisuudentutkija ja eräs kotimaisen proosan ja proosakeskustelun edistämiseen suuntautuneen Mahdollisen Kirjallisuuden seuran perustajista ja aktiiveista. Voi siis huomata, että proosan taide on lähellä hänen sydäntään. Hän on joskus puhunut keskustelun tason nostamisestakin.
Tämä on mielestäni keskeistä. Siis: onko kritiikki vedätys? Kirjailijan, kriitikon ja ehkä muutaman muunkin huijaus, käsiteproosallinen teko? Ei kukaan tuollaista tosissaan voi kirjoittaa. Luulisi näet, että Mahdollisen Kirjallisuuden Seura kannustaa niin sanottuun kokeellisuuteen. Kaipaan nyt, että vedätys nopeasti tunnustetaan! Ja kerrotaan, että minä ensimmäisenä älysin mistä on kysymys. Mutta varmaan ne jo Facebookissa hirnuvat jutulleen.

Saakelin ironikot. Aina vitsailemassa.

Tuli hauska juttu mieleen tuosta Maaria Pääjärvestä, kun häntä sanotaan "hirmuksi". Vähän sellainen suomalaisen kirjallisuuden Päivi Räsänen siis. Ja, kuten tiettyä, minä poikapa kannustan Päiviä ja kerron nyt, että kannustan myös Maaria Pääjärveä! Osaltani vastustus on mennen talven lumia. Olen jälleen avantgarde! Seuratkaa perässä, rakkaat possut.

Ei kommentteja: