Jälleen kerran tätä pässiä jymäytettiin, vietiin kuin pässiä narussa. Voi vishnu. Oikeus sitä ja oikeus tätä. Entinen työtoverini Jussi Halla-aho (ps.) on syytön, vaikkei siitä ole kyse vaan siitä ja siitäkin. Hän on syytön, vaikka lakiporukka muuta sanoisi. Syyttömyys menee yli lain. Ja syyttäjiä Halla-aho veti alta lipan.

Halla-aho on hieman yksituumainen mies, ei oikein näe hienouksia, erota osaa kokonaisuudesta ja kokonaisuutta osasta, ja medikaalinen aikamme varmaan löytää termejä kuvaamaan tuollaista persoonaa. Halla-ahostahan voi sanoa seuraamuksitta mitä tahansa. Matkahuollossa sanottiin vain selän takana, nyt jo lauotaan päin naamaa.

Minua se moitti, kun sanoin etten ollut opiskellut vaikka olin nostanut opintotukea. "Just tommonen on naurettavaa." Onhan se, mutta asiayhteyksistä voi löytää lieventäviä selityksiä. Aika tuomitsevainen jannu oli. Muistan kun töiden jälkeen lähdimme kotiin ja mentiin raitiovaunuun. Sanoin työkaverille: "Mennään istumaan vanhusten ja invalidien paikalle, Jussin mielestä se olis ihan hirveetä." Niinpä mentiin. Mutta tietäväinen se oli myös, siltä saattoi kysellä sanoja, vaikkei se mielellään tietojansa jaellut. Minua piti pellenä ja häpeänä yliopistolle.

Ahkera työmies se oli. Eikä viskonut rahtikirjojen ylimääräisiä papereita pitkin lattioita, vaan keräsi taskuun, josta sitten vei roskakoriin. Minähän heittelin ympäriinsä. Sillä oli pitkä takatukka ja lyhyt sivutukka. Jännä näky. Ja se katse kaukaisuuteen ja kylmät lauseet. Diggasin siitä, vaikka minua naurattikin sen yksitotisuus, mutta se varmaan inhosi minua. Siitä ei voi syyttää. Pomo sanoi kehottaneensa sitä keskittymään akateemiseen uraan, ei varasto mikään hieno työpaikka ollut, vittumaista hommaa, kun se oli miettinyt varastolle jäämistä. Miettikö se jo silloin näitä maahanmuuttokysymyksiä?