Leevi Lehdolla puolestaan näyttää olevan ajatus, että kaikki kirjoittaminen on kääntämistä ja kääntäjä on kirjailija itte. Jo viisitoista vuotta olemme kuulleet Harri Haanpäältä, että kustannustoimittaja on itte asiassa kirjailija, joten tässäkin Leevi Lehto menee ns. tallottuja latuja, mikä onkin kääntäjälle luonteenomaista. Itte käänsin kerran kirjastosta kirjan. Joka tapauksessa kuulin hauskan lausunnan Leevi Lehdosta:
"Hän on ikävän tietoinen siitä, että hän joutuu pikapuoliin luopumaan asemasta, jota hänellä ei ole milloinkaan ollut."Näitä samoja ongelmia on niin monella muullakin. Myös muualla kuin erilaisilla taiteellisilla aloilla. Luojan kiitos, ettei humanistisella tutkimuksella ole mitään arkielämänmerkitystä. Meidät todellakin olisi jo tapettu, "kun ei muutakaan voinut."
5 kommenttia:
Oliks siinä Arto Virtasen juttuja?
Oliks Kämärin juttu ankara ja silleen? Vai oliks se ironinen ja tolleen?
Muistiko Kämäri mainita Himo Nännikäisen?
Jos ei maininnut, en lue.
Lähinnä ironinen ja tolleen oli Kämäri, silleen morbidisti ja muutenkin freesisti. Himistä ei ollut! Arto-pojalla oli tietenkin 1 laaja arvostelu ja oliko peräti yksi pieni, vaikkei nyt pidä luulla että pieni viittaisi peniksen kokoon eli ei (sellaista) piilovittuilua ollut tässä lausunnossani.
Parasta mitä Kämäri on koskaan kirjottanut! Tai siis, julkaissut...
Ajatella, jos ei osais lainkaan käsitellä heikkouksiaan, onnellinen täytyy olla kun edes joskus tajuaa oman riittämättömyytensä. Kannatti vissiin jättää psykoanalyysi käymättä. Ja aforistiikka.
Lähetä kommentti