torstai 1. marraskuuta 2012

Minusta on tullut varmistelija, etääntyjä, poliisi, minusta ei ole rosvoksi.

Pidin itseäni kovana jätkänä.

Olin väärässä.

Mutta ei minulla kuitenkaan ole omakotitaloa, 2-3 lasta, syrjähyppyjä enkä ole mennyt väärän naisen kanssa naimisiin.

Näistä ylpeyteni jämistä pidän kiinni.

No niin, ja tuosta moni löytää itsensä, mutten ajatellut kirjoittaessa kuin itseäni, joten en voi ottaa vastuuta siitä että joku törmää avullani elämänvalheeseensa.

On minulla siitä ja hänestä vastuu.

3 kommenttia:

Juhana Vähänen kirjoitti...

Vittu mua alkaa aina vituttaa kun mä luen näitä

Sami Liuhto kirjoitti...

Tunne aiheutettu!

Sami Liuhto kirjoitti...

Mua ärsyttää tuo kommentti. Voi olla, että tulkitsen sen väärin, mutta tulkintani perusteella ihmettelen, mikä vittu siinä on, että jotakuta vituttaa kun joku yrittää olla sellainen (en käytä sitä yhtä sanaa kun se ihmisiä vituttaa) että tutkailee itseään. Siis, että voi sanoa missä on hyvä ja miten senkin jälkeen on kuitenkin monenmoista vastuuta. Eikä tietenkään milloinkaan saa vastausta. Tosin en sitä toivokaan, sillä minua ahdistaa keskustelu. Jos haluttaa niin voi vastata sähköpostilla, muttei tarvitse. Eli ehkäisen kommentteja. En niitä poista. Kommentoikaa. Minähän tuolla pöllönnaamalla naurun keskellä olen. Ahdistaa. Piti taas kirjoittaa. Sitä kadun nytten tässä. Minkä minä tosiasioille voin. Ärsyttää. Olen ihminen minäkin. Sitäkin on epäilty että olenko. Ahdistaa että jotkut voivat noin puhua päin naamaa. Häpeäisivät. Tarkoitukseni täsä blogissa on kertoa ihmisille tunteista, näyttää niitä. Selvensin tämän kun ei sitä kukaan ole älynnyt. Tuntenut. Miten joku voi sanoa päin pärstää, että "säkin oon vissiin ihminen"? Minusta se on törkeästi sanottu mutta tällaista kuuntelen jatkuvasti mukavina pidettyjen ihmisen taholta. Lopuksi minulla on raivopään maine kun hermostun näiden hyväkkäiden ansiosta. En pidä ihmisistä. Tämä on tunne.