tiistai 24. huhtikuuta 2012

Joskus olen päässyt seuraamaan, kun hyvä ihminen lukee tekstiäni. Aika mielenkiintoisia ilmeitä ja sitten pelästyneitä kommentteja, viisaimmat keskittyvät ulkoisiin merkkeihin, hölmömmät menevät henkilökohtaisuuksiin. Eräskin siirtyi analysoimaan kuvitusta. Eräs toinen juoksi Kluuvikadulla. Voin huoletta kehua, että toteutan hemingwaylaisen maksiimin, jonka mukaan kirjoittamisen kuuluu aiheuttaa lukijassa tunteita. Se on jo paljon. Jotenkin on itsetuntoaan kohoteltava kun en ole ollut kriittisessä korkeassakaan, tai Oriveen opistolla. Huhujen mukaan siellä ei ole vee tiukassa. Vissiin on jokin silmäsairaus, jota saa jännittää yli kaksi viikkoa. Mutta eikö silmäsairaus voikin olla kasvi päässä? Se selittäisi paljon. Kasvin sanoja nämä ovat.

Kasvi puhuu.

Näen kasvin sellaisena parsakaalina.

Eikö sitä tohtoriaikaa olisi saanut varhemmaksi, miten tässä vappuakin juhlii kun on epätieto kohtalosta. Tosin en juhli. Kun ilman viinaa ei ole iloa elämässä. Jos siellä on kasvi niin kannattaa pikaisesti tehdä loput työt vaikka olen työtön. Ei minulla ole töitä. Tietäisipä työttömyysviranomainen että käy työstä olla hengissä tässä maailmassa näiden ihmisten kanssa. Ehkä hän tietää. Hautajaisissani nautitaan kasvista, mutta ainoastaan laillisesta. Toivon etteivät vasemmistolaiset vieraat toteuta hautajaisissani aatettaan. Oikeistolaiset saavat kantaa arkkuani, ettei käsi menee kramppiin. Ajoin autolla Lausteen kautta. Olen ollut Lausteella/ Lausteessa kerran mutta olin niin kännissä etten muista kuin taloja metsän rajasta. Nyt ne olivat eri puolella tietä kuin silloin vaikka ajosuunta oli sama. Sitä se kasvi teettää. Vettä satoi ja oli inhaa. Mietin kasvia. Mietin että nämä ovat kasvin ajatuksia.

Ei kommentteja: