maanantai 2. huhtikuuta 2012

Sanoin joskus että eräs henkilö on pösilö ja minun sanojani epäiltiin. Nyt sitten osui pösilön jutut heidän nilkkaansa ja valittelivat että se on pösilö. Niin se on pösilö, mutta olin heidän tasollaan ja kiistin erään henkilön pösilöyden. Tämmöistä tämä on. Luin loppuun Päätoimisen elämän. Se oli niin hauska kirja ettei se voi huvittaa akatemiassa kun ne on pösilöjä jos ketkä. Akatemiassa kun ei voi lukea edes Kanavaa. Näin puhuvat humanistit, jotka samalla kertovat olevansa suvaitsevaisia ja kannattavansa tasa-arvoa. Vetäkää käteen, tai no, teidänhän on pakko, mutta kuvaannollisestikin. Mitähän se tarkoittaa.

Ensi viikolla ilmestyy Parnasso! Olisipa Vesa Rantama vastannut vastineeseeni. Vesa Rantama teki kuin proseminaaria sen raporttinsa, potkaisi sitä jota pitää potkia ja joka vielä näyttää että tähän näin. Kai tuollaisilla lipokirjoituksilla palstatilaa saa. Olisi vittuillut edes kunnolla mutta kun ei osaa. Ja olisi sanonut vaikka että Mervi Kantokorvella on ruma etutukka. Muttei kaikista sanota. Tuommoiset Vesa Rantamat, systeemin orjat, heihin voivat kaikki hallitsijat aina luottaa.

Olenko minä antanut luvan mennä niin sanottuihin henkilökohtaisuuksiin siten, että menen itse niin sanottuihin henkilökohtaisuuksiin itseäni ja toisia kuvaillessani? Sanoisin, että pilkkaan lähinnä itseäni, mistä nämä lahjattomuudet älyävät sen, että tuo sanoi olevansa sitä ja tätä, sanonpa minäkin että se on sitä ja tätä. Katsokaa pojjaat sitä omaa malkaa silmässänne. Mutta ei teistä ole koskaan siihen. Se vaatisi rehellisyyttä.

Näitä mietin tässä keskiyön jälkeen kun en viitsi mennä nukkumaan. Ihmisillä on rooleja. Osa myös ohjaa. Aika kiltisti ne tekevät mitä käskee. Paitsi että välillä roolit ja ohjaamiset ahdistavat, en tiedä onko muilla näin, itse asiassa kysyin asiasta eräältä esseisti-kriitikolta (savukeitaalainen muttei TH) ja hän sanoi jotakin sen suuntaista, että välillä on kiva hämmentää. Minua sellainen hämmentäminen hämmentää, ahdistaa. Nyt voi kirjoittaa vastineeseen: "Häntä ahdistaa hämmentäminen." Miten joku voi olla parikymppisenä täysi kulttuuripoliitikko? Mitä nuorempi, sitä turmeltuneempi? Aina varman päälle. Aina varmaan päälle. Aina Varman päälle. Siihen humanistilla on mahdollisuus, helppo ei vielä riitä.

Toisaalta olen sitä mieltä, että Linkolan et alin ajatus vanhojen miesten neuvostosta on huono. Vanhat miehet ovat järkejään järkensä menettäneitä koohoja. Osa heistä jopa liittoutuu nuorison kanssa, kun dementiassaan luulevat jälleen olevansa 70-luvulla. Tästä tuli aika helposti PEN-järjestö mieleen. Suomessa sitä johtivat 30-luvulla äärioikeistolaiset ja 70-luvulla äärivasemmistolaiset, nykyisin ääri-idioottilaiset. Ei oikein ole onnistunut Suomi-neidon lanteilla PEN. Ehkei lantteja ole ollut tarpeeksi.

Toivottavasti tuleva viikko ei ole niin hankala kuin tämä päättyvä, päättynyt. Saisi olla rauhassa. Ettei kansan karjunta kaduilta kuuluisi. Jos olisin rohkeampi ("Hän ei ole rohkea."), kävisin haistattelemassa kansalle. Keskityn haaveiluun, uneksuntaan, unennäköön.

4 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Unia olen nähnyt minäkin. Siitä erikoisia unia, että ne naurattavat, ovat täynnä komiikkaa epämiellyttävistä asioista.

Se, että painajaisista tulee unessa huvinäytelmiä, on aivan uutta ja miellyttävää alitajunnan toimintaa minulla. Olen siitä kiitollinen.

On paljon mkavampi herätä nauruun kuin itkuun!

Sami Liuhto kirjoitti...

Tuollaiset unet ovat hyviä. Toivon näkeväni samanlaisia. Tahtoisin nähdä huvinäytelmän viime viikosta, sen nimi voisi olla Ilakointia Honkahovissa.

Nyt kun en juuri käytä uni- eli nukahtamislääkkeitä, näen "terveempiä" unia. Tästä kiitos melatoniinille, luonnonmukaiselle nukuttajalle. Kai se kohta maksaa tonnin pilleri, kun on hyvä ja auttaa.

Olen pessimisti enkä usko ihmiseen. Paitsi muutamaan, jopa "kaameisiin" anonyymeihin ja nimimerkkisiin, esimerkiksi sinuun Liisu (anteeksi sinuttelu, mutta kun teitittelyä tämä kamala maailma pitää ilkeilynä, ei pidä olla kohtelias, pitää olla "suora").

Liisu kirjoitti...

Minulle kaikki ihmiset ovat sinuja keskenään. Jos jotain henkilöä ei voi sinutella vaan pitää teititellä, yritän pysytellä sellaisesta kaukana.

Sami Liuhto kirjoitti...

On tuo totta mitä sanot, mutta vanhempia ihmisiä mielellään teitittelee.

Tarkennan näkemystäni: etunimittely minua joskus rassaa. Varmaan kuvastaa omia ongelmiani, tuntuu kuin tuntematon olisi tunkeutumassa hanuriin, niin sanotusti, vaikken edes osaa soittaa. No niin. Piti tämä sanoa. Tästä on jo liian helppo tehdä tulkintaa: "Läheisyysongelmia."