Sivut

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Nyt on tultu imartelevalla haulla:
historiantutkija sami liuhto
Minulla on niin sanottu historiantutkijan koulutus, mutta on siitä pitkä matka historiantutkijaksi. Sen sijaan luin eilen vaihteeksi Ilkka Huhdan väitöskirjan "Täällä on oikea Suomenkansa" kolmatta painosta. Eikö Juha Siltalankin väitöskirja Lapuanliike ja kyyditykset 1930 jäänyt kahteen painokseen? Olisi hauska visa, että montako väitöskirjaa on lukenut. Varmaan alle kaksikymmentä, vaikka tuntuu että sata.

Suomalaisessa akatemiamallissa tutkijan päätyö on väitöskirja. Aarne Kinnusen mukaan se on vasta alku, tietenkin kaikki muutkin ovat virallisesti tätä mieltä, mutta eivät tee asiantilan muuttamiseksi yhtään mitään. Niin inhimillistä.

Mietin eilen, että jospa rupeaisi jatko-opiskelijaksi, nyt olen tutkintoa täydentävä opiskelija. Tosin en ole täydentänyt tukintoani, siinä on edelleen 301 opintopistettä. Harmittaa tuo 1 ylimääräinen piste. Tavoittelin tasalukua mutten onnistunut. Tasaluku olisi ollut mahdollinen mutten ollut tarkkana silloin kun olisi pitänyt olla tarkkana.

Palsasta en ainakaan tee mitään. Lukiessani Huhdan väitöstä mietin, että nämä ur-heränneet voisivat olla mielenkiintoisia. Sitten pitäisi valita suorituspaikka. Ongelmallista on. Turku (suomenkielinen) on poissa laskuista, sillä tiedekunnan jokin neuvosto ei pidä minusta, enkä minä mene anelemaan. Sain sieltä hylkäyksen, kun olin ensin naureskellut naistutkimusta, joka on nykyään sukupuolentutkimusta, Agricolan kirja-arvostelussani. Ei näillä asioilla yhteyttä voi olla. Eihän. Kuulemma naureskeluni, sanomani että voisivat ottaa vähän rennommin, oli kiristänyt naistutkijoita.

Mutta Turun yliopisto on muutenkin outo paikka ja onkin hämmästyttävää että siellä yhä voi olla kulttuurihistorian kaltaisia oppiaineita, jota haluttiin minun kauttani näpäyttää. En välitä siitä, että minulla on välitystehtävä. Kaiken kruunasi se, että tuli joulukuun alussa publiikki, mihin ilmoittauduin, ilmoitus otettiin vastaan, mutta Akatemiatalon aulassa minusta ei oltu kuultukaan. Lähdin pois ja kirjoitin palautetta tiedekunnan väelle. He pyysivät anteeksi, jotenkin, mutteivät lähettäneet valmistuneille publiikissa annettua kirjaa. Tosin tiedän tapauksen, missä valmistunutta ei edes kutsuttu publiikkiin. Hienoja instituutioita on herätetty henkiin, mutta vähän toistaitoisesti.

Tutkintooni tiedekunnan kansliassa taas pantiin väärä 12-pisteinen, vaikka nimenomaan minulta kysyttiin erikseen, mikä sisällytetään tutkintoon ja mikä ei. Nyt tutkinnossa on ranskan rääppeet, jota olin ajatellut kasvattaa arvosanaiseksi, mutta filosofian irtonaiset pisteet ovat yhä irtonaisina. Ole näiden kanssa. Kehotankin ihmisiä olemaan tarkkana, kun suuntaavat kulkunsa Turun yliopiston Humanistisen tiedekunnan kansliaan, siellä on ammattitaidotonta porukkaa töissä.

Sen sijaan Turun yliopiston professoreista minulla on loistavia kokemuksia. Viimeinkin sain kunnollista ohjausta! Ja se on erinomaisten professoreiden Hannu Salmen ja Marjo Kaartisen ansiota. He pitävät huolta opiskelijasta, neuvovat, lohduttavat, kannustavat, eli tekevät kaikkea sitä mitä professorin kuuluu tehdä. Ei ihme, että kulttuurihistoria on suosittu oppiaine, kun siellä on noin loistavia opettajia. Suosittelen kaikille.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Epätäsmällisen hakuni aikeeni olikin koukuttaa sinut kertomaan suhteestasi historiantutkimukseen. Muistan nimittäin edellisestä blogistasi, että kertoilit opinnoistasi. Nyt asiat kirkastuivat. Hienoa että jaksat vielä lueskella historiateoksia. Itse olen saanut historiagradun tekemisestä semmoisen allergian alaan, etten voi lukea nyt muuta kuin kaunokirjallisuutta. Varmasti tuo Turun kulttuurihistoria on inhimillisempi kuin monet muut historialinjat. Valitsisin sen Helsingin sijasta, jos olisin nyt aloittamassa opintoja. Yritin joskus kommentoida blogiisi, että TB:n Kellari on parasta, mitä olen aikoihin lukenut. Ei onnistunut, saa nähdä tämän kanssa. Blogien lukeminen on yleisesti ottaen hyvä keino tyhmentää itseään. Joistakin sentään saattaa olla jotain hyötyä tai ainakin lohtua, kuten Antiaikalaisesta, Marginaliasta tai sinun blogistasi. Kirjoittelehan usein! t.Kuurapu

Sami Liuhto kirjoitti...

Näin helppo olen, siis varma! Menin heti koukkuun... Höhöö... Kellari muuten on loistava kirja, kai ihan justiinsa tulee seuraava osa. Kellarissa oli muutakin kuin pahaa oloa, siinä oli hyvää oloa.

Hyvä että sain nuo kerbeerit pois, kun ei niistä ole kuin haittaa. Roskaposteja ei ainakaan vielä ole näkynyt.

Muutamat blogit ovat hyviä ja epätyhmentäviä, mielestäni. Lisun blogi esimerkiksi. Pidän myös Anita Konkan blogista mutta nyt hänellä on jokin postmoderni ulkonäkö blogissaan, eikä sitä saa enää muutettua, ja linkkilista on pimennossa.

Turun kulttuurihistoriaa suosittelen. Siellä pidetään opiskelijaparasta huolta. Hannu Salmi on jo käsite opiskelijoiden piirissä ja pääasiallinen graduni ohjaaja Marjo Kaartinen on samanlainen ihminen, joka oikeasti lukee opiskelijoiden graduja ja kommentoi. Näin ei Helsingissä päässyt käymään. Mutta on Helsingissä Juha Siltala, hän on nero ja häntä ihailen.