torstai 26. huhtikuuta 2012

Kirjoitin talvella kymmenen vuotta sitten Torniossa romaania, jonka ristin nimeen Ajatus on teko. Tuolla se on aivan valmiina, 200 liuskaa. Kerroin siinä eräästä kaverista, joka vei naisen hiekkaiseen harjuun ja tappoi tämän iskien naiseen kierotautiset kuusikymmentäyhdeksän veitsen pistoa. Lehdistö ilmaisi: 69 iskua!

Äsken luin, että New Yorkissa oli poliisi ampunut 84 kertaa. Nämä lukumäärät ovat tärkeitä, ne niin sanotusti muodostavat todellisuutta. Montako pistoa, osumaa, mustelmia ei niinkään. Montako uhria tappajalla, raiskaajalla. Tämä perverssi aritmetiikka on tätä päivää. Harmi etten laajemmin tavoitellut romaanilleni julkaisua, voisin nyt sanoa ennustaneeni nykyhetkeä. Olin silloin Torniossa ja keskellä n.s. avioeroprosessia, sillä kertaa toisena osapuolena, talvi oli järkyttävän kylmä ja katselimme ikkunasta kissan kanssa Tornionjoen lunta, jonka alla oli jäätä ja ehkä vettä.

Öisin katsoin televisiosta chat-ohjelmaa, pelasin Tetristä ja kirjoitin. Luin aika vähän, Kafkan kootut kertomukset jäivät kesken. Kirjoitin hiljaa, kankeasti ja kykenin yössä noin sivuun. Aamulla menin nukkumaan ja heräsin kun aurinko laski. Kävin kahvilassa ja kirjastossa. En tuntenut ihmisiä ja se tuntui hyvältä vaikken sitä silloin ymmärtänyt.

Eilen joku tappoi tuntemattoman, koska, tämä minulle kerrottiin, tahtoi loppuelämäkseen vankimielisairaalaan. Käsittääkseni vankimielisairaala ei ole leppoisa paikka, mutta ihmisten käsitykset leppoisuudesta ovat niin vaihtelevia ja jotkut eivät tahdo leppoisuutta vaan tuskaa itselleen ja kenties kaikille muillekin. Luin eilen tällaisesta kaverista. Hyvä ihminen ei voi tätä ymmärtää, näköjään, ilmeisesti on kärsittävä aivan saatanallisia tuskia käsittääkseen että me olemme täysiä petoja. Vihjaan tässä siihen, että minä käsitän.

Hyvän ihmisen ei tarvitse ymmärtää. Ja miten Ibsen sanoi Villisorsassa, ettei pidä viedä elämänvalhetta. Niin se on. Totuus tappaa. Näkee sen, kun katsoo Linkolaa, ei kovin onnelliselta vaikuta. Suruaistista puhui Pulkkinen ja viittasi Linkolaan (ja juutalaisiin).

Ei kommentteja: