Kävin mulkoilemassa Facebookia, kun vaimo oli jättänyt tilinsä auki (vai miten se on). Joka tapauksessa löysin sieltä, siis Facebookista, niin hienon päättelyn että lainaan sen tähän:

Käsitehärdellistä sen verran, että ehkä kaikkein omimmalta positionmäärittelyltä tuntuu "vapaamielinen". Oikeastaan vastustan ihan tasapuolisesti kaikkia kyyliä riippumatta siitä mikä on se hyvä, jalo ja yhteiskunnan kaikki ponnistukset ansaitseva päämäärä jonka nimissä he kyyläävät.

Vapaamielinen ja vastustaa peräkkäisissä virkkeissä on ihanaa. Keskustelussa jo aiemmin mainittiin saman sankarin stereotyyppisestä ja itsensä kumoavasta ajattelusta, mutta tämä lainaus summaa paljon, ei siihen taidettu enää sitten vastatakaan. Tosiaan voi kysyä, että mistä näitä tulee.

Oman käsitykseni mukaan vapaamielinen ei nimenomaan vastusta, vaan ymmärtää "kyyliä" ja ihan kaikkia. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Etsii malkaa omasta silmästä. Kirjoittaja vastustaa äärisuuntausten edustajia se on hyvä asia, usein, mutta ei niitä kannata nimitellä "kyyliksi", sillä heittäköön se ensimmäisen kiven joka ei ainakin joskus ole kyylä. Missä näiden itsekritiikki on? He kompastuvat heti.


Kirjoittajalla on kova tarve näyttää, että hän ei ole maahanmuuttokriittinen, konservatiivi ja muuta yleisessä kielessä negatiiviseksi nähtyä. Monilla meistä on huono omatunto, kun joskus on tullut ajateltua maahanmuuttokriittisiä. Etteivät nämä äänekkäät todistajat vain pelkäisi, että heidät paljastetaan, joku kertoisi heidän salaisista ajatuksistaan? Siitäkö tuo jatkuva metelöinti?


Tuo näyttämisen tarve on todistamista ja vastakääntyneillä se on erityisen innokasta. Kannattaisi olla varovainen, ettei näin helpolla paljastu. Todistamisessa on myös se, että näin osoitetaan kuulumista tiettyyn leiriin ja kuulumattomuutta tiettyyn leiriin. Että minä en ole perussuomalainen. Vaalien aikaan tämä todistaminen sai kammottavia muotoja.


Luulisi todella, että nämä vapaamieliset olisivat armeliaita, siis armeliaita muitakin kuin itseään kohtaan. Mutta hepä ovat niitä kiihkeimpiä tuomitsijoita. Nimittelevät ja kun heitä nimittelee, huutavat poliisia apuun. Muistan tämän sakin aivan liian hyvin koulunpihalta. He menestyivät. He tunsivat koealueen. Mitään muuta he eivät tunteneet. Tunnen vastenmielisyyttä heitä kohtaan ja joudun taistelemaan itseni kanssa, etten toivottaisi heitä hevon kuuseen ja pahempaan.