Kalervo Palsa: Tenttumessias (1969)
Tein aikoinaan pro gradu -tutkielman Tenttumessiaan Tuskien tie Getsemanen yöhön. Miten Kalervo Palsasta tuli taiteilija 1960-luvun toisella puoliskolla ja 1970-luvun alussa. Työhön meni aikaa mutta kai se kannatti tehdä. Ainakin olen lukenut Palsan alkuperäisiä päiväkirjoja ja muutenkin kaivellut hänen arkistoaan Kuvataiteen Keskusarkistossa, joka omistaa tuon kuvan oikeudet (tai jotakin). Arkistotyö on vallan ihastuttavaa, lukea, koskea esineisiin, jotka ovat historiaa. Joku puhui eksistentialistisesta kokemuksesta.
Jumala jo kuoli ja heräsi, mutta risti on aina. Luin tänään Paavo Ruotsalaisen kirjeitä ja hän kertoi ilahtuneensa, kun kirjeen vastaanottajalla oli ollut vaikeuksia uskonsa kanssa. Niitä on oltava, vaikeuksia. Elämä on tuskien tie. Järjetön usko pelastaa.
2 kommenttia:
Kun tein tuota edellistä kommenttia edelliseen bloggaukseesi oli tänne ilmestynyt jo uutta asiaa.
Huomaan, että olet tutustunut Palsaan.
Tiedän hänestä vain sen, mikä välittyy hänen päiväkirjoistaan, ja paljon niistä välittyykin aineistoa, joitten avulla mieleen on muodostunut kuva Kalervo Palsasta.
Vaikeuksien kautta voittoon? Voiko näin sanoa. Ehkä voi. Päiväkirjoihinkaan ei ole aina luottamista. Ihminen puskee niihin myös luulonsa ja tuskansa. Paremmat hetket tuntuvat itsestään selvyyksiltä. Kun elämä sujuu hyvin, se on tylsää eikä ole mitään mistä kirjoittaisi. Onneksi, voiko niin sanoa, hänen elämänsä vaikuttaa välillä niin hurjalta ettei sitätä uskoisi. Puukkojen ja viinan kanssa kun joutuu asuskelemaan, turhat luulot karisevat. Ja rahavaikeudet siinä lisänä.
Mutta töitä, niitä on kyllä jäänyt paljon hänen jälkeensä. Meillä on melko paksu kirja hänen töistään. Nekin kuvastavat pitkälti hänen elämäänsä. Hurjaa, ei voi muuta sanoa.
Tuo on totta, että päiväkirjaa ei kirjoita jos menee ns. hyvin. Tai on kiirettä.
Julkaistut päiväkirjat ovat muotopuoliset, niissä kurjuus korostuu. Mutta mitä siitä.
Palsan päiväkirjoissa on paljon hallusinatorista tekstiä, se on jo aika hurjaa.
Lähetä kommentti