Nyt on saavuttu blogiin paljon täsmällisemmillä hauilla:

idiootti sami liuhto

ja

sami liuhto läski

Realismi voittaa lopuksi aina. Mutta vatsani on ollut viime aikoina pienenä, kun en ole juonut olutta ja jo kolmatta viikkoa olen ollut juomatta lain. Tässä on se ongelma, että valveutunut nuoriso voi sanoa: "Hän on alkoholisti." Niin on. Mitä tulee idioottiuteen, luullakseni olen ainakin lähellä idioottiutta. Ainakin pidän itseäni idioottina niin kuin kaikki muutkin pitävät. Siinä olen ihmisten kanssa samaa mieltä, mutta mielipide eroaa, kun tarkastellaan mitä mieltä minä olen muista ihmisistä ja mitä mieltä he ovat itsestään.


Oliko tuo enempi onto- vai epistemologiaa? Lueskelin eilen Mätämunan muistelmia ja sain siitä/ niistä paljon virikettä. Kirjoitin lähes kaksi liuskaa. Olen nipin napin liuskalla viisi. Ei siihen enää paljon tule ja jätän monenlaista pois. Uskontokysymyksen jätän käsittelemättä, Heikinheimoa ja Kinnusta voisi vertailla keskenään, heillä on sama lopputulos mutta erilaisista lähtökohdista. Mutta vähän erilaisia ateisteja nämä ovat kuin nämä nuoremmat rääkyjät.

Lukiessani Rousseauta löysin hauskan kohdan, hän sanoi että hänen elinaikanaan ateistit olivat kovin dogmaattisia ja tuomitsevia ja katso! samanlaisia ovat nämä uuden vuosituhannen hyväkkäät. Heiltä ei juuri armoa heru ja samat henkilöt jaksavatkin muistutella uskontojen rikoksista. Niitä on, rikoksia, mutta entä lohtu, armo, anteeksianto ja sen sellainen, eivätköhän nuo asiat ole enemmistönä. Se, että joku asioita pitkään ja syvällisesti ajatellut päätyy ateismiin, on eri asia kuin populistinen riekkuminen mitä monet harrastavat. Niin riekuin minäkin mutta tulin toisiin aatoksiin.


Päätän aamusaarnani tähän.