tiistai 17. huhtikuuta 2012

Tänään Jouko Turkka täyttää 70 vuotta. Me emme ole paskankaan arvoisia Turkan rinnalla. Olen käsitellyt Turkan Häpeää toisinaan, romaania sivuten, mutta kunnon analyysiä uupuu. Sen teen. Häpeä on niitä tärkeimpiä romaaneja suomalaisen kirjallisuuden historiassa. Se on niin avoin ja rehellinen ettei siihen moni pysty. Jostakin Ranskanmaalta löytyy lähimpiä esimerkkejä, mutta kun me olemme moukkia niin meillä ei ole toivoa. Ruotsilla on Strindberg, mikä onkin Ruotsille aivan oikein.

En ole varma, ansaitseeko jokainen maa Turkkaa tai Strindbergiä, mutta jonkinlaisesta sivistyksestä on oltava kysymys jos tällaisia kavereita ilmaantuu. Sanoi Linkolakin, että miten Suomen kaltaisessa hölmölässä voi olla Aleksis Kiven tasoinen kirjailija, siinä riittää miettimistä. Kulttuurivaltio ansaitsee suuren ajattelijan ja taiteilijan, mutta Suomi ei ole kulttuurivaltio. Muttei ole Ruotsikaan.

Suomi on yrittänyt saada Turkkaa hengiltä vuosikymmeniä, mutta eivät nämä torvelot ole edes siinä onnistuneet. Nyt Turkka on seitsemänkymmentävuotias ja vaikuttaa, niin kuin aina, hyvävoimaiselta. Sukupolvi toisensa jälkeen suuttuu Turkkaan mutta hän on mikä on, Turkasta tosiaan voi sanoa että hän on "aito itsensä".

Toivoisin että Jouko Turkan televisio-ohjauksia näytettäisiin televisiossa, eli Yleisradion Teemalla. Ei oikein Kiimaiset poliisit sovi MTV3:n "formaattiin", sillä Kiimaiset poliisit kuvaa MTV3:n formaattimaailmaa. Tosin itseensä sulauttaminen on oiva tukahduttamisen muoto (mikä eläisi MTV3:n formaattimaailmassa?). Maailman luonne on formaattinen, kausinen, ja ihmisten naamoja vedellään kankaalla, joka on kastettu formaldehydiin. Tämä tiedetään.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oletko koskaan harjoittanut Turkan kohdalla kriittistä luentaa?

Sami Liuhto kirjoitti...

Turkan poeettinen minä ja sen suhde kritiikkiin on tulevan väitöskirjani nimi.

Anonyymi kirjoitti...

Aiheita on myös vallan mainio epäkirja, mahdollisia tarinoita, jotka ovat epätäydellisyydessään täydellisiä.
Mitäköhän Turkka on muuten viime vuodet tehnyt. Toivon, että kirjoittanut.

Selvitys oikeuskanslerille ja se kirjeromaani ovat jääneet lukematta, onkohan niistä mihinkään.

Anonyymi kirjoitti...

ai niin, piti lisäämäni, että luulin tosi pitkään tämän blogin nimen olevan "läski kaupungilla ajamassa".

Sami Liuhto kirjoitti...

Selvitys oikeuskanslerille on loistava, kirjeromaani on vähän pliisu.

Voi tämän nimi olla myös läski kaupungilla ajamassa.

Läskikansleri on samantapainen kuin Häpeä. Jotenkin aivan tolkuton. Täytyisi lueskella sitä taas. Suomessa joku Pulkkinen on kyennyt samaan, mutta hänkin alkoi kitistä tekijyydestä, ministä ja muusta roskasta.

Turkka ei kitise! Perkele! Tai en minä tiedä vaikka kitisisikin, mutta tuskin niin avuttomasti kuin tämä Savon lahja suomalaiselle rehellisyydelle. Vähän sama kuin Strindberg olisi itkenyt ettei Hullun puolustupuhe kerro tästä suomalaisesta kantturasta. Hullun puolustuspuhe kertoo hänestä ja paljosta muusta. Hän on pohja, totisen tosi. Ei siä voi kiistää paitsi postmoderni kirjailija.

Anonyymi kirjoitti...

Kerro ihmeessä lisää siitä, minkälaista väitöskirjaa olet Turkkaan liittyen suunnittelemassa.

Sami Liuhto kirjoitti...

En mää mittään väitöskirjaa Turkasta... mutta tosipuheessa on riskialtista kirjoittaa a) hengissä olevasta ja etenkin b) sellaisesta ihmisestä, jonka perässähiihtäjät ovat elossa. Nämä molemmat virheet olen tehnyt ja luulin kunnioittavani kohdetta, mutta sanottiin että olen häpäisijä ja minut häväistiin. Eli syökööt paskaa.

Tekisi kyllä mieli käväistä Turkan luona joskus... olen asiasta puhellutkin... Ehkä matka vielä toteutuu. Tahtoisin tavata Linkolankin. Muita en tahtoisi tavata.

Anonyymi kirjoitti...

Mikäli tarkoitat tekemääsi gradua Palsasta, niin olen lukenut sen ja se oli erittäin hyvä.
Ei Palsan arvo ainakaan minun silmissäni laskenut gradun lukemisesi jälkeen, päinvastoin. Tietyt perässähiihtäjät näköjään kokevat itsensä ja oman mitättömän elämänsä merkittävämmäksi ja tärkeämmäksi kuin itse taiteilija, joka uhrasi itsensä taiteen alttarilla. Kieriköön mitättömyyksien mutavellissä aivan kaikessa rauhassa tästäkin eteenpäin, koska päät sumussa noensekaisena öljynä, tulevaissuus heille näyttäytyy. Tahmeana kuin pihka! Jatka ihmeessä Palsan parissa!

Sami Liuhto kirjoitti...

Se on hämmästyttävää, miten vaikeaksi tutkiminen voidaan tehdä. Waltari-tutkimus on myös hyvä esimerkki, sitten joku Panu Rajala tekee n.s. tutkimuksen.... Itse asiassa arvostan Rajalaa, kun sentään tekee tuollaista tutkimuksen tapaista ja kerää tietoa, mutta se rajaton (rajalainen) itseluottamus ja epäkriittisyys ja onkeensaottamattomuus on erittäin turhauttavaa. Kyllä, kirjallisuudentutkimus on lähinnä huumoria, mutta on siinä muutamia hyvi asioita. En nyt tiedä miten ajauduin Panu Rajalaan ja kirj.tutkimukseen mutta tuskin olen tehnyt vahinkoa. Nämä kommentit inspiroivat, nääs! Inspiraatiohan oli kirosana aikoinaan, nyt on ironia, mistä Melender juuri kirjoittikin ja perjantaina sain tietää miksi ironia on huono juttu, toisinansa huono juttu. Kun se vetää pohjan pois asialta (vrt. postpolitiikka). Itse kuitenkin luulen ironianvastaisuuden yleisemmäksi syyksi tosikkouden ja tosikoille sitten sopii kuin nyrkki silmään tämä asiallisempi selitys.

jaakko raiskinen kirjoitti...

Absurdi on esillä Turkan teoksissa.

Näin Turkan haastattelun jokunen vuosi sitten TV:ssä, olikohan muuten SVT:n tuotos. Totesin hänen vanhenneen. Jörn donnerista totesin samaa, luettuani hänen varmaankin viimeisensä - ehkä viimeisensä koskaan. Salama ei vanhene, hää edelleen meuhkaa !! Salamasta tämä, kun Turkka joskus 90-luvulla haastatteli S:ää ja kovasti kyseli panomiesjuttujen perään. Salamalta ilmestyi kokoelma panojuttuja jokin vuosi sitten. Viel' vanhan sotaratsun peitsi nousee !