tiistai 24. huhtikuuta 2012

Nyt sillä on nimi.

3 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Hyvin oivallettu!

Kaikki entinen on arvokasta, sillä uusi lepää sen päällä. Ellei entistä olisi, uusi lepäisi tyhjän päällä. Ja putoaisi. Ja katoaisi.

Liisu kirjoitti...

Tää oli kai tarkoitettu edelliseen postaukseesi. Mutta multa ei nykyään m i k ä ä n onnistu.

Kaikkein ihmeellisintä: etsin hervokkaasti silmälasejani äsken, ja pitkän, tarmokkaan etsimisen jälkeen ne löytyivät - kädestäni!

Ai että häpesin. Mutta löytyivät kuitenkin. Siitä minun pitäisi olla kai ylpeä? Mutta en ole. Ei tällainen harhautus saa toistua!

Sami Liuhto kirjoitti...

Vaimo muistutti että minulla oli kerran silmälasit hukassa seitsemän viikkoa kengässä. Ja nyt menin hankkimaan uusia laseja niin passitettiin optikolta silmälääkäriin. Oikeassa silmässä on jotakin häikkää, niin sanotusti. Jos menee näkö, ei voi kuin ajatella että äänikirjat on keksitty. Tai voihan sitä vasemmalla silmällä tihruta, niin siinä käy, ei hyvältä näytä. Ei. Jos sen sijaan päässä on kasvi niin näkö säilyy mutta henki lähtee.