Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
Vaimo muistutti että minulla oli kerran silmälasit hukassa seitsemän viikkoa kengässä. Ja nyt menin hankkimaan uusia laseja niin passitettiin optikolta silmälääkäriin. Oikeassa silmässä on jotakin häikkää, niin sanotusti. Jos menee näkö, ei voi kuin ajatella että äänikirjat on keksitty. Tai voihan sitä vasemmalla silmällä tihruta, niin siinä käy, ei hyvältä näytä. Ei. Jos sen sijaan päässä on kasvi niin näkö säilyy mutta henki lähtee.
3 kommenttia:
Hyvin oivallettu!
Kaikki entinen on arvokasta, sillä uusi lepää sen päällä. Ellei entistä olisi, uusi lepäisi tyhjän päällä. Ja putoaisi. Ja katoaisi.
Tää oli kai tarkoitettu edelliseen postaukseesi. Mutta multa ei nykyään m i k ä ä n onnistu.
Kaikkein ihmeellisintä: etsin hervokkaasti silmälasejani äsken, ja pitkän, tarmokkaan etsimisen jälkeen ne löytyivät - kädestäni!
Ai että häpesin. Mutta löytyivät kuitenkin. Siitä minun pitäisi olla kai ylpeä? Mutta en ole. Ei tällainen harhautus saa toistua!
Vaimo muistutti että minulla oli kerran silmälasit hukassa seitsemän viikkoa kengässä. Ja nyt menin hankkimaan uusia laseja niin passitettiin optikolta silmälääkäriin. Oikeassa silmässä on jotakin häikkää, niin sanotusti. Jos menee näkö, ei voi kuin ajatella että äänikirjat on keksitty. Tai voihan sitä vasemmalla silmällä tihruta, niin siinä käy, ei hyvältä näytä. Ei. Jos sen sijaan päässä on kasvi niin näkö säilyy mutta henki lähtee.
Lähetä kommentti