En ole lukenut lainkaan viimeisintä Parnassoa. Edelliset ovat
olleet semmoista höttöä etten jaksa kirjastossa lukea tuommoista
kuvalehteä. Missä paneutuminen, vakavuus, intohimoisuus? Ei ainakaan Parnassossa.
Varmasti ovat lukijamäärät korkeat, mutta voisivat ne olla
korkeammallakin jos mentäisiin loogiseen päämäärään eli lopulliseen
viihteellisyyteen, mutta se vaatisi sen tunnustamista, että kulttuuria
on muuallakin kuin kesäjuhlajuonnoissa ja oopperan väliajalla. Ei tämä
pelleily lopu milloinkaan. Luen Jarkko Laineen Parnassoja, niissä oli
asiaa ja paljon.
On kirjallinen itsemurha kirjoittaa näin.
Saan siitä vielä rangaistuksen, mutta ainakin olen sanonut mielipiteeni
julkisesti toisin kuin ne monet jotka vain supisevat nurkissa.
Papinniemi olisi hyvä päätoimittamaan jotakin elämäntapalehteä, sanon
tämän vittuilutta, mutta Parnassoon hänen rahkeensa eivät riitä. Ja
avustajakunta vaihtoon. Ei ole häpeä jos rahkeet eivät riitä Parnassoon, monet rahkeet eivät riitä elämäntapalehteen. Ehkä olen maailmassa vitun ainoa joka ottaa (enää?) Parnasson vakavasti ja jolle lehdellä on merkitystä!
5 kommenttia:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko tässä takana (myös) jotakin henkilökohtaista tuota päätoimittajaa kohtaan?
Kerro kaikki. Niin kuin Jussi Parviainen.
Voisi kenties epäillä, että olet saanut Papinniemeltä hylsyjä?
Ei ole. Kyllä on "hylsyjä" ollut, mutta ihan oikeasti kannan huolta, kai se on käsittämätöntä. Että ihminen toimii muutenkin kuin omista lähtökohdistaan, yleistä hyvää etsien. Se on hullua. Ja kyynistä etsiä alhaisia motiiveja, millaiset ihmiset sellaisia ovat luulemassa vähän joka paikassa? Sellaisetko, joilla on alhaisia motiiveja itsellään? Kun minulla on alhaiset motiivit, kerron ne suoraan. Omalla nimellä. Siinä vähän selkärankaa, perkele! Pyrin rehellisyyteen sitä saavuttamatta mutta sentään pyrin. Itse tässä näillä jutuillani vain vaikeuksiin joudun.
...myös omista lähtökohdista toimiminen kunniaan! Myönnän, että tuo mainitsemani Paarman Juskan blogin lukeminen vähän ajoi karikoille, olisin niin toivonut jotain ns. nasevaa ja henkilökohtaista.
terv. Ensimmäisen (ei toisen) viestin Anonyymi, joka on itsekin artovirtasmaisesti ns. vetänyt herneen nenään, ei tosin Papinniemen vuoksi, mutta papinniemiähän riittää.
Aika osuva oli tuo viittaus Juskaan, ts. on tullut mullekin mieleen.
"...myös omista lähtökohdista toimiminen kunniaan!"
Kyllä.
Ja mikä siinä on ettei tässä kaikessa sananvapaudessa ja muussa kuitenkaan näyttäisi saavan sanoa oikein mitään? Aina keksitään loukkaantumisen syitä, epäasiallista, henkilöön menevää, mitä kaikkea. Ei se tapa, jos sanoo, että hei, minun mielestäni tuo sinun juttusi on paska. Ei se tapa ainakaan minua, jos sanoo, että hei ja kukkuu, kirjotit taas blogissas täyttä paskaa, sillä on hyvin mahdollista että kirjoitan täyttä paskaa. Niin se vain on.
Ja, tämä on mielestäni tärkeintä, miksi instituutiota, sen edustajia, on niin kovasti puolustettava ja näiden moittijaa epäiltävä mitä alhaisimmista vaikuttimista? Saatanan perseennuolijat.
Vielä tuli mieleen, että on sekin ettei vastata kun kysyy. Esitin jollekin äijälle kysymyksen eräässä kommenttilootassa muttei tämä jätkänmulkku voinut edes vastata vaikka taatusti luki kysymykseni. En puhu Jarkko Tontista, vaikka hän on niitä jotka eivät vastaa kun kysytään ja vastaa kun ei ole edes kysymystä. Nämä pelurit! Poliitikot! Tekevät jopa taiteella politiikkaa, se on ihmeellistä ainakin minulle koska minulle taide on hyvin tärkeä asia. Siksikin vaahtoan! Mutta vaahtoaminen on nykyaikana naurettavaa, pientä ironista etäisyyttä pitäisi ottaa, kutsun sitä kyynisyydeksi.
Lähetä kommentti