Kaduttaaa tuo Historiantutkija sisälläni -merkintä. Siinä ärsytyskynnykseni ylittyi tämän professionalismin kanssa. Suomi on aika pieni maa ja vielä piskuisemmaksi noilla vaatimuksilla menee. No, menköön. Pesen käteni & kasvoni! Ja kai se melkein kaikkia historiantutkijoita ärsyttää, kun Klinge, Ylikangas ja Siltala ovat isoilla kustantajilla ja nämä muut saavat toivoa että yliopiston monistuskone ei hajoa. Päälle tulee vielä amatöörejä julkaisemaan.

Sanoin kuitenkin turhan jyrkästi eli irvailin ja sitä pahoittelen jos joku pahoitti mielensä. Lukeeko tätä kukaan? Aika korskia olettaa.

Se, mitä kirjoituksessa puhuttiin tutkimuskysymyksestä, on hyvin aikakautista. Tutkimuskysymykseen ja -ongelmaan on aivan liiaksi takerruttu nykyisin. Operoidaan tiukassa haarniskassa ja lopputulos, tutkimustulos, on usein aika kyllästyttävä. Lähdefetisismi jyrää edelleen. Ei tehdä rohkeita olettamuksia, jotka usein menevät pieleen, mutta vievät tutkimusta silläkin tavoin eteenpäin. Ylikangas on toiminut juuri näin ja siksi häntä muistamme kivittää.

Onneksi ovat esseistit. He ovat tieteellisiä ja taiteellisia eli sekä tieteilijöiden että taiteilijoiden vihaamia. Esseistit ovat määritelmällisesti varpailleastujia. Jokapaikanhöyliä. Besserwissereitä.

Toim.: Poistin merkinnän ja toisenkin merkinnän. Olin ilkeä enkä pidä sellaisesta.