keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Nord (Pohja) sivulla 45. Tuohon kerrontaan jää kiinni, miten kaunista ja komeaa. Kyllä se suomeksi kääntyisi, luin jo kohdan minkä Jaana Seppänen suomensi Kerberokseen, suomennos on hyvä vaikka vähän nyanssiton, mutta sellaista se on noiden palasuomennosten kohdalla. Opin paljon vertailemalla alkup. tekxtiä ja suomennosta, siitä kiitos suomentajalle! Kai se on minun pakko suomentaa koko trilogian paska, koska kukaan muu ei sitä tee. Puhuttiin, että josko Nylénin pakottaisi siihen, mutta kuulemma jäljestä ei silloin tulisi hyvää jos olisi pakko suomentaa, kun ne 1800-luvun jäärät enämpi kiinnostavat häntä. Sulkisi sen 2-5 vuodeksi johonkin kellariin ja ruokapalkalla suomentaisi. Roisto menisi kuitenkin nälkälakkoon ja niin tappaisi itsensä.

Minua epäilyttävät nämä 1800-luvun ihannoijat. Vähän semmoista varmistelun makua. Mitä siitä, perhe on elätettävä. Mutta on kova tuo Céline, ei varmistele, "kansallinen häpeä", oh, siitä ihminen nauttii kun kaikki sylkevät ja paskovat päälle. Baudelaire on kyllä kova kanssa.

Céline sanoo, että kolmella pisteellään ja huutomerkeillään esittää tunnetta...! Tuli mieleen, että samanlaiseen "autenttisuuteen" ajatusviivojen avulla pyrkii Laurence Sterne. Miksi laitoin lainausmerkit autenttisuuteen? Ne pois.

Ei kommentteja: