torstai 13. syyskuuta 2012

Tampereen aamu


Tuuli puhaltaa läpi suihkulähteen
Kauan sitten eksyimme tähän tähteen
Katu tyhjää tyhjemmin lippusaloin
Kuljen puiston kasteessa paljain jaloin

Paperit lentää kuin kuolleet sielut
Poissa ilkeät kielet ja kuivat nielut
Olen nähnyt vaihtuvan vuodenajan
Minä elän kallossa vaeltajan

Aamu Tampereen
Tehtaat vetää henkeä meiltä itselleen

Taakse näyttämön, siellä vaihtuu vaatteet
Oi Tampere, oi kaikki aatteet
Onnellinen, ken on sammunut kukkiin
Uskon maailman rauhaan ja joulupukkiin

Aamu Tampereen
Tehtaat vetää henkeä meiltä itselleen

Ei sorsat uppoa Tammerkoskeen
Tulin puuteriksi Tampereen poskeen
Liukunut olen yli rajan
Istun kahviloissa ohi sulkemisajan

Varmaan teki hyvää kuunnella tätäkin biisiä joskus 12-vuotiaana. Onneksi en sentään lukenut Dostojevskiä. Tai ollut näitä kouluampumisia ja kotoisia murhenäytelmiä. Huhhuh, läheltä liippasi!

Ei kommentteja: