Puupään tunnistaa helposti siitäkin, että hän kerkeästi valittaa henkilökohtaisuuksiin menemisestä.

Maailma on henkilökohtainen. Ei päästetä näitä vähällä.

Mitä tulee nimeämisiin niin on totta että Herostratos-efektiä on varottava, ettei puupää saa nimeään esiin.

Vain siksi minua ei mainita hakemistoissa.

Puupääauto on kiva sana, olen kuullut sen yhdeltä puupäältä.

Tulisi jo vaimo kotiin niin ei tarvitsisi merkinnöidä vaan voisi keskustella vaimon kanssa.

Täytyy soittaa että ne viikonlopun yöpyjät tosiaan ovat tulossa. Suutun jos eivät tule. Siihen tähtäämällä tässä on eletty, perkele.

Yhdysvaltalainen runoilija Henry Charles Bukowski (s. 1920 Andernach, Weimarin Paska-Saksa, k. 1994 San Pedro, Yhdysvaltojen Kalifornia) kirjoitti lukiossa aineen aiheella Ystävyydettömyyden merkitys ja pettyi kun sitä ei luettu. Ei sellaisia aineita lueta. Minäkin olisin voinut sellaisen kirjoittaa ja voisin yhä, mutta luokassa luettu aine Ystävyyden merkitys on aiheeltaan hyvä sekin.

Kuuntelen Chinese Democracyä ja kuten tiedetään sitä on kuunneltava uudestaan ja uudestaan eikä se ihan heti ns. aukea. Se on hyvä se. En tässä iässä enää pidä helpoista voitoista ja silloin kun olisin niistä pitänyt en niitä saanut, siis helppoja voittoja.

Puhun siis panemisesta.

"Kun puupäät suuttuvat, tiedät olevasi oikeassa." Näin on. Elämän ja maailman totuudet ovat hyvin yksinkertaisia. Tosiasioita on paljon, makukysymyksiä vähemmän. Esimerkiksi Turun Kansaneläkelaitoksen talo on ruma. Turun tuomiokirkko kaunis. Näin helposti puhuu totta. Tai, kuten Antti Nylén on viitannut Seppo Simolan lausumaan: "Hanhenmaksansyönti on syntiä." Niin on.

Epäilen näitä vaikeuttajia. Heillä on jotakin tunnollaan, pahoja tekoja. He tahtovat sekoittaa mielemme, jottemme näkisi heidän törkeyksiään.

On syytä olla raitis ja tarkkaavainen kuten Linkola toteaa. Selvänä näkee. Olet lahjomaton.

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että sensuroijat ja sotamiehet toimivat rauhanjärjestöissä ja PEN:ssä. Niin se menee. Ihmettelen kyllä miten joku viisas voi olla samassa sakissa tuommoisten kanssa, ehkä yrittää pysyä asiassa vaikkei asiaa edes ole paitsi sensurointi ja sotiminen.

Olen tullut siihen ikään, että vituttaa etten käynyt armeijaa. Minulla on vapautus, kun olen hullu. Siis ihan kirjaimellisesti olen hullu. Se on tosiasia, eikä sitä voi poistaa vaikka tahtoisikin. Hulluutta. Tosin en tahdo.

Sitten on nämä synnit. Niitäkin riittää. Syntien kategorisointi, luokittelu, asteittaminen, on syntiä.

Päätän tähän. Milloin tehdään pappien alastonkalenteri?