Luin Célineä, silloin tällöin tajuan jotakin tekstistä, toki harvoin, mutta luulen että kirjailijalla oli sama tilanne. Ja mitä tajuaminen on? Eivät sanat käänny, edes suometu. Teksti on kaunista, komeaa, maanista, aivan hullua niinkuin pitääkin. Tämän kielikurssin jälkeen voin mennä Pariisin esikaupunkiin keskustelemaan satavuotiaan kollaboraattorin kanssa, kukaan muu ei ymmärrä. Ajatus on kiehtova. Vähemmän ymmärrystä, enemmän tunnetta.

Haastattelija: Mitä sinä haluat näyttää?

Céline: Tunnetta. Biologi Savy sanoi hyvin sattuvasti: alussa ei ollut sana vaan tunne. Kun ameebaa kutittaa, se vetäytyy, sillä on tunteet. Se ei osaa puhua, mutta sillä on tunteet. Vauva itkee, hevonen laukkaa; toisen täytyy opetella puhumaan, toisen juoksemaan ravia. Mutta meille ja vain meille sana on annettu. Tuloksena on poliitikko, kirjailija, profeetta. Sana on hirviömäinen, se löyhkää. Mutta tuon tunteen kääntäminen kieleen on uskomattoman vaikeaa... se on kauheaa... yli-inhimillistä... se voi tappaa ihmisen.

Lähde.