Lainasin yliopiston kirjastosta Rigadonin ja Nordin. Aloin tehdä sanastoa, pakko se on, vaikkei kiinnostaisi, Céline-sanastoa, luen kaveria vielä pitkään. Céline sanoo trilogiaansa kronikaksi mitä se on. Jos nyt tahdotaan etsiä suomalaisia vastineita niin Salaman kirjoista Finlandia-sarjasta eteenpäin löytyy samanlaista kielellistä ja poeettista menoa & meininkiä.

Céline sai Rigadonin iltapäivällä valmiiksi, kertoi asiasta vaimolleen, kirjoitti asiasta Gaston Gallimardille ja - kuoli.

Vihdoinkin aloin lukea näitä Célinen ikuisesti suomentamattomia mestariteoksia.

Katselin vähän yo:n kirjahyllyä ja siellä oli Boris Vianin Kusen haudoillenne en fransees. Savukeidas voisi suomentaa. Semmoisen ranskalaisen sarjan pyöräyttäisi. Villeeeeee!

Minulla on luettelo suomennettavista kirjoista. Nijinskyn päiväkirjat on luetteloni kärjessä. Dalin romaani Visages caches. Myös näitä muisteloita Dalilta, "Salainen elämäni". Mutta koska asumme talonrakentajien aikakaudella ei näitä teoksia milloinkaan suomenneta.